Kalevalan päivänä

Minä köyhä vaimo vainen
Äiti vielä nuorenlainen
Lehtisiä lukiessa
Aviiseja tutkiessa
Luin, että mua kovin
työssä tarvitahan tovin.
Jotta tämän kansakunnan
elintaso nostetahan.

Työssä kahdeksasta viiteen.
Kotona koin saman kiireen.
Piti naisen korsi kantaa.
Oma panoksensa antaa.
Radiosta silloin kuulin
avatessain ylen tuutin.
Astunut oon aivan harhaan
Lapset olin vienyt tarhaan.

Huono äiti ollut olin.
Lapset siitä kärsi kovin.
Vieri vuosi, vieri kaksi.
Tullut en vaan paremmaksi.
Näin elo sujui sitten vain.
Huonon omantunnon sain.
Parempaakaan en vain keksi.
Lapset kasvoi aikuiseksi.

Viimein väsyin itsekin.
Eläkkeelle halusin.
Mitä näinkään uutisista.
Moitteet liian aikaisesta.
Vaan päivä sitten seuraava.
Päivä toinen tuleva.
Syytti, mitä vielä emmin.
Nuoret pitää päästää remmiin.

Teinkö niin tai teinkö näin.
Aina meni väärinpäin.
Ollut olen tyytyväinen.
Elänyt eläkeläinen.
Nyt vaan taas jo kauhistaa.
Kenties pian kuulla saa.
Hallitus on säätänyt.
Pois puolet eläkkeestä nyt.

Kukkia ja liikuntaa

Ostin tällaisen kevään airuen.
Esikoissa ei mene raha hukkaan. Ne voi istuttaa keväällä puutarhaan. Viimevuotiset kukkivat uudelleen huhtikuusta toukokuuhun ja taas elokuusta syyskuuhun.




Lähempää katsoen.


Pronssimitalista innostuen sain lähdettyä sauvakävelylenkille. Lenkittelen pitkin saarikylän kujia. Siinä on eri mahdollisuuksia. Voi tehdä lenkin lähtemällä kotipihasta oikealle tai vaihtoehtoisesti vasemmalle. Siitä ei tule kovin pitkä lenkki. Pidempi tulee kun lenkkeilee kahdeksikon joko vasemmalle tai oikealle. Pisimmälle pääsee kun tekee apilan. Neliapilakin on mahdollista. Siinä jää kyllä yksi lehti muita pienemmäksi. Tämä on niinsanottua kuviolenkkeilyä.
Onhan kuviokelluntaakin olemassa.
Amanda lenkkeili kotipihalla.

Lumi oli inhottavan märkää. Ei siinä kauaa viitsinyt.

Veden emännän päivä

Presidentti vieraili tänään keskustassa vedenemännän museossa.
Hän käveli tästä.
Ai niin, tästähän maanantaikerholaisetkin kävelivät silloin syyskuussa.
Kuuluisa paikka!


"Katson vain maaliintulon", sanoi Amanda.
Kultaa tuli.
Yleensä katsomme vain ne kilpailut, joista melko varmasti tulee mitali. Muut kuuntelemme puolella korvalla radiosta.

Variksen saappat

Aamulla pilvet alkoivat väistyä.


Yön aikana oli jään päälle noussut vettä.

Varikset pesivät saappaitaan.

Rohkein kylpi oikein kunnolla.

Kukkulan kuningaspari.


Amanda Beata Cecilia Dorothea otti aurinkoa. D-vitamiinia ja silleen.

Valkosipulin pienviljelijän tilannekatsaus

Aamulla jouduin sanomaan Amandalle, että menen kaupungin keskustaan tistaikerhoon.
Amanda Beata Cecilia Dorothea katsoi minua nurjamielisesti ja sanoi:
"MJAA! TAAS! SISÄLLÄOLOA KOKO PÄIVÄ!"




"Laita sitten vettä siihen LAISKAN KISSAN KUPPIIN!"



Tultuani takaisin tarkastelin valkosipulin pienviljelmääni. Tarkkaavainen katsoja huomaa oitis saman minkä minäkin. Sadosta on tulossa 20 % kato. Jostain pitäisi saada asianmukainen korvaus.

Pullakassi kallistuu

Pullakassi valmiina maanantaikerhoon lähtöä varten.
Kassissa on kahvia, kermaa, sokeria ja kaksi pullakranssia.




Miksi kranssia, miksi ei pitkoa.
Ahkerana hintojen tarkkailijana olen jo jonkin aikaa sitten huomannut, että kranssista saa leikattua 12 pullanpalaa. Pitkoistakin sai aikaisemmin, mutta nyt ovat pitkot ilmiselvästi alkaneet lyhentyä. En ole kylläkään käynyt viivoitin kädessä niitä kaupassa mittailemassa, mutta silmämääräisesti katsoen sen kyllä huomaa. Miksi ne lyhenevät, selvisi tämänpäiväisistä uutisista. Jauhojen hinta on vuoden aikana noussut 60 prosenttia.
Siitä laskien entisestä 35 senttiä pitkästä pitkosta pitäisi olla enää jäljellä 14 sentin pätkäpitko.
Onneksi ne eivät ole vielä aivan niin lyhyitä. Kranssia on vaikea lyhentää, siihen ei jää reikää keskelle, jos kovin lyhentää. Sitä voi tietysti ohentaa.


