maanantai 28. toukokuuta 2012

Juhlamatka osa 5

 Seuraavana päivänä lähdettiin tutustumaan Christ Church Chathedral'iin. Minua järkytti jo tieto siitä, että kirkon rakennustyöt oli aloitettu vuonna 1038. Kirkon alla sijaitsee valtaisa krypta. Lumouduin siitä niin, että kuvat itse kirkossa jäivät ottamatta. Kryptassa ehdin kuvata nämä kolme kuvaa, ennenkuin huomasin yhdellä seinällä kehoituksen olla kuvaamatta sillä alueella. Kryptassa oli upeita taideteoksia.

 Kulta hohti siellä useammassakin paikassa salaperäisesti.

Joku oli näitäkin vaatimattomia aterimia käyttänyt. Taisi olla joku kuningas.

Valtaisa hämmästys ja ihastus valtasi minut, kun yks' kaks' kryptassa avautui eteemme kahvila.
 Cappuccinon pinnalla oli hieno sydän ja kakku oli hyvää, etten sanoisi syntisen hyvää!
Enpä ollut aikaisemmin juonut kahvia kirkon kryptassa. Mutta ei se vielä mitään. Kävin siellä myös WC:ssä. Sieltä en ymmärtänyt ottaa valokuvaa, mitä kadun kovin:) Huomasimme, että kahvila oli kuuluisan Bewley's-kahvilan ylläpitämä.

 Joten heti seuraavana päivänä menimme Bewley'sille kahville. Siellä kristallikruunut loistavat ja ikkunoita koristavat lasimaalaukset. Kahvila on avattu vuonna 1927. Kävimme siellä myös sitä seuraavana päivänä.

 Hieno on kuvio tämänkin kupin pinnalla ja kakku oli taivaalisen hyvää.

 Seinällä komeilee upea maalaus.

 Kahvilassa on useampi kerros. Reippaa tarjoilijat juoksivat portaita ylös ja alas jatkuvasti.

 Siellä ymmärsin kuvata vessaa. Jos ei heti pääse eriöön, voi istahtaa sohvalle.

Vessan aulassa komeilee tämä nainen, jolla vaikuttaa olevan kova hätä.

Aulan toisessa päässä seisova on kai jo käynyt.
Tämän runsaan, järkyttävän kahvinlitkimisen jälkeen lupaan viedä teidät seuraavaksi taas kulttuurin pariin, eli Trinity Collegeen.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Juhlamatka osa 4

 Oluttehtaalta ajettiin turistibussilla Dublinin Kirjailijamuseoon. Siellä jouduttiin minun takiani ryntäämään aivan aluksi kahvilaan, koska minulla oli jo siihen aikaan päivästä valtaisa kahvivajaus. Sitä ei mikään oluenmaistelu voi estää. Kahvi oli hyvää ja jotakin lihottavaa sen kanssa tuli tietysti nautittua, en vaan muista mitä. Siirryttiin sitten museon puolelle. Sen alakerta on täynnä Irlannin kirjallisuuteen kuuluvaa aarteistoa. Jokaisesta kirjailijasta on jokin henkilökohtainen muisto Shaw'n nimikirjoitus, Stokerin Drakulan ensimmäinen painos, Becketin puhelin ja Joycen piano ynnä muuta ynnä muuta. Kaipa siellä oli valokuvaaminen kielletty, koska en ole ottanut sieltä yhtään kuvaa. Ylläoleva kaunis ikkuna on toiseen kerrokseen johtavassa portaikossa.

 Kuten tämä hurmaava lamppukin. Museo sijaitsee 1700-luvun entisöidyssä  rakennuksessa.

 Onneksi olen sentään kuvannut yhden kirjakaapin!

Hienot friisit kiersivät huoneiden kattoja.

 Ja taas lamppu. Olenkohan yrittänyt kuvata järjen valoa?

 Kaikissa ovissa oli eri vuoden aikoihin liittyvät ihanat maalaukset.

 Siirryttiin sitten Oyleys-nimiseen pubiin iltapalalle. Irlantilaisissa pubeissa on yleensä tiski ja korkeat istuimet

 ja toinen osio, jossa voi istua mukavammin pöydän ääressä. Irlantilaiset tulevat pubiin lounaalle tai iltapalalle perheineen pikkuvauvat mukaanluettuna.
Viihtyisää. Yritin tilata itselleni pikku iltapalaksi voileivän. Eteeni tuotiin lautanen, jossa oli neljä (NELJÄ) kerrosleipää reunoilla ja niiden keskellä noin 10 perunan verran ranskalaisia. Siis perunoita, ei ranskalaisia turisteja. Otin annoksesta kuvankin, jota en kehtaa tähän laittaa.
Ei kannata mennä nälkäisenä nukkumaan. Hyvää yötä!
Seuraavassa osiossa lupaan viedä teidät kirkon kryptaan syömään syntisen hyvää kakkua.


