Eräänä aamuna viime viikolla heräsin kello neljä ja vaadin tavanomaisesti famua avaamaan oven, jotta pääsin ulos. Famu motkotti tavalliseen tapaansa liian aikaisesta herätyksestä ja hämmästeli hernerokkasumua, joka oli vallannut maailman.
Kun famu sitten vaivautui nousemaan ylös, oli sumu juuri hälvenemässä. Havaitsimme lokkien kerääntyneen isolle kivelle, koska ne eivät nähneet lentää muuallekaan.
Sitäpaitsi yhdellä kivellä istui merimetso. Se kalasteli ahkerasti.
Hetken kuluttua se tuli aivan meidän rantaan.
Sitten huomasimme harmaahaikaran naapurin rannassa. Famu vallan riehaantui valokuvauksen parissa. Aluksi hän kuvasi sen lepänoksien lomasta ja lähti sitten etenemään varovasti laituria kohden, mutta silloin haikara lensi tiehensä. Famu päästi omituisen valituksen, jolloin kysyin häneltä, josko haikara on vaarallinen lintu. Famu sanoi, ettei se ole vaarallinen meille kummallekaan, koska emme kuulu riskiryhmään. En kylläkään ymmärrä mitä hän sillä tarkoitti.
Viikonlopulla vietimme mukavia iltoja rannalla tulia poltellen ja laivoja katsellen.
Istuimme ulkona myöhään yöhön ja tuijotimme tähtiä ja teimme sateliittihavaintoja.
Toivotan oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni! Famulta terveisiä!
sunnuntai 28. elokuuta 2011
tiistai 23. elokuuta 2011
Retki historiaan.
Saarikylä jäi selän taakse. Oli varustauduttu isolla termoksella kahvia ja kahvimaidolla ja kymmenellä korvapuustilla ja neljällä emalimukilla.
Sää suosi. Ajettiin Kuutsalo-nimisen saaren ympäri hurmaavia kapeita reittejä pitkin.
Tarkkailtiin lintuja. Isoja!
Lähestyttiin kohdetta. Kukourin saaren halkaisija on 55 metriä. Siinä on ollut 44 tykkiasemaa.
Rantauduttiin pikku laituriin ja mentiin sisään hienosta portista.
Museovirasto on 90-luvulla rekonstruoinut rakenteita.
Saarikylä edessä vasemmalla lienee Kukourissa säilytettyjen vankien mielestä näyttänyt satujen saarelta.
Kurkisteltiin varovasti salakäytävään.
Historian silmäys?
Vangit lienevät juoneet meriveden makuista vettä tästä kaivosta. Me joimme retkikahvit.
Kaavakuva Kukourin rakenteesta.
Miten helppoa. Ottaa vain kuvan, ei tarvitse kirjoittaa historiaa.
Jatkoa edelliseen.
Alkuperäistä seinämää. Tiilet erikokoisia.
Poislähtiessä havaittiin Kukourin kummitus tähyämässä merelle.
Kotimatkalla kuvasin vanhaa ja uutta. Merimerkit vanhoja, taustalla useiden kilometrien päässä näkyvässä Summan tehtaassa toimii nykyisin Google. Neljä tuulivoimalaa ovat uusinta uutta.
Meitä tarkkailtiin.
Palattiin saarikylään. Kyllä oli mukava meriretki!
Sää suosi. Ajettiin Kuutsalo-nimisen saaren ympäri hurmaavia kapeita reittejä pitkin.
Tarkkailtiin lintuja. Isoja!
Lähestyttiin kohdetta. Kukourin saaren halkaisija on 55 metriä. Siinä on ollut 44 tykkiasemaa.
Rantauduttiin pikku laituriin ja mentiin sisään hienosta portista.
Museovirasto on 90-luvulla rekonstruoinut rakenteita.
Saarikylä edessä vasemmalla lienee Kukourissa säilytettyjen vankien mielestä näyttänyt satujen saarelta.
Kurkisteltiin varovasti salakäytävään.
Historian silmäys?
Vangit lienevät juoneet meriveden makuista vettä tästä kaivosta. Me joimme retkikahvit.
Kaavakuva Kukourin rakenteesta.
Miten helppoa. Ottaa vain kuvan, ei tarvitse kirjoittaa historiaa.
Jatkoa edelliseen.
Alkuperäistä seinämää. Tiilet erikokoisia.
Poislähtiessä havaittiin Kukourin kummitus tähyämässä merelle.
Kotimatkalla kuvasin vanhaa ja uutta. Merimerkit vanhoja, taustalla useiden kilometrien päässä näkyvässä Summan tehtaassa toimii nykyisin Google. Neljä tuulivoimalaa ovat uusinta uutta.
Meitä tarkkailtiin.
Palattiin saarikylään. Kyllä oli mukava meriretki!
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Tulipa pidettyä kesälomaa.
Tulipa pidettyä kesälomaa bloggaamisesta. Amandalla ja minulla ovat päivät hurahtaneet toisensa perään sääilmiöitä ihmetellen
iltaruskoa ihaillen
ja kuutamossa haaveillen.
Enimmäkseen olemme viihtyneet ihan pihalla puutarhaa hoidellen ja välillä ihan vaan löhöillen.
Kesän kohokohta olivat Kotkan meripäivät, jossa kultani muruseni osallistui runoraatiin esittäen siellä oman runonsa. Hän pärjäsi nuoresta iästään huolimatta neljänneksi, vaikka kaikki muut osanottajat olivat aikuisia.Kuvassa näkyvä Kim Simonssonin pronssiveistos "Idoli" kuunteli runoesityksiä korvat höröllään. Eiköhän bloggaaminenkin rupea taas tapahtumaan vähän tiheämmin, kun tänään onnistuin vihdoin selvittämään miksi en päässyt kirjautumaan bloggeriin.
iltaruskoa ihaillen
ja kuutamossa haaveillen.
Enimmäkseen olemme viihtyneet ihan pihalla puutarhaa hoidellen ja välillä ihan vaan löhöillen.
Kesän kohokohta olivat Kotkan meripäivät, jossa kultani muruseni osallistui runoraatiin esittäen siellä oman runonsa. Hän pärjäsi nuoresta iästään huolimatta neljänneksi, vaikka kaikki muut osanottajat olivat aikuisia.Kuvassa näkyvä Kim Simonssonin pronssiveistos "Idoli" kuunteli runoesityksiä korvat höröllään. Eiköhän bloggaaminenkin rupea taas tapahtumaan vähän tiheämmin, kun tänään onnistuin vihdoin selvittämään miksi en päässyt kirjautumaan bloggeriin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)