tiistai 29. joulukuuta 2009

Nuottien vetoa jouluaattona.

Jouluaattona kultani muruseni asettui laiturille trumpetteineen soittamaan joulun alkaneeksi. Kaunis sävelmä "Me käymme joulun viettohon nyt kuusin kynttilöin...." kiiri saarikylän rannoille ja merelle. Suku oli kokoontunut takaterassille kuuntelemaan kaunista soitantaa.

Yht'äkkiä soitto katkesi, kun omasta mielestään leikkisä tuuli sieppasi trumpetistin nuotit ja heitti ne rantaveteen. Nuotit vedettiin vedestä pitkävartisella rappuharjalla ja ripustettiin saunaan kuivumaan. Soittaja siirtyi takaterassille minne tuuli ei niin pahasti osunut.
Muuten joulunvietto sujui tavanomaisten nuottien mukaan.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulunviettoon!


OIKEIN HYVÄÄ
JA LEPPOISAA
JOULUNAIKAA
KAIKILLE LUKIJOILLENI!


maanantai 21. joulukuuta 2009

Mustaa ja valkoista # 3

Mustavalkomaanantain aiheena on "Matkaan jo käy". Tämähän lähtee pian ylös- tai alaspäin. Jouluaattona siihen astuu joulupukki. Poro jää pihalle odottamaan.

Napauta ylläolevaa, näet monta matkaanlähtöä.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Miten käynee joulusään.

Nyt, kun on ollut melkoisesti pakkasta, tällainen tavallinen naisihminen ei tarkene lenkkeillä tai muuta semmoista terveellistä. Jos kuitenkin käy postilaatikolla pari kertaa päivässä, kantaa puita, käy ostoksilla ja vielä illalla edellämainituissa pikkujouluissa, joutuu pukemaan ja riisumaan niin monta kertaa, että se vastaa reilummanpuoleista voimistelusessiota.

Katsoin juuri paikallista sääennustetta. Siinä luvattiin tänne jouluaatoksi nollakeliä. Juuri nyt huopapiparkakut ovat pukeutuneet luonnonturkikseen.

Otin eilen varmuuden vuoksi muutamia huurrekuvia. Jos nollakeliä tulee, tämä hieno huurre on pian muisto vain.

Ei ole kuvissa kehumista.

Ainahan voin väittää tätäkin taidekuvaksi.

torstai 17. joulukuuta 2009

Laiskotellaan.

Eilen aamulla, kun aurinko harkitsi jaksaisiko nousta, oli pakko tarttua kameraan. Tätä näkymää ei kannattanut ottaa mustavalkoiseksi.

Kymmenen minuuttia myöhemmin aurinko teki positiivisen päätöksen, jolloin näytti tältä.

Hieman lähempää katsottuna.

Taidekuva olohuoneen ikkunasta.

Tänään olivat näkymät sen sijaan huuruiset. Usvakeijut tanssivat.

Lähikuva usvakeijujen tanssista.
Tämän päivän vietämme Amanda ja minä laiskotellen. Olen kuluneen kahden viikon aikana kokenut neljät pikkujoulut, yhdet hautajaiset, yhdet syntymäpäivät ja kolmet joulumyyjäiset. Amanda on yksin joutunut tuntikaupalla pitämään huolta huushollistamme. Olemme molemmat sitä mieltä, että olemme ansainneet yhden laiskottelupäivän. Tänään kuuntelemme joululauluja, syömme kevyesti molemmat, maistelemme piparkakkuja ja suunnittelemme. Jos jaksamme, tartumme hetkeksi puolihuolimattomasti pölynimuriin. Sitäpaitsi nukumme kahden tunnin päiväunet. Huomenna olemme taas vedossa. Herra perunakauppias tuo meille peräti kaksi joulukuusta ja joululohen. Siitäkös me virittäydymme täyteen joulutunnelmaa.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Mustaa ja valkoista # 2

Mustavalkomaanantain aihe on tänään talvi. Kuvan olen ottanut 25.1.2007.


Klikkaamalla ylläolevaa mustaa ja valkoista-nappia voit katsoa lisää talvisia mustavalkoisia kuvia.

perjantai 11. joulukuuta 2009

12-kuvaa, joulukuu

Oli pakko ottaa tämä joulukuun kuva jo tänään. Muut kuvat on otettu kunkin kuukauden 14. päivänä. Nyt on kuitenkin lähipäivinä kuvanottoaikaan menoa, joten nappasin sen varmuuden vuoksi, ettei jää ottamatta. Sattuipa onneksi vähäinen lumisade pari päivää sitten ja viime yönäkin oli muutama millimetri valkoista tullut. Kuukausikuvat suurenevat niitä hiirellä klikkaamalla.