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Juhlamatka osa 3

 Kuten edellisessä postauksessa tuli luvattua, vien teidät nyt Guinness-tehtaalle tai paremminkin interaktiiviseen Guinness-museoon. Matka sinne sujui Dublinissa kulkevalla turistibussilla, joka kiertää nähtävyydestä toiseen. Sen reitin varrella voi hypätä pois bussista ja taas takaisin jatkamaan matkaa. Ostimme kaksi päivää voimassa olevat liput. Busseja on kahdenlaisia. Toisissa on nauhalta tuleva selostus matkan varren nähtävyyksistä, toisissa taa kuljettaja selostaa. Suosittelen bussia, jossa kuljettaja selostaa. Osuimme pois tullessamme bussiin, jonka kuljettaja oli todellinen sanailuvirtuoosi. Nauratti. Museo innoitti valokuvaajaa minussa enemmän kuin minussa piilevää oluenjuojaa.

 Museo sijaitsee entisessä humalavarastossa. Humalan ja maltaiden lisäksi oluenvalmistuksessa tarvitaan paljon vettä. Hienosti ryöppysi.

 Tämä seinä näytti aikajanallaan kunkin tehtaanjohtajan nimikirjoituksen. Juhlamatkan aiheesta johtuen, kuvasin tämän kohdan.

 Hurmaavia vanhoja laitteita oli nähtävänä. Vanhojen koneiden lisäksi, näki joka vaiheessa videoita, joissa selvitettiin oluenvalmistuksen vaiheita.

 Ai, että teki mieli vääntää tuosta! Panimo on perustettu vuonna 1759.

Ja vetää noista vivuista!

Aikeissa oleva käsi ei kuulu minulle vaan sukulaistytölle.
Liikuntaa täälläkin sai ylenmäärin. Ainakin neljä kerrosta kiivettiin rakennuksessa ylöspäin portaita pitkin.
Olisiko ollut kolmannessa kerroksessa, kun saimme maistaa erittäin tuoretta mallasjuomaa. Nuo kädet kuuluvat sukulaistytön autonkuljettajalle ja minulle.  Sukulaistyttö ei suostunut maistamaan. Hän väitti sen maistuvan mämmille.

Neljännestä kerroksesta seitsemänteen sain ajaa hissillä. Ylhäällä sijaitsevasta lasiseinäisestä maisemabaarista näkyi joka puolelle Dublinia. Kuvan epätarkkuus ei johdu juomani oluen määrästä, vaan sateesta.


Alakertaa palattuamme kävimme Guinness-myymälässä, josta ostin paitsi oluenmakuisia suklaalevyjä tuliaisiksi myös itselleni ylläolevan mielestäni hurmaavan pipon. Kotona minulle selvisi, ettei se mahdu päähäni. Minusta tulee kertakaikkiaan liian tiukkapipoisen näköinen se päässäni. Opetus: ei pidä mennä ostamaan Guinness-pipoa, jos on jo nauttinut kyseistä juomaa! Saatta kuvitella itsensä pienipäiseksi.
Harmittaa. Olisi ollut niin kivaa kiertää lenkillä saarikylää Guinness-pipo päässä.
Matkaa jatkettiin kohteena kirjailijamuseo. Seuraavaksi seuraa siis kulttuuria oluen vastapainoksi.
Voikaatten hyvin!


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Juhlamatka osa 2.

 Juhlamatkan toisena päivänä lähdettiin heti aamiaisen jälkeen hotellia vastapäätä sijaitsevaan Saint Stephen's Green-nimiseen puistoon.


Puisto on yhdeksän hehtaarin laajuinen, joten siellä voi tehdä kunnon aamulenkin.

 Kuten lammen pinnasta huomaa, satoi. Ei kovin runsasti, mutta sen verran, että sateenvarjo oli aluksi tarpeen.

 Läpötila oli suunnilleen yhtä kolea kuin Suomessakin oli ollut sieltä lähdettäessä. 6-7astetta. Kevät oli Irlannissa kuitenkin pidemmällä, johtuen lauhemmasta talvesta.

 Saint Stephen's Green on erittäin suosittu puisto. Se on yleensä sekä Dublinin asukkaiden että turistien kansoittama. Koleasta säästä johtuen puistossa liikkui vain muutama turisti ja jokunen paikallinen aamulenkkeilijä.

 Puisto on vuosisatojen kuluessa ehtinyt palvella niin yhteislaitumena kuin hirttopaikkanakin.

 Vuonna 1880 Sir Arthur Guinness osti alueen omakseen, koristeli sen salaperäisillä poluilla ja kaarevilla lintulammikoilla ja lahjoitti sen kaiken kansan iloksi.

