tiistai 31. maaliskuuta 2009

Korttikeräilyä ja puutarhanhoitoa.

Aloitin kissakorttien keräilyn vuonna 1982. Niitä on kertynyt semmoinen määrä, etten näin julkisesti kehtaa kertoa. Aion kuitenkin esitellä lukijoilleni tulevaisuudessa muutamia kortteja.

Tämä kortti esittää kissakorttien kerääjää. Siis minua ja Amanda Beata Cecilia Dorotheaa.
Paitsi, että minulla on lyhyt tukka ja Amandalla erinäköinen turkki. Tämä on samanlainen juttu, kuin tänään uutisoitu Nefertitin muotokuvapatsaan tapaus, onhan patsaan ohuen pintakerroksen alta löytynyt toisenlaiset kasvot, joissa on ryppyjä ja kyhmy nenässä.



Amanda aloitti tänään puutarhanhoidon. Ehti mokoma aloittaa ensin!
Se meni tutkimaan miten kissanminttu on selvinnyt talven yli.

Ilmeisen hyvin, koska sitä Amandan mielestä piti heti lannoittaa.

Ja sitten vielä varmuuden vuoksi toiseen kertaan toisinpäin.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kirja kissaihmisille.

Tässäpä "kissaihmisille" hellyttävä kissan elämänkerta luettavaksi. Siinä esiintyvästä kissasta tuli maailmankuulu. Sitä se tekee, kun kissa on niin sivistynyt, että asuu kirjastossa.

Tänään joutsenet pääsivät avoveteen. Niitä näkyi yhteensä 9 kappaletta. Näkyivät oleilevan pariskuntia. Yksi oli vielä poikamies.

Ja sitten vielä näkymä saarikylä kujalta. Minusta se on lumoava.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Huonoja luontokuvia.

Aivan aluksi pitää pyytää anteeksi lukijoiltani kuvien kehnoutta. Kuvattavat olivat liian kaukana minun kameralleni. Sorsat piti kuvata ikkunan läpi. Ikkuna on tietenkin likainen. Olenkin tässä tuumaillut paremman kameran hankintaa. Ehkä myös ikkunan pesua. En lupaa mitään varmaa.



Aamulla yksinäinen ja epätoivoinen joutsen ihmetteli sulavatko jäät tällä menolla ennen heinäkuuta. Niin minäkin

Äkkiä havaitsin pihalla kaksi sorsapariskuntaa. Oikeanpuoleiset tunsinkin. Nehän ovat Irene ja Kalevi. Tässä näyttää olevan joku tiukka keskustelu meneillään. Irenellä ja Kalevilla on ikiaikainen nautintaoikeus tähän kiinteistöön. Olivat sitä mieltä, että painukaa te tulokkaat muille pihoille. Mietin ketä nuo toiset oikein ovat.

Mutta sitten ymmärsin, että sehän on se lumilautailija Heikki ja hänen tyttöystävänsä. Aikoivat laskea tässä mäkeä.


Amanda halusi lukea aamun lehden ennen minua. Oli pyörtyvinään luettuaan siinä näkyvän uutisen.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Harvinaista herkkua, muisteloa

Eilen Herra Perunakauppias kysyi minulta:"Otatko ternimaitoa?" Hän tiesi kyllä kysymättäkin vastauksen. Muistelimme, että siitä taitaa olla melkein vuosi, kun hänellä oli sitä viimeksi myytävänä.
Laitoin siitä tänään ihanaa uunijuustoa. Piti pitää itseni tiukassa kurissa, etten syönyt sitä liikaa.

Minulla on lämmin suhde lehmänmaitoon.
Pienenä tyttönä sodan aikana Sippolan Matarojalla, jossa olin "sotaa paossa", sain joka päivä mennä mukini kera odottamaan, kun lehmät lypsettiin.
Sitten piti vielä odottaa, että Lahja-täti siivilöi maidon. Sitä ei voi monikaan ymmärtää, miten hyvältä lämmin, vastalypsetty maito minusta maistui.

