Valokuvatorstain aihe on RYKELMÄ. Tämän melko painavan rykelmän nimi on "tarrautuminen". Sen on veistänyt Matti Peltokangas vuonna 2002. Se on graniittia ja sijaitsee Kotkassa lehmusbulevardilla, jota myös veistospuistoksi tituleerataan. Eikä turhaan tituleeratakkaan - kun kulkee bulevardin päästä päähän, saa matkalla tutustua monenmoisiin veistoksiin.
Klikkaappa ylläolevaa. Saat nähdä monia rykelmiä.
Tämän viikon mustavalkomaanantain aihe on NÄKYMIÄ IKKUNASTANI. Onneksi jätin osallistumiseni ja kuvien ottamisen tähän tiistaihin, jolloin näkymät ovat suurin piirtein kadoksissa. Tässä kuva eteisen oven ikkunasta otettuna.
Olohuoneessa siirryin seepiaan. Eihän tästäkään ikkunasta ole mitään näkymää. Sen peittää tuo lintutaulu, ikkunan ristikot, jalkalamppu, riippuva koristepallo ja ikkunan takana kukkalaatikossa viihtyvä lumi. On siinä jääkukkiakin, jotka eivät tässä kuvassa kunnolla näy. Lisäksi katsojan huomio kiinnittyy kaikenmaailman kukkapurkkeihin. Jos sattuu olemaan virkkauksesta innostunut, huomaa verhokapan. No, jos katsotaan ulos toisesta olohuoneen ikkunasta, siinä ei näy merimaisemaa vaan pelkkää valkoista. En viitsinyt ottaa siitä kuvaa. Katsokaa vaikka valkoista paperiarkkia. Siinä on tämänpäiväinen merimaisemani. Johan niitä on nähtykin ja arvattavasti pian taas nähdään. Voi, voi!
Ylläolevaa klikkaamalla löytää näkymiä, joissa näkyykin jotain.
Tänään aamupuolella famu nosti tuon kasvuston lattialta pöydälle ja kiljaisi: "KEVÄT TULEE KOHISTEN!" Ymmärsin heti että se on ironiaa. Lunta pyryttää taivaan täydeltä, ja kaamea itätuuli nuoleskelee talon seiniä niin, että se tuntuu sisällä asti. Famu aikoi olla ironinen ja kertoa miten hän oli kasvattanut minulle heinää, ja antanut sen seisoa lattialla tuossa ruokakuppini vierellä jo toista viikkoa. Ei ollut minulle kelvannut.
Minä hyppäsin heti pöydälle ja asetuin kuvausasentoon, ikäänkuin olisin hyvinkin innostunut tuosta ruohosta, vaikka se on väärää laatua. Säästäköön famu sen pääsiäisruohoksi minun puolestani.
Näytin sitten saman tien mikä paremman puutteessa kelpaa. Ruusun lehdet. Yhtään kukkaa en ole syönyt. Famu heittäytyi taas ironiseksi ja sanoi kieltäytyvänsä viemästä minua lääkäriin, jos umpisuoleeni menee ruusun piikki.
Itselleen famu on laittanut kasvamaan herneen versoja. Maistan niitä sitten, kun tulevat vähän pidemmiksi. Katsotaan sitten, kuka ne syö.
Viime torstaina famu raahasi kellarista tuon aika ison ruukun. Sieltä pitäisi ruveta kasvamaan narsisseja ja tulppaaneja. Siinä yhteydessä hän sai jonkinlaisen tuunauskohtauksen ja viritteli ruukun ympärille brodyyria ja vanhaa pitsiä. Sallikaamme hänelle tuon vertainen lapsellisuus tässä talven kourissa.
Toissapäivänä yritin piristää famua ja leikkiä hänen kanssaan kuurupiiloa. Se onnistuikin oikein hyvin. Famu juoksenteli yks'kaks' ympäri huushollia ja huuteli: "Amanda, missä sinä olet!". Hän kuulosti oikein kivasti hätääntyneeltä miettiessään ääneen olinko mennyt äskettäin ulos vai tullut sisään ja onko häneltä mennyt lopullisesti muisti. Luulisi kyllä vähemmälläkin touhulla huomaavan, jotta tuossa päiväpeiton alla oleva möykky olen minä.