Kerhossa keskusteltiin taas antoisasti ja laulettiin mielihyvällä.
Kotimatkalla valokuvasin tämän saarikylän kujalla olevan taideteoksen.


Taiteesta puheen ollen, tässä on Amanda Beata Cecilia Dorothean ruoka-alusta.
Siihen on painettu Claude Monet'n taulu. Amanda arvostaa taidetta.

Saarikylän laskiaissunnuntai

Kävin katsomassa saarikylän pulkkamäkeä.
Tie sinne oli hyvin ohjeistettu.
Tästä nuolen suuntaan!

Tärkeät asiat oli huomioitu.


Vielä vähän matkaa eteenpäin!


Asiallinen huomautus.


Tämä on latukone.


Mäki löytyi. Olin myöhässä. Aamupäivällä oli laskettelijoita ollut mäki mustanaan.


Väsähtänyt laskettelija lepäili.


Onneksi kahvia ja pullaa on saarikylässä kaikissa tapahtumissa saatavana. Grillimakkaraakin oli.
Ostin kaksi laskiaispullaa mukaani. Ne olivat vanhanaikaisia laskiaispullia. Ei hilloa, ei kermaa.
Kotona laitoin pullan lautaselle, kaadoin päälle reilusti maitoa, lämmitin kuumaksi mikrossa.
Maistui melkein samalle kuin lapsena äidin tekemä. Juuri niin se syötiin mäestä tultua.
Paitsi että silloin siinä oli täysmaitoa.


Kotimatkalla poikkesin kaupunginpuoleiselle rannalle.
Näkymä sataman suuntaan.

Tämäkin näkyy sieltä. Vielä töissä käydessäni luulin tekeväni tärkeätä työtä tärkeässä paikassa.
Nyt odotetaan ja toivotaan, että joku sen ostaisi, ja työtä riittäisi siellä vielä oleville.

Vielä se höryää. Kunpa höyryäisi vielä ensi talvenakin.


Tämä on saarikylän uusin rakennelma. Kylän oma linkki.
Ei mahtunut kuvaan.
Pitänee ostaa isompi kamera. :)

Menihän se päivä näinkin

Eilen illalla tuli vähän kinaa siitä, kenen sänky tämä oikein on, ja kuka saa laittaa pään tyynylle. Sovittiin siitä sitten, ja nukuttiin oikein hyvin aamuun asti

jolloin luultiin ensin, että kuu paistaa. Se oli kylläkin aurinko mikä siellä kumotti lumisateessa.

Kun yleensä valitsen juomakupin mallin mielialan mukaan


ja se kuu oli vielä mielessä, valitsin tänään tämän. Siinä on vähän romantiikkaa.


Romantiikkaa tässä kyllä kaivataankin, kun lunta tulee, ja koko ajan pitää lakaista portaita.


Sitä tulee lisää ja lisää niin, että kyllästyttää. Se ei tunnu mukavalta tassuissa, kun yrittää vähän istuskella portailla.



Niinpä päätinkin tänä iltana vetäytyä ajoissa tänne päiväpeiton alle. Katsotaan miten käy.

Kertausta

Luin tämän kirjan.
Mirja Pyykön muistellessa elämäänsä ja erittäinkin työtään ajankohtaisohjelmien parissa, kertasin mielessäni tapahtumia lähihistoriassa oman elämäni osalta. Muistini on sillä tavalla puutteellinen, etten pysty sanomaan vuosilukua jollekin tapahtumalle. Hyvä kun muistan oman syntymäaikani. Sen sijaan pystyn hyvinkin muistamaan tunnelman ja omat ajatukseni asiasta, kun jokin tapahtuma mainitaan.

Harmaa päivä

Osasipa olla harmaa päivä. Katseltiin ikkunasta kun

sininen laiva meni vasemmalta oikealle

ja satamajäänmurtaja meni oikealta vasemmalle.
Sulatettiin pakastin.
Pestiin pyykkiä.
Maksettiin laskuja.
Ravittiin vähän ovenpieliä.
Ja uutta sohvaa.
Silloin tuo toinen alkoi kiljua.

Lopuksi otettiin kuitenkin yhdessä kunnon päiväunet, kun niin raukaisi.
Ai niin! Sillä aikaa oli tuuli kääntynyt idästä länteen.

Nuo oudot keskustan asukkaat

Tänään menin kaupunkimme varsinaiseen keskustaan kokoukseen. Tämä ei kuitenkaan ollut varsinainen kokoustila. Se oli keskustassa sijaitsevan funkkisrakennuksen kuudennessa kerroksessa. Siellä vallitsi varsin lämminhenkinen tunnelma, koska kaikki osanottajat olivat saariston edustajia. Oletan, että tämä tila on keskustan outoja kylmäverisiä asukkaita varten.


Jotkut heistä katsoivat ylitseni ja ohitseni kiinnittämättä minuun mitään huomiota.


Heillä vaikutti olevan aivan omat huvinsa tässä talvisäässä.