 Puiston laidalla olen näköjään kuvannut tämän patsaan. Nyt olen kuitenkin jo unohtanut patsaan nimen, josta olisi kenties selvinnyt, miksi naiset siinä ovat kovin surullisen näköisiä.


 Lounaan jälkeen tunnettiin taas tarvetta liikuntaan ja käveltiin Merrion Square- aukiolle. Matkan varrella kuvasin tämän elegantin oven. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten ottanut enempää kuvia hienoista, erivärisistä ovista. Niitä oli usein samassa rakennuksessa vierekkäin punaisia, keltaisia, sinisiä, vihreitä. Riehaannuin niin, että kotiin palattuani vaihdoin ennen matkaa tilaamani uuden ulko-oven värin punaiseksi. Onneksi sitä ei oltu vielä ehditty valmistaa, joten värin vaihto onnistui. Kunhan se parin viikon päästä on asennettu, laitan tänne kuvan siitä.

 Ohitimme Luonnonhistoriallisen Museon, jonka pihalla komeilivat nämä puksipuina kasvatetut eläimet. En kuitenkaan aio yrittää saada aikaiseksi omista pikku puksipuistani vastaavia. Mahdotonta mikä mahdotonta.

 Kirjailija ja runoilija Oscar Wilde lepäilee hämmästyttävän rennon näköisenä Merrion Squarella sijaitsevan puiston sisäänkäynnin liepeillä. Luulisi olevan vaikeata vuosisadasta toiseen pysytellä tuossa asennossa kiven päällä:)

 Tarjoan tässä vielä lähikuvan, jotta hänen ilmeensä näkyy paremmin.
Puistoa ympäröivät Yrjöjen aikaista arkkitehtuuria edustavat upeat talot. Hämmästyttävä määrä irlantilaisia kirjailijoita on lapsena asunut niissä punatiilisissä taloissa. Yritin katsoa niitä tarkasti ymmärtääkseni, mikä aiheutti moisen kirjailijakeskittymän.

 Ehkä osasyynä oli heillä leikkipaikkana ollut aukion keskellä sijaitseva hurmaava puisto.

 Tulppaanit kukkivat.

Paikka paikoin kasvullisuus on erittäin rehevää.
Kun te nyt, hyvät lukijani, olette joutuneet kävelemään näin paljon, lupaan seuraavassa osiossa viedä teidät oluttehtaalle.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Juhlamatka osa 1.


Päätettiin sitten tehdä se niinjaniinmonikymmenviisivuotisjuhlamatka Irlantiin Dubliniin. Tämä raportti tulee jonkin verran jälkijunassa. Älkää antako sen häiritä. Raportteja tulee useammassa erässä liikaakin. Älkää antako senkään häiritä.
Matka alkoi 28.4.12. Ajoimme taksilla lentoasemalta hotelliin. Taksikuski osoittautui erittäin puheliaaksi, kertoi matkan aikana Dublinin tärkeimmistä nähtävyyksistä ja kysyttäessä kertoi vielä Irlannin taloudellisesta tilanteesta. Näitä kuunnellen matka sujui rattoisasti. Hotellin eteen päästyämme, sen sisäänkäynnin edessä seisoi bussi ja sen ympärillä niin paljon ihmisiä kuin jalkakäytävälle mahtui ilman, että talloivat toisiaan kuoliaiksi. Oho, sanoi taksikuski. Hän keksi heti syyn moiseen. Dublinissa oli alkamassa rugbyottelu skotlantilaisen ja pohjois-irlantilaisen joukueen välillä ja jommankumman joukkueen jäsenet olivat majoittumassa samaan hotelliin. Fanit olivat kerääntyneet bussin ympärille fanittamaan. Tuntui toivottomalta päästä ihmismassan läpi hotellin ovelle. Ennenkuin ehdimme edes taksista ulos, tuli onneksi hotellista henkilö, joka vei meidät laukkuinemme salaperäisestä sivuovesta salaperäisiä käytäviä myöten hotellin aulaan. Kuva on hotellin aulasta.


Huoneessani oli tämän ikäiselle tarpeeksi leveä sänky ja siinä tarpeeksi tyynyjä.


Hotelliin tultuani tarkastan aina ensimmäiseksi kylpyhuoneen. Se johtuu siitä, että minulla on aina siinä vaiheessa kiire sinne. Kiinnittäkää huomiota hanaan. Läpäisin tämän älykkyystestin ja sain siitä vettä tulemaan.