Silloin tällöin sukulaistaloon siellä tuli tarkastuskarjakko. En ole varma siitä onko tuo nimitys oikein. Mukanaan hänellä oli käsin veivattava sentrifuugi. Hän nosti minut istumaan sen päälle ja alkoi veivata. Sentrifuugi piti jännittävää ääntä, sitä kovempaa , mitä kovemmin hän kampea väänsi. Hän kertoi minulle tarinaa lentokoneella lentämisestä. Ensin kone nousi, sitten lennettiin pilvien yläpuolella missä tapahtui ihmeellisiä asioita. Lopulta kone laskeutui. Oltiin takaisin maan päällä, ja hän nosti minut alas. Lumouduin täysin tarinaan. Jännitin niin, että tuskin uskalsin vetää henkeä. Kunpa muistaisin minkä näköinen hän oli!

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Arkipäiväisiä asioita.

Minulla oli tänään ilo päästä ostoksille keskustaan. Siellä puhalsivat pasaatituulet, ja kuten kuvasta näkyy olivat keskustan asukkaat tänään oikein iloisella tuulella. Niin olin minäkin ja ostin varmuuden vuoksi pullaa pakkaseen, ettei ihan heti lopu.

Amanda haluaa kerrottavan, että Kamala Katti yritti tänään tulla kavalasta suunnasta mereltä käsin. Onneksi huomasimme sen, vaikka aurinko paistoi silmiin ja se oli naamioitunut ihan rannan kivien väriseksi. Vetäydyimme sisätiloihin.

Haaveilimme kesästä.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Sisäinen ääni.


Kun nyt olin niin hyvin päässyt vauhtiin tällä viikolla kokouksissa käymisessä, oli tänään torstaiyhdistyksen vuoro. Kyseessä oli peräti kevätkokous.
Päivällä keittiössä touhutessani sisäinen ääneni ilmoitti minulle yllättäen, että olin unohtanut hankkia kahvipullaa. Ihan itse olin ne ilmoitukset, joissa luvattiin kahvitarjoilua tehnyt, ja laittanut ilmoitustauluille.
Asia järjestyi onneksi yhdellä puhelinsoitolla, ja pullaa oli asianmukaisesti tarjolla.

Minua alkoi ajatteluttaa se sisäinen ääni, joka ilmoitti minulle tämän pulla-asian.
Mistä se tulee? Ajattelin sillä hetkellä aivan muita asioita, ja kuitenkin aivoni jotenkin heräsivät.
Katselin ympärilleni keittiössä, ja kas vaan ylläolevasta kapistuksestahan se aivan selvästi tuli. Sehän on täynnä ääniä, kun vaan vähän veivaa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Ihanaa ja ihastuttavaa.

Aamulla Amanda tuijotti minua kysyvästi. Ymmärsin heti, että jotakin erikoista nyt on nähtävissä.

Ryntäsin katsomaan. Fasaanihan se siellä pihalla taapersi. Ennenkuin ehdin saada kameran käteeni, se ehti aika kauas. Amanda tarkoitti tietenkin kysyä: "Pitäisikö pyydystää paisti?"

Siinä aamupäivällä touhutessani katsahdin ulos, ja mitä näinkään. Sinistä vettä ja auringon kiloa.
Ihanaa. Kevät taitaa sittenkin tulla.

Parin tunnin päästä sinistä näkyi jo enemmän.

Vielä pari tuntia ja ensimmäinen soutelija oli jo liikkeellä. Tiedän aivan hyvin, että kun tuuli kääntyy, se tapahtuu todennäköisesti jo ylihuomenna, jäät ajautuvat takaisin.

Kun olin käynyt tällä viikolla jo maanantaikerhossa ja tiistaikerhossa, menin tänään keskiviikkokerhoon. Kerhossa oli tänään paikalla 16 ihastuttavaa herrasmiestä ja minä ainoana naisena. Se on postimerkkikerho. Sinne toivotaan lisää naisia. Miehet toivovat, en minä.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Ikävä tapaus ja muuta kamalaa.

Tänään menessäni tiistaikerhoon keskustaan kohtasi minua toisella puolen katua tämmöinen ikävä näky. Kuvassa näkyvä auto oli ajanut matkailuauton perään. En tiedä miten pahasti osapuolille oli käynyt. Heitä ei enää ollut paikalla.


Tiistaikerhon kokoushuoneen seinällä riippuu ylläoleva merimaisema. Aikamoinen myrsky. kokoukset saattavat tietysti olla joskus myrskyisiä.

