
Kesäretki jatkui Kautokeinosta Tornion suuntaan. Kuva on Kattilakoskesta Tornionjoessa. Mielenkiintoisen näköiset kalliot kiinnostivat enemmän kuin kosken kuohut.

Ajettiin Aavasaksalle. Jos tämä vanha, tyylipuhdas kioski olisi ollut kaupan ja jos auton perässä olisi ollut suuri peräkärri ja jos olisi omistettu paljon ylimääräistä rahaa, tämä olisi tuotu saarikylään. Siinä olisi voitu myydä limonaadia ja omenapiirakkaa.

Ihailtiin Keisarinmajaa. Maja on alunperin rakennettu matkailijoita varten vuonna 1882. Koska kuitenkin oli suunniteltu Venäjän keisarin käyntiä sinne, annettiin sen nimeksi Keisarinmaja. Keisari ei ole siellä käynyt.

Maja on romanttista sekatyyliä. Takka on, sanoisinko, komea.

Ikkunoiden pielissä on karjalaista tyylisuuntausta.

Majan vieressä on muistomerkki Pierre Louis Mordeau de Maupertuisille ja ranskalaisen tiedeakatemian retkikunnalle, jotka 1736-1737 tekivät Lapissa astemittauksia.
Oltiin hyvillään siitä, ettei omisteta noin monimutkaisia nimiä ja että ne asteet on jo mitattu.

Tässä on se kansallismaisema Aavasaksalta katsottuna. Ennen pitkää se kasvaa umpeen.

Poikettiin Kukkolankoskelle. Se kuohuu. Rannalla seisoo mies lippoamassa.

Pienen matka päässä toinen. Vaikuttaa hengenvaaralliselta touhulta. Sekä kalalle, että kalastajalle.

Ruotsin puolella näytää olevan hotelli.

Rannalla on vanhoja aittoja.

Tosiasiassa kello oli 16.00

Havaittiin houkutteleva tanssiinkutsu.

Ensio Seppänen on veistänyt tämän komean nuoren Lauttamiehen vuonna 1961. Koska epäiltiin, ettei hän kuitenkaan tule hakemaan tanssiin, päätettiin jatkaa matkaa Tornioon.

Torniossa havaittiin tämä Ortodoksinen Pietarin ja Paavalin kirkko. Se on rakennettu vuonna 1884. Koska sen ympärillä oli aita, sen kuvaaminen innosti erityisesti.

Etupuolen kuva otettiin portin raosta.

Sisäänkäynnin yläpuolella on ikoni.
Tämän vastapainoksi mentiin illalliselle ravintolaan nimeltä Umpitunneli. Otetiin se riski. Ruoka oli kuitenkin hyvää eikä aivan siihen tunneliin jouduttu.