tiistai 14. joulukuuta 2010

Famun jouluposti ja muita kummallisuuksia.

 Famu kirjoitti aikamoisen kasan joulukorttipostia. Ei hän kuitenkaan tuollaista kissanrääkkäys-korttia kenellekään lähettänyt. Se on joulukortti vuodelta 1922 hänen kissakorttikokoelmistaan. Kun famun piti laittaa postimerkit niihin kortteihin, hän huomasi ettei ollut ehtinyt ostaa tämänvuotisia joulupostimerkkejä. Ei hän siitä hätääntynyt, hänellä kun sattui olemaan runsaasti merkkejä joltain edelliseltä vuodelta. Siitä hän vasta hätääntyi, kun hän huomasi sen punaisen kuoren, johon ne kortit piti laittaa, päällä lukevan: "Kortit toimitetaan perille ennen joulua, jos ne on varustettu 0,55 euron merkillä". Famun laittamat merkit olivat 0,60 euron arvoisia. Tästä famu päätteli, jotta ne toimitetaan varmaankin perille vasta ensi vuoden jouluksi, jolloin hinta on noussut.

 Tässä päivänä muutamana famu joutui menemään paikkaan, jossa oli järjestetty korukutsut. Jo ennen kutsujen alkua hän huomasi myytävänä olevan kaulakorun, sellaisen luonnonkivistä tehdyn, joka sopi mainiosti famun tyyliin. Hän osti sen. Myyjä kertoi kivien olevan howliittia. Kotiin tultuaan famu tietysti rupesi googlettamaan sitä howliittia. Ei hän sieltä etsimäänsä geologista tietoa löytänyt, mutta muuta "tietoa" kylläkin. Tämä howliitti auttaa siihen, jos potee unettomuutta edellisissä elämissään tekemiensä pahojen tekojen takia. Lisäksi se parantaa muistia ja rauhoittaa. Ei famu kylläkään mitään unettomuutta pode. Hän alkoi pitää niitä helmiä parantaakseen muistiaan. Sitten hän mietti asiaa ja alkoi pelätä muistinsa paranevan siinä määrin, että hänen mieleensä palautuvat kaikki hänen edellisissä elämissään tekemänsä pahat teot, jolloin hän rupeaa potemaan unettomuutta niiden takia. Minun mielestäni olisi hyvä, jos hän pitäisi niitä rauhoittuakseen ja lakatakseen juoksemasta kaikenmaailman tapahtumissa.

 Tänään hän kuitenkin paineli siskonmakkarasopalle. Sinne siskonmakkarasoppatalon pihalle oli ilmestynyt VALTAVAN ISO KISSA.

Tässä vielä kuva siitä kissasta iltahämärissä edestäpäin. Eiköhän tässä ollutkin jo tarpeeksi kummallisuuksia tällä kertaa. Toivotan kaikille lukijoilleni iloista joulun odotusta. Terveisin Amanda

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Myrskyn jälkeen.

 Koska te kaikki rakkat lukijani olette jo arvattavasti kaivanneet tietoa siitä miten pikku lumiukko selvisi myrskystä, raportoin tässä pikaisesti. Ehdin vielä ennen myrskyn alkua käydä saarikylän koulun myyjäisissä. Ostin sieltä koululaisten tekemiä ihastuttavia saarikylä-joulukortteja, banaani-suklaakakun ja auringonkukka hunajaleivän. Heti tultuani kotiin, myrskyn jo alettua, maistoin sitä leipää. Jos voi sanoa leivän olevan taivaallisen hyvää, niin tämä oli. Se oli taatusti otettu uunista samana päivänä. Maistoin viipaleen, maistoin toisen. Syötyäni lähes puolet leivästä, ymmärsin lopettaa. Hyvä, että olin kunnolla syönyt. Kyllähän täydellä vatsalla jaksaa paremmin kuunnella tuulen ulvontaa koko yön. Koska myrskyn ryske oli sanoin kuvaamatonta, en yritäkään kuvailla sitä.

