maanantai 30. elokuuta 2010

Tunnustuksia.



Famu ja MINÄ olemme saaneet sekä Elisalta Elisan kuvat-blogista että Tuijalta Lakritsirouskutusta-blogista ylhäällä näkyvän hienon tunnustuksen. Kiittelemme siitä riemumielellä! Säännöissä sanotaan, että sen saatuaan pitäisi kertoa seitsemän asiaa itsestään. Koska famu on jo 29-4-2009 paljastanut itsestään kaikenlaista tietoa
Tuntomerkit-esiin-nimisessä postauksessa kertoen siinä liikaakin itsestään, päätin kertoa hieman itsestäni.
1. Ikääni en mielelläni paljasta. Pelkään lukijoiden alkavan nimittää minua vanhaksi rouvaksi. Ei sitä kukaan varmasti tiedäkään, paitsi minä itse. Eläinlääkäri on arvellut minun syntyneen vuonna 2002. Hän keksi syntmäpäiväkseni 10.10. Sehän on Aleksis Kiven päivä. Vaikka Aleksis Kivi onkin suuresti arvostamani kirjailija, hän on mies. Itse olisin halunnut syntymäpäiväkseni Minna Canth'in päivän, mutta minkäs teet, kun lääkäri määrää.....

2. Famu otti minut luokseen eläinsuojeluyhdistyksestä. Hän valitsi minut puhelimitse, kertoivat minun olevan viisas ja herttainen. Turhaa famun olisikin ollut käydä paikan päällä valitsemassa, minähän olin KAUNEIN katti mitä siellä silloin oli.

3. Se miten eläinsuojeluyhdistykseen jouduin on liian surullista kerrottavaksi. Kerron vaan sen, että olen kokenut äitiyden ja kaiken mitä siihen liittyy.

4. Äitiys jäi siihen yhteen kertaan. Eläinsuojeluyhdistys leikkautti minut, joten nyt voin sanoa kuuluvani siihen famun perustamaan Kohtuuttomien naisten yhtistykseen, mihin moni muukin famun ja minun tuttava kuuluu. Sana yhtistys on tuossa kirjoitettu oikein. Se viittaa famun omituiseen huumorintajuun. Yritän ymmärtää.

5. Minulla on hieman taipumusta pyylevyyteen. Se ei ole minusta mikään häpeä. En nirsoile ruoka-astian ääressä.

6. Olen kouluttanut famun melko hyvin tottelemaan minua. Viime aikoina on tullut hieman sanomista aikaisista herätyksistä, jos nyt kello 5 aamulla on mitenkään liian aikaista. Hän narisee, joskin ilahtuu kauniista auringonnoususta ja ryntäilee kamera kädessä takaterassille.

7. Hiirenpyydystyksessä olen melko taitava, vaikka sen itse sanonkin. Famulle ei hiiri maistu.

Tässä kaikki seitsemän asiaa, jotka nyt tulivat mieleeni. Famulla näkyy olevan kaikenlaisia kiireitä, joten toivon kaikkien jotka haluavat ottavan mukaansa tuon tunnustuksen. Olette jokaikinen niin mukavia, että olette sen ansainneet.
Että mitäkö kiireitä. No, esimerkiksi viime viikolla tuli polttopuita. Famu tyypilliseen tapaansa laski ne klapit niitä pinotessaan Niitä oli 1781 kappaletta.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Pankista soitettiin.

Kuvalla ei ole mitään tekemistä otsikon kanssa.

