perjantai 29. kesäkuuta 2012

Aamulehteä hakiessa.


Joskus sitä tulee ajatelleeksi, pitäisikö aamulehden tilaaminen lopettaa ja lukea vain nettilehteä. Silloin jäisivät ihanat kesäaamuiset lehdennoutoretket tekemättä. Isä-ankka näkyy johtavan perheensä aamupalalle.

 Tämä pienokainen kai odottaa, että sille työnnetään mato suuhun.

 Nämä ne ovat aina vaan niin rakastuneita, ettei tuo poikaparka huomaa linnun kakkineen hänen päänsä päälle. Pitänee pyyhkäistä se pois.

 Vuoriarho pitää tästä viileästä kesästä. sillä on tapana närkästyä liiasta paisteesta, mutta nyt se voi hyvin.

 Ensimmäinen valkoinen pioni aukeaa juuri. Sen tuoksu on hurmaava. Olen tukenut ja sitonut sen tänä kesänä jo neljä kertaa, aina vain ylempää. Toivottavasti ei tule kaatosateita, kun sen kukat aukeavat.

 Sinisen kurjenpolven sini on sinisen sinistä. Ei ota valokuva onnistuakseen.

 Sille ei mahda mitään, että tämän pionin nimi on Riitan täti.

Myös orvokit viihtyvät viileydessä.

 Postilaatikolta palatesani onnittelen itseäni punaisesta ovesta. Olin jo tilannut uuden oven ennen Irlannin matkaa. Siellä ollessani ymmärsin, että oveni on ehdottomasti oltava punainen.

Heti kotiin tultuani soitin ovitehtaan edustajalle ja sain sen värin vaihdettua toiveeni mukaiseksi.

Eilen aamulla sain vangittua kuvaan auringonsäteet!
Monella tavoin mainiota viikonloppua kaikille!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Vuosikampa 13.


- Hei Herra Kivi! Tuuleeko?
- Tuuleehan täällä. Mistä nyt tuulee, kun vihdoinkin muistat vuosikamman? Tässä on jäänyt väliin monta vuosikampaa, kun olet ollut Irlannin lumoissa.

 - Näin on päässyt käymään, mutta kerrohan viimeaikojen tapahtumista.
- Eilinen aamu alkoi ikävissä merkeissä kun helikopteri surrasi tässä yläpuolella etsintätehtävissä.

 Se porhalsi pitkän aikaa suuntaan ja toiseen. Tuossa Ruotsinsalmen takana oli vene karilla ja mies vedessä. Vene oli varastettu edellisenä yönä, ajettu karille, ja epäilivät siinä olleen enemmänkin ihmisiä.

 -Onneksi päivä jatkui mukavammissa merkeissä. Turistivene eteni mukanaan ainakin muutama turisti.

 -Illansuussa katselin purjehduskilpailua. Pidän noista värikkäistä pallopurjeista. Onneksi kilpailuja näkee vielä monta kertaa kesän kuluessa.

 - Kukkii muuten aika komeasti tänä vuonna tuo pensas siellä rannallasi.
- Niin kukkii, toivottavasti kukat kestävät tämän tuulen.

 - Viime torstaina ilmeni aika erikoinen sumurintama keskellä päivää. Se alkoi levitä tuolta lounaasta.

 - Se tiheni tihenemistään.

 - Lopuksi juuri ja juuri erotin sinut siellä rannalla. Tämmöinen ilmiö syntyy, kun lämmin rintama lähestyy, ja meri vielä aika kylmä. Onneksi sumu parin tunnin kuluessa haihtui. Hauska oli kuunnella laivojen sumusireenejä.

-Keskiviikkoaamuna ei sumu häirinnyt, kun s/s Hyökyä hinattiin Kohti Haminaa.
 Sinulla taisi olla aika vaikeat kuvausolosuhteet vastavaloon auringon paistaessa.

 - Mitä lie tapahtunut tuolle veneelle, jota pelastusalus hinasi viime maanantaina, en tiedä.

 - Viime sunnuntaina taas merivartiolaitos haki yhden veneen, joka oli seisonut tuossa laivaväylällä tuntikaupalla.

 - Juu, sitä edellisenä päivänä sukulaistyttösi autonkuljettaja porhalsi ohi onnellisen näköisenä aika vauhtia.

-Tämän tästä m/s Brahe purjehtii ohitseni iltamyöhällä suuntaan ja toiseen. Luulen senkin kuljettavan onnellisia ihmisiä.

-Eipä ole hassumman näköinen satamahinaajakaan ilta-auringon osuessa siihen.
 En nyt tähän hätään muista enempää kertomisen arvoista.
Toivottelen kaunista juhannusviikkoa kaikille ystävilleni siellä nettimaailmassa!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Juhlamatka osa 9

Juhlamatkan viimeisenä päivänä lähdettiin liikkeelle etsimään sitä yhtä puutarhaa, jota oli jo kerran etsitty, vaan ei löydetty. Aloitettiin puutarhailu kulkemalla Saint Stephen's Greenin läpi.

 Ohitettiin James Joyce ja oltiin sammaa mieltä hänen kanssaan.