Ylläolevaa klikkaamalla löytyy runsaasti kuukausikuvia.

Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Eläinrääkkäystä.

Arvasinhan minä tänäaamuna, kun famu rupesi tunkemaan muovikassia yhden vanhan tyynyliinan sisään ja jupisemaan, että lasket tietysti taas allesi. Sitten se työnsi sen tyynyliinan sen kamalan kissojenkidutusvälineen sisään. Juu. Ja laittoi laukkuunsa kortin. ROKOTUSKORTIN.
Johan siltä eläinlääkäriltä oli tullut postia viime perjantaina. Ei se kutsukirje tullut minun nimelläni. Se tuli famun nimellä. Tunkisi vaan itsensä siihen kuljetuskoppaan. Tietäisi miltä vankeus tuntuu.

Vetäydyinkin sängyn takalaitaan ja yritin olla sen näköinen kuin ei asia minua millään lailla koskisi. Ei auttanut. Famu tarrasi minuun raa'asti kesken unien. Tartuin päiväpeittoon kynsilläni ja yritin otaa sen mukaan. Pehmikkeeksi. Ei antanut ottaa. Kiljui vaan, että päästä irti. Pakko oli päästää, kun se päiväpeitto ei mahtunut siihen kissojenkidutusvälineeseen.
Sitten lähdettiin. Se auto kääntyi milloin vasemmalle, milloin oikealle. Välillä mentiin ylämäkeen, välillä alamäkeen. Uskokaa, että minä KILJUIN KOKO MATKAN. ERIKORKUISILLA ÄÄNILLÄ.

Eläinlääkärin odotushuoneessa oli SUUNNATTOMAN SUURI KOIRA. Minusta sinne ei saisi päästää suunnattoman suuria koiria silloin, kun minut on kutsuttu. Katsoin parhaimmaksi olla hiirenhiljaa. On siinäkin sanonta. Hiirethän tietääkseni vikisevät koko ajan.
Sitten pistettiin. Älkää kertoko famulle ettei se miltään tuntunut. Sitten eläinlääkäri alkoi loukkaavasti kaivella kylkiluitani. Sitten hän laittoi minut vaa'alle. KILO LIIKAA. MINÄKÖ LIIAN LIHAVA. ÄLKÄÄ VIITSIKÖ! Sitten sain kuunnella laihdutusneuvoja.
ELÄINRÄÄKKÄYSTÄ KOKO HOMMA.
Takaisintulomatkalla. KILJUIN.
Terveisiä kaikille blogiystävilleni! Toivottaa Amanda Beata Cecilia Dorothea.

P.S. Famu laittoi tähän blogiin Elegian tekemän jouluisen taustan. Näkyy olevan joku tipu ylhäällä vasemmalla. Jätän rauhaan. Laihdutan.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Mustavalkoista maanantaina.

Havaitsin uuden valokuvahaasteen Maelkan blogissa. Haasteen nimi on "Mustaa ja valkoista # 1.
Tämänkertainen aihe on vanha. Ylläoleva kuva löytyi merimuseo Vellamossa ottamieni kuvien joukosta, joten se todennäköisesti on siellä oleva valokuva.
Eloisa kuva on höyrylaivojen aikakaudelta. Siinä ilmeisesti viedään Hektor-nimisellä hinaajalla työväkeä redillä olevaa laivaa lastaamaan. Tämä oli minulle tuttu näkymä lapsuudessani, kun kuljin vuoroveneellä saarikylästä kaupungin keskustaan kouluun.
Edit. Kuva kannattaa klikata isommaksi.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Huldan huvila.

Joulukuu on valaissut öitämme tällä viikolla. Viime yönä Amanda taisi mennä kuun paisteesta sekaisin. Se herätteli minut maukumalla. Vilkaisin kelloon. Kello oli kymmenen yli. Nousi ylös ja kiittelin Amandaa varhaisesta herätyksestä. Aioin käyttää aamuhetken kirjoittamalla muutaman joulukirjeen. Kaivoin esiin kirjoitustarpeet ja postimerkitkin. Istuin keittiön pöydän ääreen. Silmäni osuivat keittiön kelloon. Se näytti 01.20. Luulin kellon olevan 07.10 siinä vaiheessa, kun Amanda minut herätti. Jotenkin minusta kyllä tuntui siltä, että menipä yö nopeasti ja tulipa nukuttua kertaakaan heräämättä. Kömmin takaisin sänkyyn. Oli pakko tarttua dekkariin ja antaa yhden murhan tapahtua ennenkuin sain taas unen päästä kiinni. Amandan jätin mietiskelemään makuukamarin oven ulkopuolelle.

