Kattihaasteen aiheena on SYKSY. Näin syksyllä auringon paistaessa vinosti alhaalta, Amanda on erityisen onnellinen huomatessaan olevansa ehdottomasti tämän tienoon SUURIN KATTI.
Lisää syksyisiä kattikuvia löydät napauttamalla allaolevaa nappia.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
tiistai 25. lokakuuta 2011
Vihdoin tyyntä.
Vihdoinkin tyyni, sateeton, erittäin lauha, lämpötilaltaan 9-asteinen päivä. Aina, kun olen aikonut mennä haravoimaan on alkanut tuulla tai sataa. Tänään haravoin. Amanda osallistui tuijottamalla paheksuvasti kohtia, joihin oli lehtiä jäänyt.
Haravoin ja
haravoin ja
haravoin.
Minua ilahduttivat viimeiset kehäkukat ja kissanmintut.
Viimeiset ruusut.
Tämä laji jaksaa kukkia, vaikka se on pudottanut jo kaikki lehtensä.
Toivon hartaasti huomiseksikin näin ihanaa haravoimissäätä.
Haravoimista nimittäin vielä riittää
ja riittää
ja riittää
ja riittää........
Haravoin ja
haravoin ja
haravoin.
Minua ilahduttivat viimeiset kehäkukat ja kissanmintut.
Viimeiset ruusut.
Tämä laji jaksaa kukkia, vaikka se on pudottanut jo kaikki lehtensä.
Toivon hartaasti huomiseksikin näin ihanaa haravoimissäätä.
Haravoimista nimittäin vielä riittää
ja riittää
ja riittää
ja riittää........
torstai 20. lokakuuta 2011
Kummat kuljetukset
Hämmästelimme tänään Amandan kanssa tämän vuoden kumminta kuljetusta, Siinä oli harvinaisen monipuolinen valikoima tavaraa. Koska se kuitenkin ilmeisesti kuului Suomen puolustusvoimille, en edes kuvannut sitä. Tämän vuoden ensimmäisen kumman kuljetuksen kuvasin huhtikuussa. Se on ilmatyynyalus.
Toukokuussa merellä porhalsi tämännäköinen systeemi aikamoisessa vastatuulessa.
Kesäkuussa näimme lukemattomia lasteja puutavaraa matkalla paperitehtaalle.
Seuraavalla viikolla vietiin pikku lauttaa jostakin jonnekin.
Ja sitä seuraavana päivänä hinattiin taas lisää puuta paperitehtaalle.
Heinäkuussa ei ole tullut tallennettua yhtään kummaa kuljetusta, vietimme Amandan kanssa kesälomaa.
Elokuussa rupesimme taas tarkkailemaan ja bongasimme ylläolevat matkaajat.
Syyskuussa katselimme huonon näkyvyyden vallitessa veto-työntö-syysteemiä kulkemassa oikealta vasemmalle.
Ja eiköhän seuraavana päivänä vedetty ja työnnetty vasemmalta oikealle.
Valitan kuvien huonoa laatua. Kas, kun ensin havaitsee kumman kuljetuksen, sitten ryntäilee ympäri huushollia äännellen: "Missä se kamera nyt taas on!", " Minne ihmeen paikkaan sen viimeksi jätin?" ja sitten kiireesti takaterassille tähtäilemään milloin minkäkinlaisten aivan väärien kamera-asetusten vallitessa, peläten koko ajan koko kummallisuuden ehtivän liian kauas, ja sitten laukoo harkitsemattomasti, on lopputulos kuten kuvista näkyy.
Toukokuussa merellä porhalsi tämännäköinen systeemi aikamoisessa vastatuulessa.
Kesäkuussa näimme lukemattomia lasteja puutavaraa matkalla paperitehtaalle.
Seuraavalla viikolla vietiin pikku lauttaa jostakin jonnekin.
Ja sitä seuraavana päivänä hinattiin taas lisää puuta paperitehtaalle.