Otsikossa mainittua muuta kamalaa oli se, että siellä näytettiin pari kerhon touhuista kuvattua videota. Jälkimmäinen niistä oli kuvattu viimekertaisesta pikkujoulusta. Ei toki mitään sellaista kamalaa mikä ensimmäiseksi juolahtaa mieleen. Kamalaa on se, että minua vaivaa vimma kirjoittaa sketsejä ja näytelmiä kerhojen tilaisuuksiin, ja tietysti myös esiintyä niissä. Sen vielä kestää, kun esiinnyttyään pohtii, että miten lienee mennyt. (Yleensä yleisö kyllä on nauranut.)
Mutta, mutta, kun vielä pitää nähdä itsensä videolla, niin se on jo liikaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että itsensä munaaminen kerran vuodessa on pelkästään terveellistä. Mutta tämä kertaus!


Keskustan taideteoksista olen iloinen. Tämäkin talorykelmä! Siellä täytyy asua kaupungin miniasukkaita.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Virkkausta

Tänään maanantaikerhossa virkkaus oli selvästi innostavin puheenaihe. Puhuttiin tietysti muustakin kuten tulevasta Alvar Aalto-näyttelystä ja TV-ohjelmista. "Tanssii tähtien kanssa" tuntui herättävän voimakkaitakin mielipiteitä.

En osaa virkata, tai jos osaan niin huonosti. Ristipistotöistä olin aikaisemmin aika innostunut.
Nykyisin sanaristikot sujuvat paremmin. Voidaanko ne laskea käsitöihin kuuluviksi. Nehän tehdään käsin.

Kotimatkalla kuvasin tämän ikkunan saarikylän raitilla. Käsitöitä siinäkin esillä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Viittaamme edellisiin

Viitaten edellisiin kirjoituksiin terveellisestä ruoasta kerron,


että eilen pääsin valmiiseen pöytään syömään kolmen ruokalajin aterian.
Ateria alkoi ylläolevalla saalaattilautasella. Pääruokana oli riisiä ja possupihvejä.
Jälkiruoaksi tarjottiin jäätelöä kinuskikastikkeella. Nam!


Amandan eilispäivään viitaten tämänpäivän aamu sujui ihanasti auringon lämmössä terassilla.
Aluksi piti olla tarkkana, ettei tulisi yllätetyksi.


Koska maailma oli rauhallinen, eikä häiriötekijää näkynyt, siinä saattoi ottaa pienet torkut välillä.





Nautittiin molemmat ihanasta, aurinkoisesta sunnuntaipäivästä ja nukahdettiin makoisasti illalla.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Romeon vierailu




Tänä aamuna Amanda lähti ulos takaterassille kello seitsemän, kun aurinko niin mukavasti paisteli sinne. Vaan eikös Kamala Kattikin havainnut tämän! Amandalle tuli kiire sisään turvaan.

Kamala Katti loi Romeomaisia katseita keittiön ikkunaan, jossa Amanda

päästeli lauseita, joita en kehtaa toistaa. Sylki lensi.

Kamala Katti asettui terassin kaiteelle haaveilemaan.

ja esittelemään Amandalle kauniisti raidoitettua turkkiaan ja pantterikuvioisia sukkiaan.

Istuttuaan terassin kaiteella tunnin, se loi vielä viimeisen katseen keittiön ikkunaan,

jossa Amandaa ei enää näkynyt. Tämä Romeo päätti silloin ottaa kunnon loikan ja mennä tapaamaan muita naisystäviään.

Amanda sensijaan oli etsinyt kodin turvallisimman paikan, missä se viipyi pitkään omassa rauhassaan.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Mikä on sinun Omega 3-lähteesi?

Selasin tässä yhtenä päivänä jotain lehteä, ja ykskaks edessäni oli kysymys:
Mikä on sinun Omega3-lähteesi?
Vastasin heti kuuluvalla äänellä: "Sehän on Herra Perunakauppias!"


Amanda Beata Cecilia Dorothea ilmoitti olevansa ehdottomasti samaa mieltä.

Herra Perunakauppias ajaa joka perjantai autollaan pihaani, soittaa kännykkääni, ja kertoo olevansa paikalla. Hän myy lohta raakana ja savustettuna, silakoitakin on usein. Ostan lohta melkein joka perjantai. Siispä Omega3-lähteeni on Herra Perunakauppias.