Päivällä pääsin käymään Huldan huvilassa. Se on paikallisten käsityöyrittäjien myymälä.

Jääkaappimagneetit olivat siellä kiinni vanhassa pyykkilaudassa.

Ostin kierrätyspuuvillasta tehdyn laukun.

Sekä muutamia saarikylässä syntyneen taiteilijan Erkki Sandbergin kortteja. Tässä on saaritunnelmaa.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Puurojuhlajuttu.

On se vielä olemassa. Aurinko. Se kierii pitkin taivaanrantaa.

Tänään oli eläkeläiskerhon puurojuhla. Äidyin taas pitämään siellä pakinan. Tarjoilen sen nyt tässä teillekin.

Hyvät ihmiset!
Tänä vuonna ajattelin aloittaa puurojuhlaohjelman teon ajoissa. Päätin koko vuoden ajan laittaa muistiin lehdissä julkaistut ja radiosta kuulemani terveellisen elämän ohjeet.
Varsin pian huomasin, että niitähän tulee uusia noin viisi päivässä. Koska niitä näinollen olisi kertynyt vuoden mittaan 1365 kappaletta ja tämä esitelmä kestänyt viisi tuntia, päätin karsia hieman ja kertoa teille vain merkittävimmät.

Kahvi on lempijuomani. Havaitsin siitä seuraavat tutkimustulokset:
- Kahvi on hyväksi keuhkoille. No, senhän ymmärtää! Kun hörppäilee kahvia aamulla oikein suuresta mukista siinä joutuu vetämään henkeä kunnolla, jolloin keuhkot tuulettuvat perusteellisesti heti aamutuimiin.
- Kuppi kahvia ennen päivänokosia estää unihumalan. Tämä kannattaa muistaa, ettei tarvitse lukea Kymen Sanomien tekstaripalstalta jotta: "Unihumalaiset vanhukset häiriköivät marketin kassajonossa."
- Kahvi saattaa ehkäistä ihosyöpää. En muista pitikö sitä juoda vai sivellä kahvilla koko kroppa. Voihan sitä ottaa kahvikylvyn silloin tällöin, jos omistaa kylpyammeen.

Entä sitten suklaa! Siinäpä todellinen terveysravinto:
- Tutkimuksen mukaan, jos syö suklaata kaksi kertaa viikossa on kolme kertaa pienempi riski kuolla sydäntautiin, kuin niillä jotka eivät ikinä syö suklaata.
- Tumman suklaan syönnillä voi vaikuttaa auringon aiheuttamiin ryppyihin. Siinä ei kerrottu vähenevätkö ne vai syvenevätkö mahdollisesti.
- Parin päivän kuluttua edellisestä uutisoitiin, että suklaata pitää ehdottomasti myös sivellä iholle. Ihan itse päättelin tämän käytännön vaikuttavan parisuhdetta parantavasti, kun vaimo päivittäin sivelee, sanotaan nyt vaikka kasvonsa sulalla suklaalla, ja aviomies sitten nuolee sen pois ettei se mene hukkaan. Sitäpaitsi suklaatahan on nykyisin saatavana vaikka minkä makuista. Voi vaihdella makuja. Kuvittelisin ruisleipäsuklaan tai katajanmarjasuklaan terveysvaikutuksen olevan aivan huippuluokkaa.

D-vitamiinista on sitten hohkattu kaiken vuotta.
- Paras uutinen mielestäni oli se, jossa kerrottiin D-vitamiinin estävän yli 65-vuotiaiden kaatumisia. Napatkaa nyt hyvät ihmiset se pilleri joka päivä. Ulos lähtiessä kannattaa vielä laittaa se pilleripurkki taskuun ja toinen vielä toiseen taskuun. Ne kenties tasapainottavat. Ulkoisesti.

Mainitsen tässä vielä, että tutkimusten mukaan:
- Selkäkipu paranee luultua useammin. Mitä sekin tarkoittaa. Luuleeko ihminen, että selkä on kipeä, vaikka se on jo parantunut. En ymmärrä.
- Kylmäkinttuinen nainen on terve. Luvassa on viikon lopulla lumisadetta. Taidan mennä paljain jaloin kävelemään lumihangessa.

Mitä siitä sanotte, kun ensin uutisoitiin, jotta eläkkeellejääminen parantaa terveyttä ja sitten, että eläke on hyväksi terveydelle. Siinä kuulkaa lääkärit ihmettelevät kuukauden alussa, kun eläkkeet tileille tipahtelevat, että missä ne kaikki vanhuspotilaat ovat, kun ketään ei näy vastaanotolla. Loppukuusta tilanne onkin jo toinen.

