Kesäretkellä minut vietiin katsomaan Suomen korkeinta luonnontilaista putousta. Sen korkeus on 24 metriä. Se sijaitsee Heinijoessa 16 kilometriä Puolangalta Hyrynsalmen suuntaan. Sijaintitiedot olen kaivanut Googlesta. Kesäretkellä ollessani minulla oli vaikeuksia ymmärtää missä kohdassa Suomenmaata milloinkin sijaittiin. Hyvä, jos ymmärsin mistä viimeksi lähdettiin ja mikä on seuraava tavoite yöpymispaikaksi.
Ensin käytiin kurkistamassa putouksen niskalla alkavaa kuohuntaa. Kohina oli melkoinen.
Tie putouksen katselupaikalle on hyvin viitoitettu.
Sinne vie mainio lankkupolku. Sopiva minullekin kävelyyn.
Joen yli on viritetty romanttinen silta.
Joki virtaa vielä tässä vaiheessa tietämättä mikä sitä edessä odottaa.
Lankkutien vieressä on salaperäisiä aarniometsämaisia näkymiä.
Tässä pettymyskuva. Putous oli mahtava. Se ei ollut pettymys. Sen aiheuttama ääni oli kuulemisen arvoinen. Valokuvaaja, siitä ottamansa kuvat nähtyään, oli epätoivoinen. ( On edelleenkin.) Parempia otoksia löytyy täältä.Sieltä, kun klikkaa vasemmalta sivupalkista kohtaa Hepoköngäs, saa putouksesta oikean kuvan.
Lähdenkin tästä syömään salaattia, perunoita ja savulohta. Jälkiruoaksi otan KAKSI palaa suklaata. Lohdutukseksi! Tai ehkä KOLME.
Älä nyt noin masennu. sä olit vaan eri paikassa kun toi ammattikuvaaja. Siks toiseks sillä oli varmaan kaiken maailman objektiivit, tötterötä vaikka kuin monen laisia. Ota vaan kolmepalaa.
VastaaPoistaTodellisuus ei toistu kuvissa kovinkaan usein valitettavasti, asiat kutistuu ja litistyy. Oon huomannu saman :) Mut hyviä kuviahan noi sinun ottamat on! :)
VastaaPoistaPelkäsin jo että alkaa huimata mutta ei alkanut :) Kertomasi mukaan oli elämys, hieno juttu!
VastaaPoistaSuklaassa on usein se piirre että vaikka etukäteen päättää ottaa 2 palaa tai kolme palaa, lopulta huomaa ottaneensa kaikki palat...
Amalia!
VastaaPoistaKiitos! Otin kolme.
Satu!
Niin litistyy, mutta minä en ainakaan litisty, jos joudun syömään paljonkin lohdutussuklaata.
Rita!
Tosiasiassa minua vähän huimasi siellä.
Otin sen kolme. Jätin loput seuraavia pettymyskuvia silmälläpitäen.
Kyllä tuosta kuvasta aistii erämaan hiljaisuudessa kuuluvan putouksen kohinan.
VastaaPoistaMetsässä samoilu päämääräänsä on kaunista katseltavaa kuvistasi.
Arleena!
VastaaPoistaMinua ilahduttaa, että kuvista on katsojien mielestä kuitenkin löytynyt se olennainen.
No en minä nyt sanoisi, että sinun tarvitsee pettynyt olla. Kävin katsomassa kuvat, olivat otettu erikulmasta ja vähän lähennetty enemmän, mutta ei muuten kummempia. Ole vain ylpeä itsestäsi, hyvät kuvat. Kamera ei koskaan anna sitä vaikutelmaa, mikä se luonnossa on :)
VastaaPoistaOta vain kolme palaa, se ei lihota, kun pettymykseensä syö ;))))
Zilga!
VastaaPoistaNiin tietysti. Pettymys kuluttaa sen verran energiaa, että pysyy vakiopainossa;)
Ei tarvi olla pettynyt! Nautinnolla seuraan kuviasi, saan jokaisesta matkastasi uutta tietoa ja aivan kuin olisin itsekin jo käynyt paikanpäällä! Ensi kesääni varten on tullut monta uutta paikkaa! Ps. mikään ei lihota, joka alkaa ässällä; suklaa, skarkki, siideri, snamuset ymv!
VastaaPoistaKiitos Vilukissi!
VastaaPoistaMiten on svaahtokarkit? Ovat mielimakeisiani
kävittekö ihan alhaalla asti ja entäs se pieni geo-polku siinä vieressä?Lähtiessä tietty siinä kahvilassa pitää aina käydä,noita kun en eilen hoksannut lisätä vinkkiin..
VastaaPoista