Perinneretki.

 Toukokuun loppupuolen perinteinen huvi on retki Kodin Kukan perinteisille kukka- ja lihapäiville Kannusjärvelle.
Sää oli sateinen. Se ei tahtia haitannut. Lähtiessä mietittiin matkareittiä. Matkalla eksyttiin. Osuttiin minun lapsuudenaikaiseen maisemaani Sippolan Matarojalle, jossa vietin aikaani sotaa paossa sukulaisten hoivissa. Ajettiin aivan kyseisen talon ohi. Ihailtiin maalaismaisemia niin kauan, että osuttiin kuin vahingossa oikeaan paikkaan, siis sinne kukka- ja lihapäiville. Koska matka oli kestänyt aiottua kauemmin, rynnättiin heti ostamaan tilateurastamon grillimakkarat. Ah, niin lihaisat! Jälkiruoaksi nautittiin ilmainen kahvi munkkirinkilän kera. Oltiin samaa mieltä siitä, että ne munkkirinkilät ovat maailman parhaita. Ne ovat juuri paistettuja, pehmeitä ja muhevia. Siirryttiin asiaan. Kasvihuoneessa oli malliesimerkkejä parvekkeelle sopivista yrttiviljelmistä.

Siirryttin ulkosalle tutkimaan perennatarjontaa. Vuorijulmaltenkukka sopisi erinomaisesti kolmensanannimistenkasvienpuutarhaan.

Ostettiin punakukkaisia ja valkokukkaisia isoinkarvilleoita.

 

ja valkokukkaisia kaunokaisia meillä ennestään olevien punakukkaisten seuraksi. Taimet olivat hinnaltaan erittäin edullisia. Päätettiin pitää perintestä kiinni ensivuonnakin.

Huokailee onnesta.

Kuten te, rakkaat blogiystäväni, varmaankin olette huomanneet, famu ei viime aikoina ole saanut aikaiseksi ensimmäistäkään blogipäivitystä. Tartunkin siksi asiaan ja kerron hänen tänään käyneen lounaalla yhdessä vanhassa kaljatehtaassa maanantaikerhonsa kanssa. Kotiin tullessaan hän huokaili onnesta. Ruoka oli ollut hyvää. Saattoi hän tietysti huokailla senkin takia, että vatsansa oli liian täynnä.
Eilen hän seikkaili puutarhamyymälässä. Hämmästyttävää oli se, ettei hän ostanut yhtään kukantaimea, vaan kanankakkaa. Odotan onnenhuokailuja kanankakan levityksen yhteydessä.
Toissapäivänä hän kävi kalamarkkinoilla ja tietenkin yhdessä toisessa puutarhamyymälässä. Sieltä kyllä kannettiin pihamaalle taimi jos toinenkin. Autettuaan sukulaistyttöä niiden istuttamisessa, hän huokaili onnesta . Sukulaistytön autonkuljettaja laittoi hänelle kasteluletkuun uuden ehjän suuttimen. Sekin tuntui aiheuttavan onnen huokauksia.
Viime perjantaina hän kävi Karhulan torilla, jossa vietettiin Kotka-päivää.

 Siellä hän otti kuvia hienoista katumaalauksista.

 Muutakin ohjelmaa oli tarjolla. Valittiin Kotkan komeimmat viikset, oli torvisoittoa, ja kaupunki tarjosi kahvia kaikille jotka jaksoivat jonottaa.

 Jostakin syystä hän on riehaantunut ottamaan puutarhasta valokuvia vastavaloon.

Vastavaloon kaikki näyttää hänen mielestään niin kauniilta, että hän huokailee onnesta koko ajan. Tänää hän sitäpaitsi huokaili onnesta, koska satoi. Oletettavasti hän tulee huokailemaan onnesta, kun tuhkapilvi Islannista sataa meidän pihaan. Sen lannoitevaikutuksesta oletan.
Hyvää tätä viikkoa teille kaikille! Famulta terveisiä!

Jokakeväinen ilmiö.

Tämä hurmaava olento käveli vastaani saarikylän raitilla tässä viime viikolla. Tämä ei ole se jokakeväinen ilmiö.
Jokakeväinen ilmiö on hämähäkki aamutuimiin keittiön lavuaarissa. Taisin kirjoittaa siitä viime keväänäkin. Pyydystän sen yleensä talouspaperiin, vien takaterassille, heitän kaiteen yli ja varoitan tulemasta takaisin. Seuraavana aamuna lavuaarissa on taas hämähäkki. Radiosta tuli äskettäin luontoilta, jossa puhuttiin hämähäkeistä. Sieltä kuulin hämmästyttävän asian. Hämähäkit rummuttavat keväällä kosiomenoja harrastaessaan. Johan aloin ymmärtää! Mikäpä sen parempi rummutuspaikka, kuin keittiön metallinen lavuaari. En minä kylläkään ole sitä rummutusta kuullut. Se tästä puuttuisikin, että aamuyöstä heräisin KIIMAISEN HÄMÄHÄKIN RUMMUTUKSEEN!!