Seuraavana päivänä, kun olin kaivanut itseni ulos mökistäni ja raatanut itselleni tien postilaatikolle ja kellarin ovelle, sekä antanut ensiapua lämpöpumppu-rakkaalleni, tartuin kameraan. Kesätupa oli koristeltu sievästi. Väärä mies alhaalla olevan oven vieressä oikealla oli suojautunut ruusunoksien taakse.

Pikku lumiukko oli saanut ylleen lumiuntuvapeiton. Se oli kuitenkin tuulta uhmaten pysynyt pystyssä.

Amandan talo oli vaipunut talvihorrokseen.

Onhan tuo luumupuu kieltämättä aika kaunis

Terassin tuoli on pehmustettu. Siihen on mukava istahtaa saunasta tultua vilvoittelemaan. Jos lauteet kenties tuntuivat liian kuumalta, kyllä tässä jäähtyy!

Lumisade alkoi pian uudelleen. Eilen sitä tuli melkein koko päivän. Pyydä lukijoitani mielessään lisäämään näihin kuviin vielä 20 senttiä lisää lunta. Se on nykytilanne. Tänään olin hauskassa pikkujoulussa. Huomenna menen joululounaalle, jollen ensi yönä ole hukkunut lumeen. Ylihuomenna pääsen siskonmakkarakeitolle, jollen vielä silloinkaan ole kadonnut lumipeitteen alle. Keskiviikkona menen Kouvolaan shoppailemaan, jos juna vielä kulkee. Toivon teille kaikille kertakaikkisen mukavaa tätä viikkoa! Amanda kehottaa kaikkia laiskottelemaan:D Mjau!


torstai 9. joulukuuta 2010

Myrskyvaroitus.

 Viime sunnuntaina oli taivaanrannalla vielä näkyvissä tuo ihastuttava valoilmiö.

 Rannan lepässä on vielä jäljellä urpuja sekä linnuille että oravalle.

 Piti kävellä laiturille ihailemaan valoilmiötä.

 Merivesi oli hieman laskenut ja piirtänyt jäähän omia kuvioitaan
 Iltapäivällä laiturin alkupäähän oli asettunut pikku lumiukko.

Se on kuulemma ekologinen lumiukko. Sen silminä ovat ruusunkiulukat, nenä lepän käpy ja suu on isomaksaruohon lehti. Se vaikuttaa hieman huolestuneelta, sillä ensi yöksi on ennustettu tuulta pohjois-koillisesta 21 metriä sekunnissa. On siinä pikku ukolla pystyssä pysymistä. Se saattaa myös hautautua lumeen. Runsasta lumisadetta on tulossa.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Famun aktivointi.

Famu tuli eilen ruokakaupasta melkoisen innostuneena. Hän kertoi ostaneensa aktivointipallon; tuommoisen keltaisen jossa on hiirenkuvia. Siihen laitettiin sisään aika hyviä kissanraksuja. Famu alkoi pyöritellä palloa lattialla. Aina pallon pyörähtäessä sen sisältä putosi raksuja. Minä säntäsin paikalle ja söin ne. Taas famu kumartui pyörittämään palloa ja minä taas söin raksut. Tätä puuhaa famu jaksoi aika kauan. Hän sanoi kyseessä olevan opetustilanteen. Hän oppikin aika nopeasti pyörittämään sitä palloa.


 Lopuksi hänelle kai tuli nälkä, koska hän aktivoitui leipomaan sekä suppilovahveropiirakan että


piparikierteitä viikonloppuvieraita varten.

Olenkin sitä mieltä, että kun famu nyt talven aikana aktivoituu lumenluonnissa, puunkannossa ja tuon aktivointipallon kierittelyssä, hän tulee olemaan keväällä erittäin hyvässä puutarhanhoitokunnossa.

Toivottelen oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille blogiystävilleni!
Famu aktivoitui toivottamaan kanssa!
Otan sitten pienet torkut. Ottakaa tekin.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Viime yönä se tapahtui.

Perjantaina huomasin jäänmuodostusta.