Se on tämänniminen paikka.
Kävi niin, että pankista oli soitettu kännykkääni, joka lepäsi käsilaukkuni uumenissa. Soitin siihen jääneeseen numeroon, koska odotin puhelua polttopuuntoimittajalta. Hämmästyksekseni puhelu meni pankkiin. Sieltä minulle kerrottiin pankkikorttini olevan senkaltainen, että se tulee vaihtaa ja varattiin minulle aika kuin lääkärille konsanaan. Koska olin menossa hammaslääkäriin seuraavana päivänä, halusin ajan hammaslääkärin jälkeen. Menin siis hammaslääkäriin. Selvittyäni hammaslääkärin tuolista, laitoin silmälasit päähäni ja katsahdin peiliin. Runsas kuoletusaineen käyttö oli muuttanut minut monsterin näköiseksi. Koko kasvojeni oikea puoli roikkui ja oikea silmäni tuijotti rävähtämättä minua peilistä. En pystynyt lainkaan räpyttämään silmäluomeani. Hammaslääkäri lohdutteli minua sanoen monsteriuteni katoavan muutaman tunnin kuluttua. Sen näköisenä en tohtinut pankkiin mennä, en myöskään käyttää ns. julkista kulkuneuvoa. Tilasin siis taksin ja pujahdin sen takapenkille pyrkien vaikuttamaan näkymättömältä. Taksikuski lohdutteli minua vakuuttaen monsteriuteni katoavan muutaman tunnin kuluttua. Kotiin tultuani soitin pankin palvelunumeroon ja kuuntelin musiikkia sen tavanomaisen vaaditun ajan minkä kaikkiin palvelunumeroihin soitettuaan joutuu kuuntelemaan. Viimein komean näköiseltä kuullostava nuori mies vastasi. Kerroin olevani pakotettu perumaan pankkiin varatun aikani monsteriuteni takia. Komea nuori mies pankin palvelukeskuksessa lohdutteli minua sanoen monsteriuteni katoavan muutaman tunnin kuluttua ja varasi minulle uuden ajan pankista. Heittäydyin sänkyyn selälleni lukemaan dekkaria toivoen ettei kukaan vaan tulisi. Puolen tunnin välein nousin ylös tuijottamaan tuijottavaa silmääni peilistä. Neljän tunnin kuluttua aloin vaikuttaa tavalliselle itselleni peilistä katsoen.
Eilen menin pankkiin. Siellä jouduin allekirjoittamaan korttihakemuksen uudenlaiselle pankkikortille, jota en varsinaisesti halunnut. Se vanhakin olisi kelvannut. Sitäpaitsi minua kehotettiin tulemaan uudelleen pankkiin tuomaan vanha kortti sen jälkeen kun uusi kortti olisi postissa tullut. Kun hallinnassani on myös yhdistyksen pankkikortti, ehdotin sen vaihtamista samantien. Eihän se onnistunut. Pankkikortin vaihtoasia on käsiteltävä kokouksessa ja minun tulee varata palvelunumerosta uusi aika ja tulla pankkiin uudelleen mukanani pöytäkirjanote, jossa kerrotaan minun olevan valttuutettu vaihtamaan yhdistyksen pankkikortti, jota en halua vaihtaa. Se entinenkin olisi minulle kelvannut. Kun se pankkikortti tulee, minun tulee mennä pankkiin palauttamaan vanha kortti. Jollei kortteja käy palauttamassa, menee maksu sekä uudesta että vanhasta kortista.
Ai niin, ylläolevassa kuvassa on Kymin vanha pappila jossa toimii nykyisin Kymenlaakson liitto. Mikäkö se on. No sehän on maakunnan aluekehityksestä ja maakuntakaavan laadinnasta vastaava lakisääteinen kuntayhtymä.

Lohdutukseksi liian pitkästä tekstistä tarjoan toissapäiväiset iltapilvet.

Kuukin kurkisteli ujosti iltapilvien raosta.

Rohkeni se sentään näyttää kasvonsa.

Mutta mikä on tämä ilmahyökkäys? Sehän on terassin kattoon kiinnitetty hämähäkinseitti, johon melkoinen määrä siivekkäitä on takertunut.

perjantai 20. elokuuta 2010

Historiaa hinataan.