Ylläolevaa klikkaamalla näet muita keväisiä ihmeitä.

Erikoisenniminen puutarha.

 Tämä kevätesikko kukkii vuosi vuodelta runsaammin. Vaan mikä näkyy kasvavan kuvassa alhaalla oikealla!! Vuohenputki!! Viholliseni numero yksi!! Laitoin viime keväänä vuohenputkilasagnea. Se oli ihan syömäkelpoista, mutteivät vuohenputket siitä vähentyneet.

 Scilla-aika on pian ohi. Nämä nuokkuvat kylläkin vedenpuutteesta. Kastelen tuon penkin huomenna. Täällä ei ole nähty kunnon sadepäivää sen jälkeen kun lumi suli. Sadetta luvattiin viikonlopuksi, mutta tänää se näkyi perutun.

Tämän penkin, jossa nämä helmililjat kasvavat, kastelin runsaasti sunnuntai-iltana.

Kaukaasian pitkäpalko tulee toimeen kuivassa, mutta sen lehdet eivät pidä voimakkaasta kevätauringosta. Siksi peitän sen päivän valoisimmaksi ajaksi oikealla näkyvällä harsolla. 

Kaukaasian pitkäpalko on aika runsas nimi. Istutettiin sukulaistytön kanssa viikonloppuna muutama isoniittyhumala ja mätäslaukkaneilikka. Isoniityhumala kuulostaa aika kivalta. Esimerkiksi 'perjantaikänni' on minusta ruma sana, mutta lause: 'Otettiin kunnon isoniittyhumala', on oiken mukava. Pihallani kasvavat myös villanukkajäkkärä, pikkutöyhtöangervo, kevätkaihonkukka, kivikkosuopayrtti ja rönsyakankaali. Pitäisiköhän kenties erikoistua vain sellaisiin kasveihin, joiden nimeen sisältyy kolme sanaa. Aika erikoista. "Kolmensanannimistenkasvienpuutarha".

Ruohonleikkurin näköinen nainen.

 Sain lahjaksi uuden ruohonleikkurin. Se on pieni ja kevyt ja sillä pääsee puutarhassa kapeisiinkin paikkoihin. Olen jo kauan toivonut saavani pienen ruohonleikkurin. Sitäpaitsi lahjan antajat sanoivat sen olevan minun näköiseni.

 Tässä lähikuva.

 Koska minulla ruohonleikkuuhommissa on tämä hattu ja nuo käsineet, taidan itsekin olla sitä mieltä, että se on minun näköiseni. Jos ruohonleikkuri on minun näköiseni, olen minä tietenkin ruohonleikkurin näköinen. Kenties, hyvät lukijani, muistatte minun kertoneen, että rakastan ilmalämpöpumppua ja oksasilppuria. Nyt rakastan myös ruohonleikkuria.

P.S. JONKUNHAN TÄSSÄ HUUSHOLLISSA ON HUOLEHDITTAVA KUKKAPENKKIEN KITKEMISESTÄ JA LANNOITUKSESTA, KUN  FAMU VAAN RAKASTAA!
Terveisin Amanda.

Vanha.

Teematiistain teemana on tällä kertaa vanha. Tilanne on nyt se, etten ikinä aikaisemmin ole ollut näin vanha. Eilen olin vielä vuoden nuorempi. Ylläolevan onnittelukortin sain ystävättäreltäni, joka sanoi sen esittävän minua. Voi olla. Tuo on vanhan puutarhahommeleita tekevän asento. Nuoremmat tekevät niitä kyykkyasennossa. Lastu kysyi  minulta edellisen postaukseni kommentissaan, mitä orava katsoo. No, tuota näkymäähän se. Lisäksi orava lienee ollut huvittunut siitä, että Amandaa silminnähden harmitti, ettei hän ollut pienenä opetellut lentämään.

Juhlan jälkeen.

 Juhlan jälkeen en haluaisi korjata pois serpentiinejä, en riisua pöydältä liinaa.Katselen niitä vielä hetken ja käyn läpi tunnelman, naurun, hyvän ruoan, juoman ja mainiot jutunaiheet.

 Vappusää oli täydellinen. Oli hieman vesisadetta, hieman räntäsadetta, tuli hieman rakeita. Aurinkokin paistoi, kun muisti. Vappuviuhkaa minulla ei ollut, mutta räystään reunalta minua tunnin ajan tarkkailleella oravalla oli vappuhuiska molemmissa korvissaan.

Veneilykausi näkyy alkaneen. Välillä vaikutti väylällä olevan suorastaan tungosta. Hyvin tuostakin selvittiin.