 Oli pakko mennä kuvaamaan hauskoja jäälumpeenlehtiä.

 Tutkielma:))

 Tänään aamulla herätessäni havaitsin pakkasherran tehneen töitä koko yön.

Päätimme Amandan kanssa "olla aina iloisella päällä kuin kissa liukkaalla jäällä"!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kalastuskievarin näkymät.

 Kävin viime perjantaina Korkeakosken Kalastuskievarissa syömässä. Taas syömässä! Ajattelee kenties ajattelevainen lukijani; eikö hän mitään muuta tee. Ei se mitään! Kalastuskievarin näköalahuoneesta on hienot näkymät Kymijoelle. Muutama kalastajakin näkyi.

 Toiseen suuntaan joelle näyttää tällaiselta.

Korkeakosken vanhoja tehdasrakennuksia. Lienevät peräisin 1890-luvulta, jolloin kartonkitehdas tuohon rakennettiin. Harmaa rakennus vasemmalla on vesivoimala. Se on rakennettu vuonna 1926.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Merry-Go-Round.

 
Iines heitti minulle Merry-Go-Round-haasteen. Otin Iineksen kuvasta räpylän ja harmaan värin. Tässä paikallisen tunnetun henkilön räpylä on ikuistettu kesäteatterin seinälle. Merry-Go-Round pyörähtää minulta Armille.



torstai 18. marraskuuta 2010

Toinen syysmyrsky.

Heräsimme Amandan kanssa tänään aamulla raivoisaan tuulen ulvontaan. Terassin oven lasi oli lumen peittämä. Amanda halusi kurkistaa ulos, mutta tuuli oli niin voimakas, etten jaksanut painaa ovea auki. Kurkistelimme sitten ulos pihanpuoleisesta ovesta. Totesimme tilanteen katastrofaaliseksi. Lunta tuprutti, lämpömittari näytti +0,5. Söimme aamupalaa. Amanda söi kanaa, minä kaurapuuroa. Vetäydyimme takaisin sänkyyn.
Nousin uudellen ylös, kaipasin aamukahvia. Laitoin astianpesukoneen päälle. Sähköt katkesivat. Otin astianpesukoneen pois päältä. Join kahvia. Kaadoin loput kahvit termokseen. Sähköt tulivat takaisin. Keitin lisää kahvia ja kaadoin senkin termokseen. Söin kahvin kanssa perunarieskaa ja Juustoportin Pohjanmaa-juustoa. Mietin onkohan se edes oikein sopivaa. Syödä nyt Pohjanmaa-juustoa täällä etelä-kaakossa. Amanda veteli unia sängyssä.

Lumisade muuttui vähitellen rännäksi. Istuin olohuoneessa ja katsoin TV:tä. En juuri koskaan katso aamuisin TV:tä. Nyt olikin poikkeustilanne. Söin mansikoita sokerin ja kerman kera. Mistäkö olin saanut mansikoita tähän aikaan vuodesta. No, ostin niitä eilen Karhulan torilta vihannesmyymälästä. Minulla oli pienoinen aavistus siitä, että saatan tarvita niitä tässä säässä. Amanda makasi edelleen sängyssä. Lämpötila oli noussut 1,5 plusasteeseen.

Räntälämpäreet suurenivat. Näkyvyys katosi. Join kahvia kaura-karpalo-pikkuleivän kera. Lämpötila kohosi yhä. Amanda makasi edelleen. Tein yhdistyksen kirjanpitoa.

 Olin ajatellut mennä tänään Kolmikulman joulumarkkinoille. Kaivoin esiin jokasään kengät.