Valokuvatorstain aiheena on LUMI. Aihe ei liene aiheetta keksitty. Minun mielestäni sitä on ehkä liikaa, jonkun toisen mielestä juuri sopivasti. Enhän minäkään aina voi olla oikeassa. Vain melkein aina. Se on ainakin varmaa että, jos ensi sunnuntaiksi ennustettu VALTAISA PYRY pyyhkii pihani yli, nämä lapsukaiset hukkuvat lumeen.
Napsautapa ylläolevaa, voit tutustua lumeen enemmänkin.
Seisoskelin sunnuntaiaamuna takaterassilla kuvaamassa merimaisemaa aamutohvelit jalassa ja yöpaidassa. Anteeksi hyvät lukijat. Taas se sama merimaisema. Kunnon ihminen ei seisoskele takaterassilla klo 9.30 yöpaidassa. Normaalijärjellä varustettu ihminen taas ei seiso takaterassilla 10 asteen pakkasessa yöpaidassa kuvaamassa merimaisemaa.
Yö sujui, hämmästyttävää kyllä, melko hyvin. Pitkällään ollessa ei nenäliinoja juuri tarvinnut. Maanantaiaamuna noustuani ylös, tarvittiin niitä taas tiheään. Aloitin sairasloman. Se on ihan helppoa eläkeläiselle. Katsoo vaan peiliin ja kehottaa itseään palaamaan sänkyyn. Minulla oli kesken ylläkuvattu kirja. Luin sen päivän kuluessa loppuun. Tämä on kirja, josta pidän. Jo sen nimi "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville" vie sydämeni. Sen on kirjoittanut Mary Ann Shaffer. Hän oli 74 vuotias kuollessaan vuonna 2008. Tämä on hänen esikoisromaaninsa. Hän ehti nähdä kirjansa julkaistuna, muttei sen maailmanmenestystä. Teos koostuu kirjeistä, joista muodostuu kaunis, lämminhenkinen tarina. Se on helppolukuinen, silti ajatuksia herättävä, ja tutustuttaa lukijan Guernsey-nimisen kanaalisaaren tapahtumiin toisen maailmansodan aikana.
Aurinkoista ystävänpäivää, reipasta laskiaissunnuntaita, iloista 12-kuvaa-päivää kaikille lukijoilleni! Aurinko paistaa pilviharson läpi. Pakkasta on 12 astetta.
Tammikuu.
Joulukuu.
Marraskuu.
Lokakuu.
Syyskuu.
Menin eilen lähikeskustassa katsomaan muotiliikkeen ikkunaa nähdäkseni, josko kevätvaatteita olisi jo laitettu esiin. Mallinuket olivat ilmeisesti juuri vaihtamassa vaatteita. Olivat kaikki apposen alasti. Minua huvitti tilanne ja nappasin mielestäni hienon kuvan, jossa kolme kaunista naista poseeraa alastomana.
Kotona näytin kuvaa Amandalle, joka alkoi motkottaa, kielsi minua laittamasta kuvaa tänne blogiini, uhkaili ilmoittavansa asiattomasta blogista ja nimitti minua lopuksi vanhaksi törkeäksi famuksi. Kauhisteli vielä, että ei kai kukaan tuttu nähnyt minua siellä kuvaamassa. Tuossa yllä on nyt sitten rajattu sensuroitu kuva. Pelkät päät.
Tämän famunkasvatussession lopuksi hän komensi minut kuvaamaan ohimenevää laivaa. Se on asiallinen juttu Amandan mielestä. Laivan nimi on Westgard.