 Ihasteltiin puiston takalaidalla sijaitsevaa puutarhurin asuntoa,

 Sen pihalla kasvavia tulppaaneja

ja taloa joka suunnalta.

Löydettiin Iveagh Gardners. Sitä on toden totta hieman vaikea löytää.

 Puutarha on aiemmin kuulunut Guinnessin perheelle.

 Suihkulähde ei suihkunnut, mutta patsas oli hieno.

 Siellä oli salaperäisiä polkuja joissa yllätti hieno patsas.

 Kiertomatkan lopuksi tämä hieno herra kajautti meille aarian.

Kahvilla käytiin turistitoimiston toisessa kerroksessa. Turistitoimisto sijaitsee vanhassa kirkossa. Kahvilassa voi ihailla kirkon ikkunaa.

 Ladies Toilet löytyi kirkon tornista, jossa toimitin asiani henkeä pidättäen, eikä päähäni pälkähtänyt ottaa sieltä kuvaa.

Ihana matka! Bussin toisessa kerroksessa jäi matkaamatta.

Persoonallisia pubeja olisi riittänyt.
Kiitos ihanat lukijani, kun olette jaksaneet seurata mukana kaikki matkan 9 osaa!
Hyvää loppuviikkoa!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Juhlamatka osa 8

 Koska juhlapäivää oli vielä runsaasti jäljellä, eikä sateesta ollut tietoakaan, päätettiin siirtyä toiseen rannikkokaupunkiin nimeltä Howth. Matka sinne sujui mukavasti Dart-junalla, sen jälkeen kun oltiin onnistuttu ostamaan junaliput paikallisella asemalla. Ai niin, ja sen jälkeen kun yritettyäni useita kertoja päästä sen lipun avulla portista asemalaiturille. Aikansa yrityksiäni katseltuaan, ilmestyi lipunmyyjä viereeni ehdottamaan, että hän nostaisi minut portin ylitse. Olisihan se kenties ollutkin sopivaa näin juhlapäivänä! 
 Howth on ollut asutettu jo historian aamunkoitteesta asti. Vanhat kivimuurit vaativat korjaamista.

Vanha majakka olisi ollut tutkimisen arvoinen. Nälkä vaivasi kuitenkin, joten suunattiin askeleet ruokaa kohden.

Kivimuurin ohi ylämäkeen.

 Ohi tämän mielikuvitusta kutkuttavan paikan.

 Sisään Abbey Tavernaan, jossa paloi tuli takassa, jossa seinät olivat kiveä ja lattiat liuskakiveä.

Tilasin siellä Lamb Flank-nimisen ruoan. Se oli niin hyvää, että päätin syödä irlantilaista lammasta koko loppumatkan ajan.
Hyvää ruokahalua! Arinkoisen ihanaa tätä viikkoa kaikille!

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Juhlamatka osa 7.

 Juhlapäivänä juhlakalulta kysyttiin minne hän juhlapäivänään haluaa mennä. Koska juhlakalu on fiksautunut rannikkokaupunkiin, eikä hän ollut nähnyt merta muutamaan päivään, hän ilmoitti haluavansa Dun Laoghaire'en. Ajettiin sinne taksilla. Koska ei oltu päätetty tarkempaa osoitetta siellä, pysäytettiin taksi rantakadulla ja jatkettiin matkaa jalan. Eiköhän vaan siinä heti kohta kävelemään lähdettäessä, ollut silmien edessä aava meri, laiva ja vanha tykki samaa mallia kuin Kotkan Varissaaressa.

 Kadunvieren puista pystyi päättelemään myrskytuulen iskevän Dun Laoghaire'en useammin kuin koti-Kotkaan.

 Tuuli jonkin verran, lämpötila oli alempi kuin Suomessa sinä päivänä. Valkoiset kasat rannalla eivät kuitenkaan ole jäätä vaan kiviä. Reipas, kunnolla pukeutunut, varmaankin paikallinen asukas, istui ihailemassa merta.

En istahtanut tuohonkaan palelemaan. Sitäpaitsi tiedän miltä siinä tuntuu istua. Pari samanlaista löytyy kotipihalta.

 Reippaasti vaan eteenpäin, vaikka Promenade Cafe siinä houkutteli.

 Otiin siis tässä. Komeita kalojakin siellä olisi voinut pyytää.
 Vähän teki mieli mennä tuonne alas kävelmään, mutta jalat olisivat saattaneet kastua.

 Aika sileäksi olivat aallot rantakallion kuluttaneet.

 Ohitettiin taideteos, jonka nimen olen unohtanut. Minulle jäi se mielikuva, että se liittyi Saksan vuonna 1940 tänne kohdistamaan pommitukseen. Irlantihan ei varsinaisesti ollut sodassa

 Tutkin sitä eri puolilta. Vaikuttava.

 Mitkä värit!

 Rantamuurissa varoitettiin aallokosta.

Poikettiin pikku puistoon.

Rantakadulle palatessa havaittiin Dun Laoghairen jääneen selän taakse lahden toiselle puolelle. Oltiin kävelty aika vauhdilla Sandycove'en asti.
Kuvia Sandycove'sta seuraavassa postauksessa.
Ai niin. Dun Laoghaire lausutaan "danliöri". Ei se sen vaikeampaa ole:)