Matkalla Hammerfestiin.

Eipä ole paljoa tarina kesäretkestä edistynyt. Viimeksi oltiin siellä Hepokönkäällä.
Tässä kohdassa hypätään Rovaniemen ja Joulupukin pajakylän yli, jossa pääsin kuvaan joulupukin kanssa....
Ylläoleva kakunpala syötiin Sodankylässä.

Pistäydyttiin Tankavaaran kultakeskuksen portilla. Oltiin niin köyhiä, että katsottiin vain kullanvärisiä kukkia portin ulkopuolella.

Ja taloa. Luultiin tulleemme villiin länteen.
Ajettiin Saariselälle. Otettiin kuvia Kaunispäältä. Satoi. Kuvissa ei näy mitään katsomisen arvoista. Seuraavan aamuna satoi vähän lunta. Heinäkuussa.

Saarisellällä pistäydyttiin New Yorkissa. Siis näyttelyssä.

Ajettiin katsomaan Inarinjärveä. Matkalla näköalapaikalle nähtiin Suomen Vanhin Mänty. Se uskoo olevansa 780-vuotias.
Kunnioitettiin sitä.

Opittiin mikä on kammi. Se on perinteinen saamelainen asumus.

Ei asettauduttu tähän kahville. Sataa tihuutti.

Kuvattiin Inarinjärveä sateella. Hämmästyttiin. Inarinjärvi näytti olevan täynnä saaria. Kauan sitten kansakoulussa oli opittu, että Inarinjärvi on sininen läiskä kartalla. Se on yhtä syvä kuin pitkäkin. Ei muistettu, oliko opittu kuinka pitkä ja syvä se on. Ilmeisesti ei, koska ei muistettu.

Kuten sanottu, satoi.

Karhunpesäkiven lähellä nähtiin karhu. Sillä oli punainen kaulaliina ja hirvittävät hampaat. Pelättiin sitä niin, että kuvasta tuli tärähtänyt.

Oltiin Kaamasen tiellä. Muistettiin Juha Vainio. Siellä oli joku muukin.

Ylitettin Rajajoki. Napattiin kuva sillalta. Saatiin kimppuumme rajamies. Siellä ei saa kuvata. Oltiin, kuin ei ymmärrettäisi mitään kieltä.

Jatkettiin matkaa. Ihastuttiin. Nähtiin ensimmäinen lumipeitteinen vuorenhuippu.

Ja järvi vuoren juurella. Todettiin, ettei tehnyt mieli uimaan.

Jylhät näkymät.

Luultiin, että tuon huipun takana sää kirkastuu.

Eipä kirkastunut. Pysähdyttiin kuvamaan pitkää, komeaa siltaa.

Kuvattiin näkymää vuonon toisella puolella, vaikka tiedettiin, ettei se näin kaukaa kuvattuna miltään näytä.

Rannalla kasvoi keltaisia unikoita.

Otettiin taidekuva.

Ajettiin sillalle.

Sillalla oli tukevat rakenteet.

Ajettiin tunneliin. Tunnelissa on jännittävää.

Ihmeteltiin. Norja on rikas maa. Onko tämä kallioaines jalokiveä?

Mihin tämä mutka johtaa? Onko sen takana maailman laita? Loppuuko maailma?

Ei sentään. Ehdittiin tässä tarinassa melkein Hammerfestiin asti.