Heinäkuussa ei ole tullut tallennettua yhtään kummaa kuljetusta, vietimme Amandan kanssa kesälomaa.
Elokuussa rupesimme taas tarkkailemaan ja bongasimme ylläolevat matkaajat.
Syyskuussa katselimme huonon näkyvyyden vallitessa veto-työntö-syysteemiä kulkemassa oikealta vasemmalle.
Ja eiköhän seuraavana päivänä vedetty ja työnnetty vasemmalta oikealle.
Valitan kuvien huonoa laatua. Kas, kun ensin havaitsee kumman kuljetuksen, sitten ryntäilee ympäri huushollia äännellen: "Missä se kamera nyt taas on!", " Minne ihmeen paikkaan sen viimeksi jätin?" ja sitten kiireesti takaterassille tähtäilemään milloin minkäkinlaisten aivan väärien kamera-asetusten vallitessa, peläten koko ajan koko kummallisuuden ehtivän liian kauas, ja sitten laukoo harkitsemattomasti, on lopputulos kuten kuvista näkyy.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Hälyttävää.
Koska edellisessä postauksessa komeili kuunsilta, laitetaan tähän auringonnousu. Tässä se harkitsee nousisiko kenties.
Kuudenkymmenenyhden sekunnin kuluttua se oli tehnyt päätöksensä ja kurkisti esiin. Tämä tapahtui viime viikon keskiviikkona.
Nousi se aurinko viime viikon perjantainakin. Sinä päivänä seikkailin yhdessä marketissa. Asetuttuani siellä kassajonoon, huomasin jokaisen joka maksettuaan yritti poistua, aiheuttavan hälytyksen. Päätin viisaasti siirtyä toiseen jonoon, jossa ei mitään hälytyksiä kuulunut. Ei kuulunutkaan siihen asti, kunnes minä yritin poistua. Portti nosti heti kauhean metelin. Astuin takaisin ja katsoin kassarouvaa kysyvästi. Hän kehotti minua yrittämään uudelleen. Sama meteli. Astuin takaisin. Yritin taas poistua. Sama meteli. Astuin takaisin. Yritin poistua. Sama meteli. Siinä vaiheessa venäläisen mafiamiehen näköinen vartija ilmestyi paikalle. "Onko uusi vaate?" hän kysyi. Vastasin minulla ei olevan. Avasin kassini, hän kurkisti siihen. Näytin taskussani olevaa kännykkää. Hän kehotti minua astumaan takaisin. Astuin sisään, astuin ulos. Sama meteli. Toistin tätä kolme kertaa. Sama meteli joka kerralla. Mutta VIIDENNELLÄ KERRALLA se pahuksen portti oli aivan hiljaa. Sain mennä. Siinä vaiheessa kauppakaverini näytti minulle marketista ostamaansa hämmästyttävän halpaa kännykkää. Siinä oli joku marketin 40-vuotisjuhla-alennus. Totesin ehdottomasti tarvitsevani samanlaisen. Jätin ostokseni kauppakaverin hoteisiin ja palasin takaisin kauppaan. Hain kännykän, ja asetuin taas eri kassajonoon. Vähän jännitti. Pettymyksekseni EI MINKÄÄNLAISTA HÄLYTYSTÄ. Jos portti olisi hälyttänyt, olisin varmaankin päässyt sen venäläisen mafiamiehen näköisen vartijan kanssa jonnekin salaiseen paikkaan, ja minut nähneet olisivat voineet kertoa nähneensä naisen, joka kehtasi kähveltää samasta marketista saman päivän aikana kaksi kertaa peräkkäin. Sitäpaitsi, muistin jälkeenpäin vetäneeni aamulla jalkaani ihkauudet nilkkasukat. Valehtelinkin vielä.
Kuudenkymmenenyhden sekunnin kuluttua se oli tehnyt päätöksensä ja kurkisti esiin. Tämä tapahtui viime viikon keskiviikkona.
