Pionin nimi.

Pionit kukkivat. Valkoisten kuvaaminen on vaikeaa. Olen yrittänyt ottaa niistä yleiskuvan kaikkina muina vuorokaudenaikoina paitsi yöllä. Tämä kuva on otettu illalla.

Punaiset onnistuvat paremmin. Nämä on kuvattu aamulla.

En tiedä kaikkien pionien, joita pihallani kasvaa, nimeä. Tämän nimi on Krinkled White.

Tämän nimi on Riitan Täti Punainen.

Tämä on Riitan Täti Valkoinen.

Olkoon tämän nimi vaikka Vatkattu Kerma.

Tämä on varmaankin Prinsessa Rimpsuhelma.

Mikä tämä on? Ai niin! Prinsessan Yöpaita tietenkin.

Samaan aikaa toisaalla, kuunliljapenkissä, kukkii yksi varjolilja.

Siinä kasvaa kolme varjoliljaa, mutta ne kaksi muuta ujostelivat ja jäivät kuunliljojen lehtien alle varjoon.
Tämä yksi on kaunis yksinään.

Kiitos! Hyvin meni!

Amanda ja minä kiittelemme saamistamme ystävällisistä juhannustoivotuksista! Amanda halusi tämän kuvan laitettavaksi esimerkiksi hänen juhannuksenvietostaan. Kovin vaikuttaa rauhalliselta. Tosiasiassa hän otti joka päivä yhteen jonkun vieraan kissan kanssa, joka pyrki hänen reviirilleen.

Komea juhannushauki käveli ovesta sisään valmiiksi perattuna jo muutama päivä ennen juhannusta. Juhannusaattona se nautittiin sitruuna-valkosipuli-marinoituna ja grillattuna. Oli hyvää. Koska hauessa on tavattoman paljon ruotoja, sen syöminen muistuttaa melkein rapukestejä. Aikaa kului, mutta ei se haitannut. Lisukkeeksi oli uusia perunoita, silliä ja salaattia. Palan painikkeeksi oli kuohujuomaa. Jälkiruoka tuli ikuistettua ylläolevaan kuvaan.

Syödessä ihailtiin juhannuksen komeinta pallopurjetta.

Juhannuspäivän kahvitilaisuudessa kummasteltiin jännittävän näköistä alusta. Lipusta päätellen se oli matkalla itäiseen naapurimaahan.

Juhannusiloa!

Kilokaupalla juhannusiloa kaikille lukijoilleni!

Kävin kysymässä Amandalta millaisia terveisiä hän haluaa lähettää blogiystävilleen.
No, tällaisia. Ota tuosta nyt sitten selvää.

Kesäpäivänseisaus.

Eilen, kun täälläpäin liehuva luonnotar oli kaatanut vettä niinsanotusti taivaan täydeltä aamusta iltaan, se tai hän muisti iltamyöhällä katsoa almanakkaansa ja havaitsi kesäpäivänseisauksen livahtaneen ohi huomaamattaan. Illalla kello 21.50 se tai hän päätti juhlia ja levitteli kaakkoon meren ylle hienoimman sinivioletin harsonsa.

Pohjoistaivaan se tai hän verhosi punalilaan mustin pitsein.

Pohjoisesta pari piirua luoteeseen se tai hän läväytti parhaat oranssinväriset helmansa. Ihmettelin esitystä melkein puoleen yöhön. Eipä olisi kestänyt kauaakaan, kun aamuvärit olisivat olleet ihailtavana. Kömmin kuitenkin sänkyyn. Ei sitä jaksa kaiket yöt, vanha ihminen:))

Sulle luvannut en ruusutarhaa.....

Eihän sitä minulle kukaan ole luvannutkaan, mutta tänään kokopäiväisen rankkasateen jäljiltä tie kotipihaan näytti tältä.

Juhannusruusut kumartelivat maahan asti.

Vielä eilen ne kohosivat ylväinä terassin kaiteen yli.

Unikotkin nöyristelivät. Sade oli piiskannut niiden terälehdet painaviksi.

Kissapuu.

Se kasvaa aivan rannassa. Viimesunnuntaisessa myrskyssä sekin sai osansa merivedestä. Lisäksi se kasvaa muurin raossa. Se lienee aika vanha ja on oletettavsti kasvattanut juurensa aina meren pohjaan asti. Kysyin taloni edelliseltä omistajalta sen nimeä. Hän sanoi sen olevan 'kissapuu'.

Nähdessäni sen kukat ensi kertaa ymmärsin sen olevan rusokuusaman.

Läheltä katsottuna sen kukat ovat hurmaavan kauniit. Syy miksi se oli nimetty 'kissapuuksi' valkeni minulle myöhemmin. Kaikki saarikylän kissat jotka saavat oleilla ulkona käyvät nuuskimassa tätä pensasta. Ne raaputtavat sen kuorta ja nuuskivat hartaasti. Pensaan puuaines tuoksuu voimakkaan aromaattiselle. Yleensä ne käyvät myöhään illalla, yöllä tai aikaisin aamulla. Rohkeimmat uskaltautuvat paikalle päiväsaikaan. Ne käyvät kaikkina vuodenaikoina. Ne kahlaavat talvella vatsaan asti ulottuvassa lumessa. Olen ymmärtänyt pensaan oikean nimen olevan KISSAHUUMEPUU. ÄLKÄÄ KERTOKO TÄTÄ KENELLEKÄÄN!!. Luultavasti saarikylän kissat nimittävät minua HUUMEPUUMUMMOKSI.

Amanda, joka omasta mielestään omistaa koko pensaan, käy siellä päivittäin. Sinne livahdetaan varoen.

Tarkkaillaan, ettei siellä jo ole joku muu.

Kuvitellaan, ettei kukaan näe minua.

Nuuskutetaan pitkään ja hartaasti.

Tullaan pois silmät ristissä.

Otetaan turhia riskejä kävelemällä muurin merenpuoleista laitaa. Kuvasta ei näy, että siinä on toista metriä putousta kivirommakkoon.

Lopuksi mitä ilmeisemmin nautitaan VAIKUTUKSESTA.

12 kuvaa, kesäkuu

Lisää kuukausikuvia löytyy ylläolevaa klikkaamalla.

Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu

Tänään.

Tänään yksi puu kaatui saarikylässä ajotielle.

Kuvaaja oli pudota laiturilta.

Vesiliikenne oli minimissä.


Tukka oli lähteä päästä.




Kamera oli kastua.






Puuskissa 20 metriä sekunnissa.