tiistai 14. joulukuuta 2010

Famun jouluposti ja muita kummallisuuksia.

 Famu kirjoitti aikamoisen kasan joulukorttipostia. Ei hän kuitenkaan tuollaista kissanrääkkäys-korttia kenellekään lähettänyt. Se on joulukortti vuodelta 1922 hänen kissakorttikokoelmistaan. Kun famun piti laittaa postimerkit niihin kortteihin, hän huomasi ettei ollut ehtinyt ostaa tämänvuotisia joulupostimerkkejä. Ei hän siitä hätääntynyt, hänellä kun sattui olemaan runsaasti merkkejä joltain edelliseltä vuodelta. Siitä hän vasta hätääntyi, kun hän huomasi sen punaisen kuoren, johon ne kortit piti laittaa, päällä lukevan: "Kortit toimitetaan perille ennen joulua, jos ne on varustettu 0,55 euron merkillä". Famun laittamat merkit olivat 0,60 euron arvoisia. Tästä famu päätteli, jotta ne toimitetaan varmaankin perille vasta ensi vuoden jouluksi, jolloin hinta on noussut.

 Tässä päivänä muutamana famu joutui menemään paikkaan, jossa oli järjestetty korukutsut. Jo ennen kutsujen alkua hän huomasi myytävänä olevan kaulakorun, sellaisen luonnonkivistä tehdyn, joka sopi mainiosti famun tyyliin. Hän osti sen. Myyjä kertoi kivien olevan howliittia. Kotiin tultuaan famu tietysti rupesi googlettamaan sitä howliittia. Ei hän sieltä etsimäänsä geologista tietoa löytänyt, mutta muuta "tietoa" kylläkin. Tämä howliitti auttaa siihen, jos potee unettomuutta edellisissä elämissään tekemiensä pahojen tekojen takia. Lisäksi se parantaa muistia ja rauhoittaa. Ei famu kylläkään mitään unettomuutta pode. Hän alkoi pitää niitä helmiä parantaakseen muistiaan. Sitten hän mietti asiaa ja alkoi pelätä muistinsa paranevan siinä määrin, että hänen mieleensä palautuvat kaikki hänen edellisissä elämissään tekemänsä pahat teot, jolloin hän rupeaa potemaan unettomuutta niiden takia. Minun mielestäni olisi hyvä, jos hän pitäisi niitä rauhoittuakseen ja lakatakseen juoksemasta kaikenmaailman tapahtumissa.

 Tänään hän kuitenkin paineli siskonmakkarasopalle. Sinne siskonmakkarasoppatalon pihalle oli ilmestynyt VALTAVAN ISO KISSA.

Tässä vielä kuva siitä kissasta iltahämärissä edestäpäin. Eiköhän tässä ollutkin jo tarpeeksi kummallisuuksia tällä kertaa. Toivotan kaikille lukijoilleni iloista joulun odotusta. Terveisin Amanda

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Myrskyn jälkeen.

 Koska te kaikki rakkat lukijani olette jo arvattavasti kaivanneet tietoa siitä miten pikku lumiukko selvisi myrskystä, raportoin tässä pikaisesti. Ehdin vielä ennen myrskyn alkua käydä saarikylän koulun myyjäisissä. Ostin sieltä koululaisten tekemiä ihastuttavia saarikylä-joulukortteja, banaani-suklaakakun ja auringonkukka hunajaleivän. Heti tultuani kotiin, myrskyn jo alettua, maistoin sitä leipää. Jos voi sanoa leivän olevan taivaallisen hyvää, niin tämä oli. Se oli taatusti otettu uunista samana päivänä. Maistoin viipaleen, maistoin toisen. Syötyäni lähes puolet leivästä, ymmärsin lopettaa. Hyvä, että olin kunnolla syönyt. Kyllähän täydellä vatsalla jaksaa paremmin kuunnella tuulen ulvontaa koko yön. Koska myrskyn ryske oli sanoin kuvaamatonta, en yritäkään kuvailla sitä.