Nousi se aurinko viime viikon perjantainakin. Sinä päivänä seikkailin yhdessä marketissa. Asetuttuani siellä kassajonoon, huomasin jokaisen joka maksettuaan yritti poistua, aiheuttavan hälytyksen. Päätin viisaasti siirtyä toiseen jonoon, jossa ei mitään hälytyksiä kuulunut. Ei kuulunutkaan siihen asti, kunnes minä yritin poistua. Portti nosti heti kauhean metelin. Astuin takaisin ja katsoin kassarouvaa kysyvästi. Hän kehotti minua yrittämään uudelleen. Sama meteli. Astuin takaisin. Yritin taas poistua. Sama meteli. Astuin takaisin. Yritin poistua. Sama meteli. Siinä vaiheessa venäläisen mafiamiehen näköinen vartija ilmestyi paikalle. "Onko uusi vaate?" hän kysyi. Vastasin minulla ei olevan. Avasin kassini, hän kurkisti siihen. Näytin taskussani olevaa kännykkää. Hän kehotti minua astumaan takaisin. Astuin sisään, astuin ulos. Sama meteli. Toistin tätä kolme kertaa. Sama meteli joka kerralla. Mutta VIIDENNELLÄ KERRALLA se pahuksen portti oli aivan hiljaa. Sain mennä. Siinä vaiheessa kauppakaverini näytti minulle marketista ostamaansa hämmästyttävän halpaa kännykkää. Siinä oli joku marketin 40-vuotisjuhla-alennus. Totesin ehdottomasti tarvitsevani samanlaisen. Jätin ostokseni kauppakaverin hoteisiin ja palasin takaisin kauppaan. Hain kännykän, ja asetuin taas eri kassajonoon. Vähän jännitti. Pettymyksekseni EI MINKÄÄNLAISTA HÄLYTYSTÄ. Jos portti olisi hälyttänyt, olisin varmaankin päässyt sen venäläisen mafiamiehen näköisen vartijan kanssa jonnekin salaiseen paikkaan, ja minut nähneet olisivat voineet kertoa nähneensä naisen, joka kehtasi kähveltää samasta marketista saman päivän aikana kaksi kertaa peräkkäin. Sitäpaitsi, muistin jälkeenpäin vetäneeni aamulla jalkaani ihkauudet nilkkasukat. Valehtelinkin vielä.
torstai 13. lokakuuta 2011
Hopeaa.
Teemaextran viikon aihe on metalli. Kuva on eilisillalta, jolloin kuu oli muuttanut merenpinnan hopeiseksi. Kuuta ei kuvassa näy, sehän ei ole metallia vaan juustoa.
Ylläolevaa näpäyttämällä löytyy todellisia metallikuvia.
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mainiota tänään vietettävää "Kansallista epäonnistumisen päivää".
Amanda toivottaa myös, joskin hän huomauttaa kuuluvansa niihin olioihin, jotka eivät milloinkaan epäonnistu.
Ylläolevaa näpäyttämällä löytyy todellisia metallikuvia.
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mainiota tänään vietettävää "Kansallista epäonnistumisen päivää".
Amanda toivottaa myös, joskin hän huomauttaa kuuluvansa niihin olioihin, jotka eivät milloinkaan epäonnistu.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Viikon kuva.
Ylläolevaa napauttamalla löytyy hienoja viikon kuvia.
Viikon kuvani on nimeltään "Syysaamu piparjuuren lehden kannalta katsottuna".
Viikon kuvani on nimeltään "Syysaamu piparjuuren lehden kannalta katsottuna".
tiistai 4. lokakuuta 2011
Tosiasioita.
Hei taas kaikki blogiystäväni! Famu sai jo aikaa sitten allaolevan tunnustuksen Sylviltä elämää luonnossa-blogista. Koska famu taas kerran väittää kertoneensa jo kaiken itsestään, käytän tilaisuutta hyväkseni ja mainitsen muutamia hänen omituisuuksiaan.
