torstai 31. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen muuttolintu.

 Portailleni lennähti viime lauantaina kevään ensimmäinen muuttolintu.

 Osaakohan joku lukijoistani määritellä, mikä lintu tämä on, kun sillä on näin erikoinen kuviointi.

Sillä on lumoava katse. Se on taiteilija Anneli Moilasen tekemä ja oli viettänyt talven hänen hurmaavassa huvimajassaan.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Saarikylän kylätapahtuma.

 Viime lauantaina pidettiin saarikylän perinteinen kylätapahtuma. Perhekerhon pienokaiset olivat askarrelleet tapahtumaa varten saarikylän pienoismallin. Siihen oli sijoitettu pikku askartelijoiden omat kodit aivan oikeille paikoilleen. Lisäksi siihen oli päässyt saarikylän koulu, tuo iso keltainen rakennus ja työväentalo, iso punainen.

Kylätapahtuma aloitettiin lasten hiihtokilpailulla. Ylläolevassa kuvassa on hiihtokilpailujen palkintopöytä. Palkintosijalle päässyt sai siitä valita haluamansa palkinnon. Minä olisin ottanut tuon etualalla näkyvän lehmän. En kuitenkaan voinut osallistua, koska olen yliyliyliyliyli-ikäinen.
Kaikki osanottajat saivat tietenkin karamellipussin, mehua ja keksejä.
Samaan aikaan hiihtokilpailujen kanssa alkoivat pilkkikilpailut. Kuulemani mukaan saaliit olivat valtaisia.
Lisäksi pidettiin kirpputori, saarikylän taiteilijoiden näyttely sekä seurojen ja yhdistysten esittely.
Halukkaat pääsivät ajelemaan saarikylän VPK:n paloautolla. Minä oli kahviossa myymässä hernekeittoa, kahvia, pullaa ja virvokkeita. Grillimakkaraa oli tarjolla ulkona. Pidettiin arpajaiset, joissa oli aikamoinen määrä palkintoja. Illalla oli "työskillä" tanssiaiset. Kun vielä tanssiaistenkin aikana keitin ja myin kahvia ja ynnä muuta, sekä välillä tanssin pontevasti, voin sanoa, että vanhat jalkani juuri ja juuri jaksoivat kantaa minut yöllä kotiin. Hauskaa oli ja mukavaa. Ensi vuonna uudelleen.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Tuulen tytär.

Tuulen tytär on järjestänyt Amandalle ja minulle tänä talvena yllätyksen jos toisenkin. Milloin se herättää meidät yöllä suloisista unikuvistamme, milloin sumentaa maiseman niin, ettemme näe metriä kauemmas. Viimeksi mainitun se teki eilen useampaan kertaan. Taloa se ravisteli siihen malliin, että aloimme epäillä sen lennättävät meidät ties minne. Viime viikolla menimme Amandan kanssa laiturille tähyilemään kevään tuloa. Havaitsimme tuulen tyttärenkin kaipaavan jo kevättä, sillä se oli rakentanut kauas jäälle saarikylän ja naapurisaaren väliin ylläolevan taideteoksen. Siinähän joutsenäiti ruokkii poikasiaan. Huomatkaa sen takana oleva sininen viiru. Siinä on jää erittäin heikkoa, ja hieman jo vesi pilkahtaa. Ehkäpä jo piankin tuo joutsenäiti pulahtaa poikasineen avoveteen.

Tässä kuva taideteoksesta hieman lähempää. Se ei todellakaan ole ihmisen tekele, vaan on herättänyt hämmästystä lähinaapureissakin. Hämmästykää tekin. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoillemme! Mjau!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vangitsin kevättähden.

Eräänä päivänä viime viikolla katsoessani pihalle keittiön ikkunasta, siellä kimmelsi tähti. Se oli pudonnut taivaalta ja takertunut ruusupensaan oksaan. Otin siitä 15 kuvaa. Oli vaikea päättää, minkä niistä laittaisin tänne blogiini. Amandan mielestä tämä kuva oli paras. Tähden takana näkyvä siniseltä näyttävä möykky on Amandan lumipeitteinen talo. Sinne ei taida olla asiaa vielä pitkään aikaan, vaikka eilinen ja tämä päivä ovatkin olleet keväisen lämpimiä.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Hyvin surullista.

Torstaina kävellessäni saarikylän raitilla kirjastoautolle, hämmästyin suurta määrää punaisia ja sinisiä vilkkuvia valoja. Harmittelin taas kerran sitä, ettei kamera ollut mukana. Lähemmäs tultuani näin kauempana tupruavan savua.  Siellä oli talo ilmiliekeissä.