Tänään ostin häneltä myös porkkanoita, paprikan, salaattia, tomaattia, kurkun ja munia.
Munat tulevat pienkanalasta, jossa ei kanoille rehua syötetä.
Tämä on palvelua parhaimmillaan! Minun sietää olla tyytyväinen.
Mutta koska ihminen haluaa aina parempaa, olen ruvennut unelmoimaan Herra Leipurista, joka tulisi lauantaiaamuna tuoreiden sämpylöiden kera!!

torstai 19. maaliskuuta 2009

Iltaruskon aikaan.

Kävin iltalenkillä iltaruskon aikaan. Taivaalla oli ihania värejä.


Viitaten eiliseen. Mainittu tehdas iltaruskossa.
Toivon silti, ettei se olisi vielä mikään iltaruskon tehdas, vaan sillä olisi vielä tuottoisia vuosia edessä.



"Yö kattaa kaupungin, ja valot satamasta loistaa", lauloi Harmony sisters.
He asuivat lapsena saarikylässä.

Laiva lähdössä. Hyvä, että laivaliikennettä vielä on, vaikka meillä lama vallitsee.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Heikko kruunu vahvoilla.

Ruotsin heikko kruunu on vahvoilla. StoraEnso siirtää heikon kruunun takia mahdollisimman paljon tuotantoa Ruotsiin.

Tämä tuotantolaitos on jatkuvasti liipasimella. Pidän itseäni onnenmyyränä, kun olen selvinnyt sieltä eläkkeelle, ennenkuin nykyisistä muutoksista oli minkäänlaista aavistusta.
Siihen aikaan kun menin sinne töihin, se oli takuuvarma työpaikka. Anoppini oli siellä töissä, siippani oli, minä olin, ja lapseni saivat sieltä kesätyöpaikan.
Niillä jotka siellä vielä työskentelevät on koko ajan uhka päällä. Ostaako joku tuotantolaitokset vai lopetetaanko tuotanto. Aina kun tämänpäiväisen kaltaisia uutisia tulee, ajattelen kaikkia ystäviäni ja tuttaviani jotka siellä vielä töitä tekevät. Puunjalostusteollisuudessa työskentelevät ammatti-ihmiset ovat nykyisin uhanalainen laji.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Taidetta ja liikaa lunta

Eilen matkalla maanantaikerhoon, ihailin tätä näkymää taiteilijakodin ulkorakennuksen seinässä.
Kerhossa kahvinjuonnin, juttelun ja runonluvun lomassa ihailtiin ja hymyiltiin taiteilija Liisa-Cristiina Laaksosen postikorteille. Korttisarjan nimi on Lissu. Korttien tuotolla tuetaan eläinten vanhainkotia, huomauttaa Amanda, Beata, Cecilia, Dorothea.
Korteissa on mietelmiä. Eniten hymyilimme lausahduksille "Se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys" ja "Kyllä oma menestyminen on parasta, mutta toisten epäonneakaan ei sovi väheksyä". Totta on myös, että "Jokaisen menestyvän naisen takana on altaallinen tiskejä."


Marinaa!
Yöllä satoi lunta. Kyllä minusta lumentulolla tähän aikaan vuodesta pitäisi joku tolkku olla.
Amanda on samaa mieltä. Lunta oli aamulla mahaan asti. Siis Amandan, ei minun.
Amandalla kyllä maha vähän roikkuu, niin minullakin.
Lunta oli niin paljon, että kun aura-auto oli käynyt, lumipenkka naapuritalon edessä oli niin korkea, etten päässyt sinne.
Siellä kun viettää talvea muiden muassa ylläoleva istutus, jota pitäisi kerran viikossa päästä kastelemaan.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Hämärän hetki

Harrastin tänään kansanterveyttä kello 18-19. Kävin sauvakävelyllä. Tein lenkin lähtien kotiportilta vasemmalle, kävelin saarikylän kujia semmoisen kaksoiskahdeksikon.
Pidän siitä tunnelmasta, kun hämärä juuri lankeaa ja katuvalot syttyvät. Nehän syttyvät luonnostaan silloin kun aurinko laskee ja hämärä vallitsee. Ensin ne ovat vaaleanpunaisia, muuttuen vähitellen kirkkaiksi. Taidan luulla, että katuvalot kuuluvat saarikylän luontoon.
Kuvassa oleva lamppu on juuri syttymisvaiheessa kotipihallani.

On myös tunnelmallista, kun valot sytytetään kodeissa hämärän hetkellä.
Olipa hämäriä juttuja!