Tällä tunnustuksella on seuraavanlaiset säännöt:
- Kiitä tunnustuksen antajaa.
- Anna tunnustus eteenpäin kahdeksalle.
- Ilmoita asiasta heille.
- Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Tässä tapauksessa minä kerron ne asiat famusta.
1. Hän kyselee tämän tästä minulta mitä kummallisempia asioita. Eilen hän kysyi :"Miten ihmisellä voi olla kivi sisäkengän sisällä?" En kai minä tuollaiseen osaa vastata, eihän minulla edes ole kenkiä - ei sisä- eikä ulkosellaisia.
2. Minun lisäkseni hän puhuu muun muassa linnuille ja kukille. Viime viikolla hän tyhjensi multaa talouskompostorin alaluukusta. Kuulin seuraavanlaisen ns. keskustelun. Famu: " Oi, miten paljon matosia! Ja tässä on kokonainen matoperhe! Älkää yhtään säikähtäkö. Pääsette kukkapenkkiin ihan oikeaan multaan." Madot:"??????"
3. Tiistaisin, se tapahtuu taas tänään, hän katsoo televisiosta "Downton Abbey"-nimistä sarjaa. Sitä katsomaan ruvetessaan hän varustautuu lasillisella sherryä. Se luo hänen mielestään oikeanlaista tunnelmaa. Jos tämä tyyli jatkuu, pelkään pahoin hänen rupeavan lisäksi puketumaan iltapukuun ja käymään kampaajalla ennen katsomissessiotaan. Semmoinen tulee kalliiksi.
4. Keskiviikkoisin hän tuijottaa intensiivisesti SFT5:ltä sarjaa "Vallan linnake". Toivon, ettei hän rupea kuvittelemaan olevansa itsekin pääministeri. Hän on aina ollut kovin kiinnostunut politiikasta.
5. Eilen hänelle tuli polttopuita. Kaksi kilttiä mieshenkilöä toi niitä ison lavallisen. Kun he olivat peruuttaneet sen lavan kellarin oven eteen, hän pyysi heitä heittelemään ne klapit sinne kellariin ja arveli ettei hänestä siinä hommassa kai ole mitään hyötyä. Tuon tekniikan hän on kylläkin oppinut minulta.
.
6. Huomenna hän viettää "Postimerkin päivää". Hän menee lähikeskustaan ja ostelee uusia erikoispostimerkkejä, joita hän ei minun mielestäni lainkaan tarvitse.
7. Näin syksyllä, kun illat pimenevät, hän ei millään haluaisi sytyttää sähkövaloja, koska ne hänen mielestään merkitsevät kesän loppumista. Niin me sitten hiippailemme hämärässä ympäri huushollia.
Eihän se minua häiritse, minähän näen hämärässä oikein hyvin. Pelkään kuitenkin famun astuvan hännälleni.
8. Hän väittää jokaisen blogia kirjoittavan jo saaneen tämän tunnustuksen, eikä millään viitsi etsiä kahdeksaa blogiystävää, joille sen antaisi. Minä nimitän tuollaista käytöstä henkiseksi laiskuudeksi ja pesen käteni koko asiasta.
Tällä tunnustuksella on seuraavanlaiset säännöt:
- Kiitä tunnustuksen antajaa.
- Anna tunnustus eteenpäin kahdeksalle.
- Ilmoita asiasta heille.
- Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Tässä tapauksessa minä kerron ne asiat famusta.
1. Hän kyselee tämän tästä minulta mitä kummallisempia asioita. Eilen hän kysyi :"Miten ihmisellä voi olla kivi sisäkengän sisällä?" En kai minä tuollaiseen osaa vastata, eihän minulla edes ole kenkiä - ei sisä- eikä ulkosellaisia.