Menin pihalle tarkastelemaan vaurioita. Niitä ei löytynyt. Kurkistin Kesätupaankin, jossa ankat tuijottivat kauhistuneina näkymää. Tulin sisään. Ymmärsin olla lähtemättä Kolmikulman joulumarkkinoille. Söin perunoita, porkkanoita, parsakaalia ja 9 prinssinakkia. Join kahvia. Amanda makasi. Illan tullen sade lakkasi ja lämpötila kohosi 3,5 asteeseen. Amanda nousi ylös, söi, kurkisti pihan puolen ovesta ja luikahti nopeasti talon alle. Ei hän siellä kauaa viihtynyt. Vietimme rauhaisan illan. Tämä oli toinen syysmyrsky. Saarikylässä sanotaa tarvittavan kolme syysmyrskyä ennen talven tuloa. Tarvitaan myös kolme veden nousua. Vesi ei tässä myrskyssä noussut vaan laski. Edellisessäkin myrskyssä se laski. Joudumme siis näkemään vielä vähintään kome myrskyä lisää ennen talven tuloa. Ai niin, ne tämänpäiväiset vauriot. PAINOIN ILLALLA PUOLI KILOA ENEMMÄN KUIN AAMULLA.




sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kissantassunruusu.

 Puutarhassani istuu edesmenneen kissani Rosamundan näköispatsas. Huomasin eräänä päivänä Rosamundan aikovan kasvattaa talveksi itselleen vihreän turkin. Sitäpaitsi sen varpaiden väliin on kasvanut merkillinen kasvi.

Tarkastelin sitä lähemmin ja kysäisin Amandalta, josko hän tietää mikä tuo on. Amanda kertoi heti enempiä kummastelematta sen olevan kissantassunruusu. Kuulemma tieteelliseltä nimeltään felis silvestris catus rosaeae.

 
Rosamunda istuu koivun kannon päällä. Samassa kannossa kasvaa tämä toinenkin yksilö. Se on Amandan mukaan samaa lajia. Hänhän sen tietää.
 

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Parsakin kallistui.

Eilen raivosi ensimmäinen syysmyrsky. Tämä puutarhataulu, joka riippui tuossa ovessa
makasi tänä aamuna väärän miehen jaloissa. Myrsky oli temponut sitä niin kovin, että sen ripustuslanka oli katkennut. Onneksi se oli pudonnut noin päin, eikä sitä peittävä lasi ollut särkynyt. 
Väärä mies näkyi suhtautuvan asiaan tyynesti.


Syysvärissään hehkuva parsa oli kallistunut. Se ei kuitenkaan katkennut.
 Meriveden korkeus oli eilen -75 cm. Merenpohjaa näkyi rannassani niin pitkälle, ettei minun naismuistini mukaan sellaista ole tässä ennen nähty. Tänään vesi oli aamulla noussut. Sen korkeus oli +75 cm. Puolentoista metrin muutos alle vuorokaudessa on aikamoista. Iltapäivällä tarkastelimme Amandan kanssa rantaa. Kuvittelimme löytävämme myrskyn ja veden laskun ja nousun jäljiltä kenties aarteen tai vaikkapa merenneidon kaulakorun. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Nautiskelimme kuitenkin ihanasta päivästä. Tänään oli peräti 7 astetta lämmintä.


lauantai 6. marraskuuta 2010

Räntää.

 Nyt sataa räntää. Onneksi se sataa vielä sulaan maahan ja häviää saman tien. Puutarhassa on vielä paljon syysiloa. Monet kurjenpolvilajikkeet kehittävät lehtiinsä hienon syysvärin.

Ruusut sietävät pientä pakkastakin. Morden centenntial avasi varmaankin viimeisen kukkansa tänä vuonna.

Ingrid Bergmankin pinnisteli vielä yhden kukan auki. Kuvaan mukaan tunkeutunut kenkäni ei juuri kuvaa kaunista.

La Paloma on jo monena vuonna voittanut Kesän viime ruusu-kilpailun.

 Peittoruusu The Fairy on aina viimeisin kukkija, mutta se kilpailee eri sarjassa.

 Punapajuangervo ja iso maksaruoho tekevät iloiseksi.

Tämä nepalinhanhikki on kukkinut heinäkuusta lähtien. Siinä on niin hyvä kukkija, että sitä lisätään ensi keväänä useampaankin paikkaan puutarhassa. Räntäsade lakkasi jo, yöstä taitaa tulla kylmä, ennuste lupaa nollakeliä.