Yhtä tutkimustulosta olen jäänyt edelleenkin odottelemaan.
Mikä ihme parantaisi nimimuistia!
Kun minulle äskettäinkin kävi sellainen tapaus, että tapasin tuossa Keskuskadulla konserttitalon edessä naisihmisen, jonka nimeä en muista. En sitten millään. En vaikka kuinka mietin.
Kerroinkin siitä yhdelle toiselle naisihmiselle. Kävimme seuraavanlaisen keskustelun:
Minä: "Muistatko sen naisen nimeä, joka oli ensin höyläämöllä töissä ja sitten meesauunilla siivoamassa ja joka kävi sen toisen höyläämön naisen kanssa vapaakirkossa?"
Tämä toinen: "Tarkoitatko sillä toisella naisella sitä, jonka poika oli töissä korjauspajalla ja sen pojan lapset olivat aina kesätöissä Kutsetilla? Niin ja sitten sen miniä oli töissä laboratoriossa. Ootas nyt! Sen miniän etunimi on Famu."
Minä siihen: " Juu, muistan minä sen. Nyt muistankin. Sen sukunimi on Falsetissa. Jotenkin tuntuu kyllä tutulta."
Siinä vaiheessa ymmärsin, että olin tavannut itseni Keskuskadulla konserttitalon edessä. Arvatenkin olin matkalla siihen konditoriaan missä on ne mielettömän ihanat kakut. Sillä mielettömien ihanien kakkujen määrällä menee kyllä nimimuisti ja muukin muisti.

Muistin juuri, että lopuksi minun pitää toivottaa omasta sekä sivupersoonani puolesta erittäin hyvää ja leppoisaa ja maukasta joulua teille kaikille!

lauantai 28. marraskuuta 2009

Nimetön.

Olisipa mukava tietää mikä tämän huonekasvin nimi on. Kyselin sitä jo kerran aikaisemmin täällä blogissani. Koska minulla nyt on ehkä useampia lukijoita, toivon jonkun tunnistavan tämän ja kertovan minulle sen nimen.

Kukat ovat lähempää katsoen tämän näköiset.

Lehtien pinnalla on nystyröitä. Paremman nimen puutteessa olen nimittänyt sitä Amatsonin ahmatiksi. Se ei ole nimestä pahastunut, vaan kukki ahkerasti.

torstai 26. marraskuuta 2009

Ruohonjuuritason rahankäyttö.

Eilinen päivä valkeni. Voiko sitä sanoa valkenemiseksi. Ikkunasta katsottuna tällaisena.
Se ei haitannut, sillä olin lähdössä eläkeläiskerhon mukana Lahteen teatteriin.

Ennen näytöksen alkamista ehdimme pistäytyä paikallisessa tavaratalossa. Siellä lahtelaiset odottivat joulua toinen toistaan häikäisevämpien joulukuusten parissa.

Tämä häikäisi eniten.

Jotkut haaveilivat joulunvietosta palmujen alla.

Ja yhdet portaat veivät ylöspäin ja toiset alaspäin ja yhdet, huvin vuoks', ei minnekkään.

Joulupukille olisi voinut laittaa postia. Pukki oli poistunut tuolistaan. Varmaankin iltapalalle. Tontut olivat jääneet vahtiin. Ne tarkastelivat minua sillä silmällä olenko ollut kiltti ja silleen.

Jos pukki olisi ollut paikalla, ja jos olisin päässyt pukin syliin, olisin toivonut tuollaista lahjapinoa.

Pikkujoulumekkoja. Olisiko tämä liian paljastava.

Tämä olisi parempi. Kaularypyt piilossa ja laukku hämäävästi vatsan päällä. Kiinnitän lukijoideni huomiota aluevaltaukseeni. Muotiblogi.

Sain tästä ihan itsekin......

Silmälaseistani hävisi tarkkuus, kun huomasin nämä kengät. Hävisi se kamerastakin.

Sopisiko minulle sittenkin paremmin esiliina, jossa pukki kiipeää napani korkeudelle.

Seuraus! Tänään uutisoitiin kuuluvasti ja näkyvästi siitä, että ruohonjuuritason kansalaiset; tarkoittanee minua; pihistävät rahankäytössään ja lannistavat tällätavoin isänmaamme talouden. MINÄHÄN OSTIN SIELTÄ NUO KAKSI PAKETTIA SERVIETTEJÄ!