Hanavaikeudet alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun halusin mennä suihkuun. Hanat olivat nuo omituiset töpykät tuossa seinällä. Vääntelin niitä vähän, mutta en ilmeisesti tarpeeksi, koskapa en saanut vettä tulemaan. Ei auttanut muu kuin kysyä naapurihuoneesta sukulaistytöltä miten niitä piti vääntää. Hän oli minua älykkäämpänä ratkaissut asian. Minua lohdutti tieto siitä, että sukulaistytön autonkuljettaja oli myös tarvinnut asiassa hänen opastustaan.
Seuraava ongelma oli kylpyammeeseen meno. Amme ei ollut hirveän korkea, mutta korkea minulle. Yritin ensin saksaustyylillä. En päässyt ammeeseen. Saksaustyyliä käytän aina automaattisesti siksi, että kansakoulua käydessäni korkeutta hypättiin vielä saksaustyylillä. Tämän ymmärtävät vain iäkkäämmät lukijani, mutta ei se haittaa. Vaikka itse sen sanon, olin aika hyvä korkeushypyssä. Vielä parempi oli pituushypyssä, mutta siitä ei tässä tapauksessa ollut hyötyä. Onneksi sukulaistytön neuvo siirtyä kierähdystyyliin tuotti tulosta, jotta saatoin vietää aikani Dublinissa puhtaaksi pestynä.
Tässä juhlamatkan osa 1. Jatkoa seuraa. Siis liikaakin.
Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Tunnustus ja tunnustuksia.

Nenunen blogista "Matalalentoa sanojen voimin" ojensi minulle ylläolevan blogipalkinnon.
Tämä pitää antaa eteenpäin 15 bloggaajalle ja kertoa 7 satunnaista asiaa itsestään.


Herra Kivi, joka on ystävällinen olevainen, kuten ylläolevasta kuvasta huomaatte, tarkkailee minua päivittäin. Annankin hänen kertoa viimeaikaiset huomionsa minusta.

Herra Kivi:
- Minullahan on suora näkyvyys rannallesi. Näen kaiken mitä touhuat täällä rannan puolella.

1. Pöllyttelet takaterassilla kaikki pyykkiin menevät vaatteesi, käännät ne nurin ja heilutat raivokkaasti.
 Olen päätellyt, että sinulla on erityisen kuiva iho. Minulla ei ole mitään iho-ongelmia, hoidan sitä joka päivä merivesiroiskeilla. Tee sinäkin niin!

2. Toissapäivänä kitkit rannan hiekalta sinne kasvaneet vaahterantaimet. Niitä näkyi olevan tällä kertaa 128 kappaletta. Muistaakseni niitä viime vuonna oli enemmän. Jos päättäisit ruveta kasvattamaan vaahterantaimia myydäksesi niitä Kotkan torilla, niitä ei takuuvarmasti taimettuisi kuin korkeintaan viisi kappaletta.

3. Viime viikolla, kun oli vähän myrskynnyt, haravoit samaiselta hiekalta valtaisan määrän tervalepästä pudonneita urpuja, käpyjä ja oksankappaleita. Et kai elätä sellaista harhaluuloa, ettet kohtapuoliin joutuisi kitkemään noin viittäsataa pikku tervaleppää?

4. Sitten kantelit aamupäivisin takaterassille kahta petuniaa, jotka oli ensin istutettu ulos, ja jotka sitten saman päivän iltana kaivoit taas ylös, kun ennustettiin yöksi alle viiden asteen lämpötilaa. Nyt olet sitten kantanut niitä edestakaisin ulos terassille aamupuolella ja sisään eteiseen illalla. No, saahan tuossakin liikuntaa! Tänään niitä ei ole näkynyt, lienet istuttanut ne takaisin maahan eilen. Älä nyt enää kaiva niitä ylös! Kokemukseni mukaan yöt tähän aikaan jo lämpenevät.

5. Eilen leikkasit rannalta pari ämpärillistä villiviinin köynnöksiä. Villiviinin on tarkoitus kasvaa terassin senämää pitkin koristeellisesti. Saa se kiemurrella rannan muuriakin pitkin. Se vaan ei tyydy siihen vaan kasvattaa lonkeroitaan pitkin hiekkaa. Kai muistat, että se kesän kuluessa pyrkii keittiön ovesta sisään. Se saattaa lonkeroida makuukamariin asti ja kuristaa sinut yöllä. Pidä se siltäosin kurissa!

6. Jaaha! Kaipa nyt sitten on kesä, koskapa eilen työntelit jo pikku ruohonleikkuriasi.

7. Sen jälkeen seurasi tavanomainen pyllistely, kun kitkit rannan kukkapenkistä rikkaruohot. Sitä on oikein mukava vanhan katsoa. Onneksi sitä kesän mittaan riittää!

Tutkiskelin asiaa, ja totesin niin monen blogiystäväni jo saaneen tämän, etten haasta varsinaisesti ketään. Tämän saa ottaa itselleen jokainen, joka asiasta innostuu.