Toissapäivänä oli pakko aamuhämärissä rynnätä kuvaamaan takaterassille. Sieltähän taas kerran oli havaittavissa kummallinen kuljetus. Tuo iso punainen on s/s Hyöky matkalla pääkaupunkiin juhlaviikoille ja silakkamarkkinoille. Hyöky on rakennettu vuonna 1912. Se on toiminut majakkalaivana. Sen perässä hinauksessa oleva pienen näköinen vene on amiraalivene Redut. Se on vanhempi kuin Hyöky, rakennettu aivan viime vuosisadan alussa. Redut on toiminut aikoinaan tsaarin armeijan yhteyslaivana. Laivaston amiraali on voinut esimerkiksi seurata paraatia Redutin kannelta, jonka jälkeen laiva on nostettu siinä olevista koukuista isomman aluksen kyytiin. Redut on matkalla Turkuun. Nämä kaikki mainiot tiedot sain lukea Kymen Sanomista, kun kuvan otettuani kävin noutamassa lehden postilaatikostani. Kuva ei ole kovin hyvä, mutta suurenee, kun sitä klikkaa pari kertaa.

tiistai 17. elokuuta 2010

Jonkun on otettava vastuu

Jonkunhan tässä on otettava vastuu kukkien ja puutarhan vaalimisesta, kun famu koko ajan puuhailee tuon uuden tietsikan parissa. Tähän pelakuuhun olen onnistunut saamaan yhtäaikaa 29 kukkaa.


Hankittuaan tuon uuden koneen, famu huomasi ettei toista entisistä printtereistä pysty lainkaan liittämään siihen. Ei mikään ihme. Sehän on minua paljon vanhempi. Famu olisi halunnut pitää sen käytössä, koska siinä on iso mustekasetti. Eikö ole muuten isokukkainen verenpisara. Odottakaa vähän käyn sanomassa famulle, että sitä pitää kastella.

Tässä näette paremmin sen kukkien kauneuden. Famu sanoi kastelevansa sen kohta. Milloinkahan se kohta on. Voi mennä huomiseen. Tällä hetkellä hän ähisee kuvansiiron takia.

Kesäkurpitsa kukoistaa kanssa. Se tekee melkein kurpitsan päivässä. Minä en kylläkään niitä syö. Ai niin, piti sanomani, että meillä on nyt sitten läppäri ja printteri makuuhuoneessa ja läppäri ja printteri olohuoneessa. Olenkin päättänyt vaatia minulle ruokakupin keittiön lisäksi myös makuukamariin ja olohuoneeseen. Tässä on yritettävä pitää oikeuksistaan kiinni.

Kurpitsoita tulee niin paljon sen takia, kun joka aamu aukeaa sekä poika- että tyttökukka ja kaikenmaailman ötökät käyvät niissä molemmissa. Muuten, kun famu puuhailee sen uuden tietsikan parissa, hänentä lähtee omituisia ääniä. Onneksi ette kuule niitä.

En minäkään jaksa hänen ähinäänsä ja puhinaansa. Taidan ottaa pienet torkut. Voikaa hyvin älkääkä hankkiko uusia tietokoneita! Terveisin Amanda.

lauantai 14. elokuuta 2010

12-kuvaa, elokuu.

Näpäyttämällä ylläolevaa voi tarkastelle vuoden otoksia.

Tähän on nyt tultu. Kaikki 12-kuvaa on otettu. Tässä elokuu.

Heinäkuu

Kesäkuu.

Toukokuu.

Tammi-huhtikuu.

Syys-joulukuu.

maanantai 9. elokuuta 2010

Mitä ihmettä....

Mitä ihmettä olen oikein puuhaillut, kun näin pitkä aika on päässyt kulumaan edellisestä postauksestani? No, ensinnäkin käytiin Sapokan vesipuistossa syömässä jäätelötuutit. Eikö jäätelötuutin voisi syödä kotosallakin? Kyllä voi, mutta Sapokan vesipuistossa voi ostaa jäätelöTUUTIN! Se on eri asia. Tuuttia syödessäni kuvasin tuon avoauton. ( Ei minun).

Vielä yksi kuva puruvuoresta, toiselta suunnalta kuin edellinen kuvani siitä.
Aikaa on kulunut myös tietokoneeni verkkosovittimen parissa kiukuttelemiseen. Juuri kun olen saanut kirjoitettua vastauksen seitsemääntoista kommenttiin, se menee pois päältä ja koko homma on kirjoitettava uudelleen sitten kun se taas suvaitsee pysyä päällä.