2. Minun lisäkseni hän puhuu muun muassa linnuille ja kukille. Viime viikolla hän tyhjensi multaa talouskompostorin alaluukusta. Kuulin seuraavanlaisen ns. keskustelun. Famu: " Oi, miten paljon matosia! Ja tässä on kokonainen matoperhe! Älkää yhtään säikähtäkö. Pääsette kukkapenkkiin ihan oikeaan multaan." Madot:"??????"
3. Tiistaisin, se tapahtuu taas tänään, hän katsoo televisiosta "Downton Abbey"-nimistä sarjaa. Sitä katsomaan ruvetessaan hän varustautuu lasillisella sherryä. Se luo hänen mielestään oikeanlaista tunnelmaa. Jos tämä tyyli jatkuu, pelkään pahoin hänen rupeavan lisäksi puketumaan iltapukuun ja käymään kampaajalla ennen katsomissessiotaan. Semmoinen tulee kalliiksi.
4. Keskiviikkoisin hän tuijottaa intensiivisesti SFT5:ltä sarjaa "Vallan linnake". Toivon, ettei hän rupea kuvittelemaan olevansa itsekin pääministeri. Hän on aina ollut kovin kiinnostunut politiikasta.
5. Eilen hänelle tuli polttopuita. Kaksi kilttiä mieshenkilöä toi niitä ison lavallisen. Kun he olivat peruuttaneet sen lavan kellarin oven eteen, hän pyysi heitä heittelemään ne klapit sinne kellariin ja arveli ettei hänestä siinä hommassa kai ole mitään hyötyä. Tuon tekniikan hän on kylläkin oppinut minulta.
.
6. Huomenna hän viettää "Postimerkin päivää". Hän menee lähikeskustaan ja ostelee uusia erikoispostimerkkejä, joita hän ei minun mielestäni lainkaan tarvitse.
7. Näin syksyllä, kun illat pimenevät, hän ei millään haluaisi sytyttää sähkövaloja, koska ne hänen mielestään merkitsevät kesän loppumista. Niin me sitten hiippailemme hämärässä ympäri huushollia.
Eihän se minua häiritse, minähän näen hämärässä oikein hyvin. Pelkään kuitenkin famun astuvan hännälleni.
8. Hän väittää jokaisen blogia kirjoittavan jo saaneen tämän tunnustuksen, eikä millään viitsi etsiä kahdeksaa blogiystävää, joille sen antaisi. Minä nimitän tuollaista käytöstä henkiseksi laiskuudeksi ja pesen käteni koko asiasta.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Ylimääräinen kesäpäivä.
Toissapäivänä minut ja monet muut yllätettiin ylimääräisellä kesäpäivällä. Lämpötila nousi 21 asteeseen. Ylläoleva tähkäkimikki yllätti myös avaamalla ensimmäisen kukkaterttunsa. Se oli päättänyt ennen kukkien aukeamista kasvaa 190 senttiseksi ja yritti piilottaa kukkansa luumupuun lehtien lomaan. Nuppuja on vielä runsaasti. Saapa nähdä jaksavatko aueta.
Ritarinkannus on myös innostunut kasvattamaan muutaman uuden kukkavarren.
Dahliat jaksavat ilahduttaa pakkasiin asti.
Tämä neidonkurjenpolvi on vieläkin täynnä kukkia.
Vaikka päivä oli kesäisen lämmin, kulki aurinko jo niin alhaalla, että keskellä päivää puut ojensivat pitkät varjonsa yli pihamaan.
Illalla saatoin vielä istuskella ulkona ihailemassa illankajoa.
Ritarinkannus on myös innostunut kasvattamaan muutaman uuden kukkavarren.
Dahliat jaksavat ilahduttaa pakkasiin asti.
Tämä neidonkurjenpolvi on vieläkin täynnä kukkia.
Vaikka päivä oli kesäisen lämmin, kulki aurinko jo niin alhaalla, että keskellä päivää puut ojensivat pitkät varjonsa yli pihamaan.
Illalla saatoin vielä istuskella ulkona ihailemassa illankajoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)