Tässä on nyt kulunut aikamoinen tovi edellisestä postauksestani. Aivoni ovat tällä hetkellä kuvassa näkyvässä tilassa. Epämääräisiä, epätarkkoja asioita epäjärjestyksessä. Olen tällä viikolla touhunnut maanantaikerhossa, käynyt eläkeläisten kokouksessa sekä samaisten eläkeläisten johtokunnan kokouksessa. Sitä varten piti kirjoittaa edellisen vuoden toimintakertomus ja tietenkin kotiin tultua kokouksen ja johtokunnan kokouksen pöytäkirjat. Lisäksi kävin tarkastamassa yhden seuran kirjanpidon. Huomenna on toisen yhdistyksen johtokunnan kokous. Sinne olen saanut valmiiksi viime vuoden kirjanpidon, tuloslaskelman ja taseen.
Päässäni oleva aikataulutus on ylläolevassa tilassa.
Aivovoimistelua olen saanut tähän tapaan. Tämän hienon voimistelukuvan olen kuvannut viimevuotisella kesäretkellä. Kuten näkyy, sen on maalannut Reetta vuonna 2000. Se sijaitsee yhden tavattoman kauniin koulurakennuksen pihalla.
Se tavattoman kaunis koulurakennus on tässä. Rasittuneet aivoni eivät suostu kertomaan minulle mikä on koulun nimi ja missä se sijaitsee. Kuvassa on kuitenkin KESÄ. Ja LÄMMIN.
Famu tuli eilen ostoksilta mukanaan uusi lelu minulle. Meillä on kyllä lelujen suhteen jonkinverran erilainen maku. Olin olevinani siitä vähän innostunut. Täytyy kyllä sanoa, että pidän enemmän hiiristä. Sellaisista harmaista. Vielä parempi, jos olisivat eläviä, vaikka kyllä niillä leluillakin leikkii. Siis harmailla hiirillä.
Famun mielestä tämä on niin IHANA. Mitä se esittää? Lintua? Siinä on myös kulkunen. Jos minä bongaisin meidän pihasta pinkin linnun, joka laulaisi kuin kulkunen, minusta tulisi maankuulu lintubongari. Mjoopamjooo! Leikkiköön famu itse sillä.
Famu oli ostanut myös uuden vatkaimen. Tiedättehän sellaisen, jota käytetään kakkutaikinan tekoon ja kerman vatkaamiseen, ja jossa on mielestäni aika inhottava ääni. Siinä oli mukana käyttöohje. Käyttöohjeessa kiellettiin laittamasta sitä vatkainta pakastimeen tai mikroaaltouuniin tai paistinuuniin. Naurettiin famun kanssa vähän. Muistutin famua varmuuden vuoksi siitä, ettei kissaakaan saa laittaa pakastimeen tai mikroaaltouuniin tai paistinuuniin. Ihan vaan varmuuden vuoksi muistutin, kun famu on jo aika iäkäs. Ei sitä tiedä minä päivänä häneltä alkaa muisti mennä.
Jätelasipöntöt saarikylässä ovat jatkuvasta lumisateesta huolimatta puoliksi auki. Niissähän on kaksi reikää, joista voi jätelasinsa pönttöön pudottaa. Kummassakin on auki toinen niistä. Paikalla on ilmeisesti käynyt todellinen jätelasipöntönaukonsijainninasiantuntija (huom! omistan yksinoikeuden tämän erinomaisen, joskin pitkähkön, asiantuntijanimityksen käyttöön, koska olen sen ihan itse keksinyt), koskapa kummastakin pöntöstä on aukko löytynyt ensiyrittämällä.
Roskapönttö on myös auki. Roskat (joita ei ole) pudotetaan sinne aukkoa koristavaa lumireunusta rikkomatta.
Terassi ei valitettavasti ole vielä auki.
Jotta syy siihen tulisi selväksi, tarkastelemme asiaa vielä toisestakin näkökulmasta.
Laivaväylä on koko talven pidettu auki. Ponnistellen!
Hups! Miten tästä nyt tämmöinen tuli! Ihan itseänikin pelottaa!!