Sapokassa kukki komeasti.

Olen saanut tarpeekseni verkkosovittimen temppuilusta ja käynyt valitsemassa uuden koneen. Aikaa kuluu, kun kaikki ohjelmat siihen asennetaan. Puhumattakaan kaikenmaailman uusista asioista, joita joudun opettelemaan siinä yhteydessä.

Suloinen hylkeenpoikanen lämmitteli ilta-auringon paisteessa.
Aikamoinen määrä kaupunkilaisia oli kokoontunut kuuntelemaan ilmaista ulkoilmakonserttia.

Sapokan vesipuistoon oli ilmestynyt haikaranpesä.

Ja olkikattoinen huvimaja.

Tämä kuva ei ole Sapokasta vaan Lahdesta. Kävin siellä Enson eläkeläisten kesäjuhlassa. Se pidetään joka kesä eri paikkakunnalla kulloinkin vuorossa olevan eläkeläiskerhon toimiessa isäntänä.
Matkanjohtaja ymmärsi järjestää kiertoajelun Lahdessa. Pääsin Vesijärven satamaan kuvaamaan ja ihastelemaan kukkaistutuksia ja monia houkuttelevia kahviloita.

Kaunis Veera seisoi satamassa.

Löysin Aarteen.

Vellamo tulla porhalsi satamaan. Huomatkaa takana näkyvä kaupunkimaisema. Lahti ei ole mikään pikkukaupunki.

Vellamon siipiratas.

Lukuisista kahviloista valitsin Kahvila Karirannan. Siellä olin huomaavinani kahvilan asiakkaiden ihailevan kesämekkoani. Tosiasiassa minua katsottiin pitkään, koska olin unohtanut ottaa rinnastani pois laatan, jossa kerrottiin minun olevan EG-eläkeläinen ja kotoisin Kotkasta.

Siirryttäessä Käsityökauppa Ulpukkaan voi ihailla komeata teekannua.

Lopuksi taidekuva Lahdesta.

Kotiin päästyäni oli taas tarjolla kuohujuomaa ja syntymäpäiväkakkua. (Ei minun.)

Pihassa kukkii parhaillaan oriental-lilja 'Mother's choice.
Kiitän lopuksi verkkosovitinta, joka lienee tänään ystävällisellä tuulella ja sallii minun julkaista tämän postauksen.

maanantai 2. elokuuta 2010

Meripäivillä.

Sunnuntaina mentiin Kotkan Meripäiville. Tunnelma siellä oli tavanomaisen meripäivämäinen. Yleisesti ottaen oltiin yhtä mieltä siitä, että meripäivät ovat siistiytyneet siitä mitä ne olivat vielä muutama vuosi takaperin.

Lapsille oli tivolimeininkiä.

Myyntikojut olivat kansainvälisiä. Täältä sai englantilaisia makeisia.

Havaittiin myös hollantilaisia juustoja, espanjalaisia churroja ja suomalaisia muikkuja sekä metri- ja kilometrilakua.

S S Hyöky lähti takaisin Haminaan. Siellä alkaa Hamina Tattoo jo torstaina.

Aika aristokraattinen vieras tämä.

Väitti tarjoavansa parhaat ruoat.

Tämä naisparka on joutunut kestämään sekä tyyntä että myrskyä.

Minne lie tämän purjelaivan nainen kadonnut. Merenpohjaan?

Janet oli tullut Raumalta asti.

Viikari ja Iso-pukki viettivät meripäiviä veljellisesti vierekkäin.

Otettiin vielä kuva, jossa niiden nimet näkyvät

Mentiin konditoriaan. Sukulaistyttö nautti Purserin repun ja Rommi-Rudolfin.

Hänen autonkuljettajansa pisteli poskeensa Purserin repun ja mansikkaleivoksen.

Minä nautiskelin Purserin repun ja mustikkakakkua. En malttanut olla maistamatta Purserin reppua ennen kuvan ottoa.

Lopuksi mentiin Tuli-Kukon takaterassille katselemaan Kotkan Kerttua. Sen takana näkyvät vuoret ovat sahanpurua.