Seuraavana päivänä, kun olin kaivanut itseni ulos mökistäni ja raatanut itselleni tien postilaatikolle ja kellarin ovelle, sekä antanut ensiapua lämpöpumppu-rakkaalleni, tartuin kameraan. Kesätupa oli koristeltu sievästi. Väärä mies alhaalla olevan oven vieressä oikealla oli suojautunut ruusunoksien taakse.

Pikku lumiukko oli saanut ylleen lumiuntuvapeiton. Se oli kuitenkin tuulta uhmaten pysynyt pystyssä.

Amandan talo oli vaipunut talvihorrokseen.

Onhan tuo luumupuu kieltämättä aika kaunis

Terassin tuoli on pehmustettu. Siihen on mukava istahtaa saunasta tultua vilvoittelemaan. Jos lauteet kenties tuntuivat liian kuumalta, kyllä tässä jäähtyy!

Lumisade alkoi pian uudelleen. Eilen sitä tuli melkein koko päivän. Pyydä lukijoitani mielessään lisäämään näihin kuviin vielä 20 senttiä lisää lunta. Se on nykytilanne. Tänään olin hauskassa pikkujoulussa. Huomenna menen joululounaalle, jollen ensi yönä ole hukkunut lumeen. Ylihuomenna pääsen siskonmakkarakeitolle, jollen vielä silloinkaan ole kadonnut lumipeitteen alle. Keskiviikkona menen Kouvolaan shoppailemaan, jos juna vielä kulkee. Toivon teille kaikille kertakaikkisen mukavaa tätä viikkoa! Amanda kehottaa kaikkia laiskottelemaan:D Mjau!


torstai 9. joulukuuta 2010

Myrskyvaroitus.

 Viime sunnuntaina oli taivaanrannalla vielä näkyvissä tuo ihastuttava valoilmiö.

 Rannan lepässä on vielä jäljellä urpuja sekä linnuille että oravalle.

 Piti kävellä laiturille ihailemaan valoilmiötä.

 Merivesi oli hieman laskenut ja piirtänyt jäähän omia kuvioitaan
 Iltapäivällä laiturin alkupäähän oli asettunut pikku lumiukko.

Se on kuulemma ekologinen lumiukko. Sen silminä ovat ruusunkiulukat, nenä lepän käpy ja suu on isomaksaruohon lehti. Se vaikuttaa hieman huolestuneelta, sillä ensi yöksi on ennustettu tuulta pohjois-koillisesta 21 metriä sekunnissa. On siinä pikku ukolla pystyssä pysymistä. Se saattaa myös hautautua lumeen. Runsasta lumisadetta on tulossa.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Famun aktivointi.

Famu tuli eilen ruokakaupasta melkoisen innostuneena. Hän kertoi ostaneensa aktivointipallon; tuommoisen keltaisen jossa on hiirenkuvia. Siihen laitettiin sisään aika hyviä kissanraksuja. Famu alkoi pyöritellä palloa lattialla. Aina pallon pyörähtäessä sen sisältä putosi raksuja. Minä säntäsin paikalle ja söin ne. Taas famu kumartui pyörittämään palloa ja minä taas söin raksut. Tätä puuhaa famu jaksoi aika kauan. Hän sanoi kyseessä olevan opetustilanteen. Hän oppikin aika nopeasti pyörittämään sitä palloa.


 Lopuksi hänelle kai tuli nälkä, koska hän aktivoitui leipomaan sekä suppilovahveropiirakan että


piparikierteitä viikonloppuvieraita varten.

Olenkin sitä mieltä, että kun famu nyt talven aikana aktivoituu lumenluonnissa, puunkannossa ja tuon aktivointipallon kierittelyssä, hän tulee olemaan keväällä erittäin hyvässä puutarhanhoitokunnossa.

Toivottelen oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille blogiystävilleni!
Famu aktivoitui toivottamaan kanssa!
Otan sitten pienet torkut. Ottakaa tekin.