sunnuntai 23. elokuuta 2009
Vielä tarkenee, mutta Hammerfestissä satoi.
Tänään tarkenin vielä juoda aamupäiväkahvia ja syödä liian suuren palan omenakakkua terassilla. Näiden hetkien kanssa tulee olla tarkkana ja ottaa niistä kaikki irti. Ei tämä kauaa enää kestä.
Mutta Hammerfestissä satoi heinäkuun neljäntenä päivänä. Tämän talon seinässä lukee: "Hammerfest by grundlagt 17 juli 1780.
Kaunis patsas. Siinä sateessa huonosti tarkennettu, piti näet kuvata sateenvarjon alta.
Torilla on purjelaivan näköinen taideteos. Vasemmalla näkyvä sininen pönttö ei taida kuulua siihen, sopiipahan kuitenkin väriin.
Koko kaupunki melkei roikkuu rinteessä. Talon takana näkyy aitoja. Ne estävät, niin mitä, maanvyöryjä, lumivyöryjä.
Lähdettiin jatkamaan matkaa. Kvalsundissa pilvet vyöryivät niskaan.
Aikamoisen lohkareen havaittiin murtuneen irti kalliosta.
Nähtiin pari poroa. Poroja nähtiin matkan aikana hämmästyttävän vähän.
Ylämäkeä riitti kilometrikaupalla.
Hämmästeltiin pyöräilijöiden sitkeyttä. Sateessa ylämäkeen. On siinä polkemista. Ovat kuvanottohetkellä 385 metrin korkeudella merenpinnasta.
Tultiin rotkoon. Onneksi oikealla on suojarakennelma.
Tie kiersi Elbelvan laitaa.
Elbelvassa kuohui koski.
Saavuttiin Kautokeinoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No olipas siellä kirkasta sinistä pistetty maisemaan :)
VastaaPoistaHerkulliset värit noissa kolmessa viimeisessä kuvassa, ja eka kuvasi tässä postauksessa, sen teksti ja tunnelma miellyttivät suuresti.
Mukavaa alkavaa viikkoa Famulle.
Kaunis tuo aamupäiväkahvikuva. Tuosta voisi tehdä vaikka postikortin. :)
VastaaPoistaKauniita maisemakuvia. Kiitos.
VastaaPoistaSamoin sinulle,Rita!
VastaaPoistaHuomasin vasta noista ottamistani kuvista, että Hammerfestissä käytettään noin voimakkaan sinistä.
Villikissa!
Tai jos vaikka omenakakkumainokseen;)
Unelma!
Kiitos, kun kävit katsomassa!
Kiva saada kulkea kuvakertomuksen mukana rakkaissa Norjan maisemissa. Kiitos kuvista!:)
VastaaPoistaPiirakka taisi olla hyvää, kun otit noin ison palan ;) Siivosin ja poistin terassilta jo kesäkukkia tänään. Niin se kesä vaihtuu pikkuhiljaa.
VastaaPoistaMukava katsella kuvia Hammerfestista ja sieltä pohjoisesta, jossa ei ole tullut käytyä.
Mistähän se muuten johtuu, että toreille pystytetään veneitä ja siirretään jopa oikeita veneitäkin. Minusta se ei näytä yhtään kivalta.
Mä olen kerran uinut tossa joessa, jos sitä voi uimiseksi sanoa. Siinä oli vettä noin polveen ja niin kylmää, ett huutokin tuli vasta tunnin päästä.
VastaaPoistaPeikkokin tuli sanomaan tuosta sinisestä mutta ei se viitsikään kun Rita jo söi sen sanat :) On se silti hienoa.
VastaaPoistaRuiskaunokki!
VastaaPoistaHauska kuulla, että kuvista oli iloa.
Arleena!
Oli se liian iso pala. Ehdottomasti.
Laituri on kyllä se oikea veneen paikka.
Amalia!
Olit jo varmaan ehtinyt kauas pois enenkuin se huuto tuli;))
Isopeikko!
Se on paha, jos syö sanansa, mutta kun syö toisen sanat????
Kiitos nojatuolimatkasta. On siellä kauniita maisemia. Tuo lohjenneen kallion pinta on tosi kaunis.
VastaaPoistaZilga!
VastaaPoistaSiellä näki paljon murenevaa kalliota. Olivat kuin jalokiveä.
Kauniin nakoista seutua, mutta harmaata, kovin harmaata. Syksyko tulossa jo?
VastaaPoistaHpy!
VastaaPoistaHarmaus johtui sateesta. Oli vasta heinäkuun neljäs.
Kauniita kuvia! Ilmastoko niitä kallioita murentaa? Siis tietty niin, mutta mikä eniten? Tuuli? Kosteus?
VastaaPoistaVilukissi!
VastaaPoistaKysytpä vaikeita. En tiedä. On tuo geologiakin ihan hakusessa. Kuuluvat kuitenkin siihen kaledoniseen vuorijonoon. Kai.
Viimeksi kävin Hammerfestissä vuonna 1972. Nyt sain vetoapua. Upeita kuvia, kivaa tarinointia.
VastaaPoistaEhkä ensi kesänä taas? Jokin kaipuukeskuksessani pitää melkoista mekkalointia: tahtoo, tahtoo, lisää, lisää. Ja alkajaisiksi omenakakkupala maistuisi. Koko on aivan passeli.
Lastu!
VastaaPoistaKävin Hammerfestissä ensimmäistä kertaa.
Taidankin leipoa uuden omenakakun, ja tarjota lukijoilleni ison palan kullekin
Olen nyt lueskellut blogiasi, todella ihania kuvauksia. Hammerfestin matka toi muistoja mieleeni, miten sää voi tehdä paikasta kolean tai sitten satukaupungin. Minulla on muisto satukaupungista, oli todella lämmintä, aurinko ei laskenut ollenkaan, mutta vesi meressä oli kylmää
VastaaPoistaAnna-Reetta!
VastaaPoistaPitää paikkansa, että sää vaikuttaa paljon siihen millaisen vaikutelman jostakin paikasta tai vaikkapa tapahtumasta saa. Se näkyy kyllä valokuvissa.