sunnuntai 16. elokuuta 2009

Matkalla Hammerfestiin.

Eipä ole paljoa tarina kesäretkestä edistynyt. Viimeksi oltiin siellä Hepokönkäällä.
Tässä kohdassa hypätään Rovaniemen ja Joulupukin pajakylän yli, jossa pääsin kuvaan joulupukin kanssa....
Ylläoleva kakunpala syötiin Sodankylässä.

Pistäydyttiin Tankavaaran kultakeskuksen portilla. Oltiin niin köyhiä, että katsottiin vain kullanvärisiä kukkia portin ulkopuolella.

Ja taloa. Luultiin tulleemme villiin länteen.
Ajettiin Saariselälle. Otettiin kuvia Kaunispäältä. Satoi. Kuvissa ei näy mitään katsomisen arvoista. Seuraavan aamuna satoi vähän lunta. Heinäkuussa.

Saarisellällä pistäydyttiin New Yorkissa. Siis näyttelyssä.

Ajettiin katsomaan Inarinjärveä. Matkalla näköalapaikalle nähtiin Suomen Vanhin Mänty. Se uskoo olevansa 780-vuotias.
Kunnioitettiin sitä.

Opittiin mikä on kammi. Se on perinteinen saamelainen asumus.

Ei asettauduttu tähän kahville. Sataa tihuutti.

Kuvattiin Inarinjärveä sateella. Hämmästyttiin. Inarinjärvi näytti olevan täynnä saaria. Kauan sitten kansakoulussa oli opittu, että Inarinjärvi on sininen läiskä kartalla. Se on yhtä syvä kuin pitkäkin. Ei muistettu, oliko opittu kuinka pitkä ja syvä se on. Ilmeisesti ei, koska ei muistettu.

Kuten sanottu, satoi.

Karhunpesäkiven lähellä nähtiin karhu. Sillä oli punainen kaulaliina ja hirvittävät hampaat. Pelättiin sitä niin, että kuvasta tuli tärähtänyt.

Oltiin Kaamasen tiellä. Muistettiin Juha Vainio. Siellä oli joku muukin.

Ylitettin Rajajoki. Napattiin kuva sillalta. Saatiin kimppuumme rajamies. Siellä ei saa kuvata. Oltiin, kuin ei ymmärrettäisi mitään kieltä.

Jatkettiin matkaa. Ihastuttiin. Nähtiin ensimmäinen lumipeitteinen vuorenhuippu.

Ja järvi vuoren juurella. Todettiin, ettei tehnyt mieli uimaan.

Jylhät näkymät.

Luultiin, että tuon huipun takana sää kirkastuu.

Eipä kirkastunut. Pysähdyttiin kuvamaan pitkää, komeaa siltaa.

Kuvattiin näkymää vuonon toisella puolella, vaikka tiedettiin, ettei se näin kaukaa kuvattuna miltään näytä.

Rannalla kasvoi keltaisia unikoita.

Otettiin taidekuva.

Ajettiin sillalle.

Sillalla oli tukevat rakenteet.

Ajettiin tunneliin. Tunnelissa on jännittävää.

Ihmeteltiin. Norja on rikas maa. Onko tämä kallioaines jalokiveä?

Mihin tämä mutka johtaa? Onko sen takana maailman laita? Loppuuko maailma?

Ei sentään. Ehdittiin tässä tarinassa melkein Hammerfestiin asti.

16 kommenttia:

  1. Pohjoisessapa olet käynyt, maisemat jylhät ja sadetta riittää varmaan aina Lapinmatkoilla.
    Ei ole tullut noin kaukana pohjoisessa käytyä.
    Voi olla, että tyydyn vain muiden matkakertomuksiin ja nautin niissä Lapin lumosta. Niin nytkin.

    VastaaPoista
  2. Arleena!
    Ensikerta tämä oli minullekin. Kauniilla säällä olisi tullut heleämpiä kuvia, mutta näin matalapaineessa taisi tulla vaikuttavampia.

    VastaaPoista
  3. Samoja reittejä on ajeltu, mutta Kaamasen kievarin tienovilta poikkesitte siis vasempaan, hienoja seutuja:)

    VastaaPoista
  4. Tuo kammi(o) kiehtoo mielikuvitusta! Ihana pikku mökkinen.. melkein voisi toivoa asuvansa sellaisessa. Grobut (perinteiset venäläiset/karjalaiset hautamuistomerkit) ovat vähän samalla tavalla kiehtovia - pikkuisia majoja..

    Minä en ole koskaan käynyt Jyväskylää pohjoisempana, joten mielellään katselee pohjoista edes kuvina. :) Helpompaahan se onkin, kuin jos itse lähtisi ajamaan sinne!

    VastaaPoista
  5. Tämä hymyilee täällä.
    Sinun pitäisi julkaista matkakirja, ellet jo ole julkaissut.
    Maistuiko piirakka hyvältä?

    VastaaPoista
  6. Inkivääri!
    Hienoja ja etelän ihmiselle erikoisia ovat näkymät siellä.

    Ninni!
    Maistelet sanoja. Niin minäkin teen.

    Kaanon!
    Piirakka maistui erinomaiselta.

    VastaaPoista
  7. Niin oli taas mukava katsella matkakuvasi ja seurata selostusta että ihan kuin olisi itse ollut matkalla - kuitenkin ilman oikean matkustamisen epämukavuutta:) Vaikuttava mänty. Kammista en ollut koskaan kuullut, enkä myöskään sellaista nähnyt. Keltaisia unikoita ja muita keltaisia kukkia... kaikenlaista kivaa.

    VastaaPoista
  8. Rita!
    Kammissa oli maapohja, pari makuulaveria ja sen keskellä oli tulisija.

    VastaaPoista
  9. aika hieno talo, varmaan luonnossa vielä hienompi. Kyllä Norjassa on upeat maisemat. oliko se rajamies Suomen vai Norjan puolella?

    VastaaPoista
  10. Kiitos hienosta retkestä tuntureille ja Inarinjärvelle.

    VastaaPoista
  11. Siinäpä oli tarinaa, niin kuin olisi itse istunut kyydissä. Tarina ei varmaan pääty tähän, onhan teidän poiskin tultava. Odotellaan ;)

    VastaaPoista
  12. Amalia!
    Rajamies oli siinä sillalla tullin jälkeen. Puhui kyllä suomea.

    Kiitos Unelma kun tulit mukaan!

    Zilga!
    Tultiin poiskin. Tarina jatkuu.....

    VastaaPoista
  13. Ai että, kun mielenkiintoinen sarjakuva! Olet oikein reissunainen, Doris! Keltaisia unikkoja, enpä ole moisia ennen nähnytkään!

    VastaaPoista
  14. Vilukissi!
    Harvemmin sitä näin mielenkiintoiselle reissulle pääsee. Sitä voi muistella koko loppuvuoden.

    VastaaPoista
  15. Sataa tai paistaa, matkassasi viihdyn aina. Sateisia, nautinnollisia kuvia joihin humpsahdin heti. Ihastuneet kiitokset!-Eräs ystävättäreni kertoi suuttuneensa miehelleen (sellaista sattuu), hyppäsi autoonsa, ajoi yhtäsoittoa (onko se mahdollista)Helsingistä Jäämeren rannalle, kävi uimassa ja ajeli takaisin kotiin. Kyllä kannatti,sanoi. Sovinto oli suloinen.

    VastaaPoista
  16. Lastu!
    Hauskaa, että viihdyit. Voi se ystävättäresi tarina olla totta(kin). Virkistihän se uinti siinä välillä;)))))

    VastaaPoista