Tienoo oli täynnä palokalustoa ja palomiehet tekivät parhaansa saadakseen palon taltutettua.
Kuvat sain veljeni vaimolta, joka oli ne ottanut ikkunastaan aivan palavan talon naapurista.

Näin surullinen oli näky seuraavana päivänä. Taloa oli jouduttu purkamaan aika paljon, ennenkuin tuli sammui. Ikää talolla oli 99 vuotta. Se säästyi vuonna 1943, jolloin 2/3 saarikylän taloista paloi pommituksessa.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Näyttämötaidetta ja maalaustaidetta.

Maanantaikerho teki retken Kotkan Kaupunginteatteriin. Näimme Michael Cooneyn farssin "Puhtaana käteen". Opimme mitä tapahtuu, kun yrittää elää sosiaaliturvahuijauksen varassa.Nauroimme näytelmän alusta loppuun. Siinä tuli nauruterapiaa pariksi viikoksi varastoon. Väliajalla nautimme kahvit ja pullat kabinetissa, jossa oli taidenäyttely. Taulut on maalannut edesmennyt kaupunginteatterin lavastaja Unto Ripatti. Tämä on hänen muistonäyttelynsä. Ylläoleva taulu herätti minussa mukavia muistoja ajalta, jolloin kuljin vuoroveneellä saarikylästä kaupunkiin kouluun. Vuorovene puikkelehti Kotkan satamaan höyrylaivojen ja satamahinaajien joukossa.

Tässä taas on hurmaava kesäinen näkymä Kotkan kaupungista. Taustalla kohoaa vanha vesitorni. Se on nykyisin kahvila- ja galleriakäytössä.

Tämä taas voisi olla maalattu saarikylästä. Tiedän ettei se ole, mutta henki on sama.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen kevätmyrsky.

Kuunneltuani koko yön toisella korvalla myrskyn ulvontaa, sain aamulla ihailla uusia hienoja sivuverhoja joka ikkunassa.




Havaitsin kuistin pylväässä riippuvan koristeen osoittavan tuulen suunnan olevan lännestä ja sen nopeudeksi yli 15 metriä sekunissa. Avasin oven ja kuvasin sen.



Suljettuani oven totesin nopeudeksi kenties 17 metriä sekunissa, koskapa kaikki ovenpielessä riippuvat patalaput olivat lentäneet lattialle.


Ripustin ne takaisin ja pyysin anteeksi ruoholiljalta, joka oli sekin joutunut samaan ryöpytykseen.
Ilmanpaineen tarkistin eteisen kunnianarvoisasta ilmapuntarista. Siitä oikealla olevan ristipistotyön olen omin käsin pistellyt. Se toivottaa ensimmäisem kevätmyrskyn tervetulleeksi.
Eilen koin pahanlaisen takaiskun, kun kevätaurinko pudotti maahan jo tammikuusta asti eteisen räystäässä kasvaneen mahtavan jääpuikon. Sen alapää oli vain setsemän senttimetriä maan pinnasta, kun se putosi. Olin ajatellut kehuskella sillä ystäville ja kylänmiehille malliin: " Kenellä kasvaa pisin jääpuikko?"  Se katkesi pudotessaan monesta paikasta ja koki tuskallisen lopun.


perjantai 4. maaliskuuta 2011

Nyt harmittaa!

Olen tainnut ennenkin mainita, että meillä on famun kanssa tapana tutkia yhdessä sanomalehdet. Syvennyimme yhdessä tämän Saksan puolustusministerin eroon. Se nyt ei minua juuri hetkauttanut, mutta siinä yhteydessä minulle valkeni tämän eronneen puolustusministerin nimi.
Karl Theodor Maria Nikolaus Johan Jacob Philipp Franz Joseph Sylvester von und zu Guttenberg!!!
Nythän minun nimeni Amanda Beata Cecilia Dorothea Eufrosyne Fransesca jäi kertakaikkiaan varjoon. Minullehan pidetään kissanristiäiset kerran vuodessa, uutena vuotena, jolloin saan yhden nimen lisää. Esitin famulle tiukan vaatimuksen, että ristiäiset on tästälähin pidettävä myös juhannuksena. Sitäpaitsi sukunimeeni pitäisi ehdottomasti ympätä myös von uhd zu. Famu väitti, ettei se sovi yhteen suomalaisen sukunimen kanssa. Pakkoko minulla on olla sama supisuomalainen sukunimi kuin famulla. Minusta von und zu Katzensprung olisi sopiva. Famu vastustaa, mutta kokemuksesta tiedän, että kun aikani marisen, hän lopulta suostuu. Hyvää viikonloppua teille rakkat blogiystäväni! Famulta terveisiä!

torstai 3. maaliskuuta 2011