Valehteleva potilas.

 Tuttavat ja kylänmiehet ovat jo ehtineet ihmetellä, miksei blogi päivity. Kaikenlaisia syitähän tässä voisin esittää, kuten syyskokoukset ja pöytäkirjat ja talousarviot. Ettei vaan tosiasiassa syynä olisi useammatkin hauskat illalliset. Kuvaa tarkasteleva ymmärtää ylläolevan liittyvän ilman muuta veneilyyn.

Enkö minä juuri edellisessä postauksessa puhunut syömisestä. Eräällä illallisella maistoin ensi kerran persimonia. Aika hyvää. Kaunis kattaus on vähintäänkin puolet nautinnosta,

Amanda oli päässyt mukaan, ja halusi osoittaa olevansa hyvin dekoratiivinen kissa.

Useamman mainion ja hauskan illallisen jälkeen saattaa maailma näyttää sumuiselta.

 

Kenties vielä sumuisemmalta.

Silloin on parasta lähteä reippaalle lenkille kumarruspuun alitse.

Ihailla ohimennessään esi-isien kätten töitä.

Hämmästellä sammaleen ja syksyn lehtien väri-iloa.

Miten tämä kaikki liittyy otsikkoon? No siten, että aivotoimintakin on välillä lievästi sanoen sumeata. Huomasin apteekin ohi mennessäni sen mainostavan ilmaista keuhkojen puhallustestiä. Kiinnostuin, koskapa keuhkojeni kapasiteettia on viimeksi mitattu työssä ollessani. Proviisori kiinnitti suukappaleeseen laitteen ja sanoi syöttävänsä siihen ikäni. Ilmoitin sen. Hän kysyi seuraavaksi pituuttani. Ilmoitin sen. Siinä vaiheessa minusta alkoi tuntua siltä että tässä on jotakin pielessä. Ymmärsin valehdelleeni ikäni KYMMENEN VUOTTA LIIAN PIENEKSI. Korjasin asian. Hämmästyttävää kyllä onnistuin hihitykseltäni puhaltamaan oikein hyvän tuloksen. Hauskaa ja nuorekasta marraskuun loppua teille kaikille!

Syyskampa # 012

Marraskuun aurinko valaisee parsan. Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran hieman huurretta pihanurmikolla, vaikkei lämpötila ollutkaan yöllä painunut alle nollan. Vielä eilen oli päivällä 9 astetta lämmintä. Onko tässä ryhdyttävä kaivamaan esiin talvivaatteita. Hui!

Ylläolevaa napauttamalla löytyy hienoja syyskuvia.

RuusuRouvan Ravintolassa.

 Päätettiin menä naapurikaupunkiin lounaalle. Naapurikaupungissa, Haminassa, silmä kiintyy heti vanhoihin silmäähivelevän kauniisiin rakennuksiin. Tässä tyylikäs sisäänkäynti.

Pitihän se taidevalokuvakin ottaa katukäytävällä kasvavasta puusta.

Käynnin kohde sijaitsee tässä aivan äskettäin remontoidussa jugendtyylisessä työväentalossa.

Se ei kuitenkaan ollut tämä pihalla seisova kenttäkeittiö, vaikka siitä olisi kenties jonakin toisena päivänä saanut mainiota hernekeittoa.

Oltiin menossa RuusuRouvan Ravintolaan. RuusuRouva itse oli pukeutunut ruusukuvioiseen esiliinaan.

Rakennuksen entisöintiin oli saatu EU-rahaa.

Kurkistin juhlasaliinkin, koskapa ovi sinne oli auki.

Ravintolasalissa kiintyi huomio tähän oveen

ja tähän hienonhienoon kaminaan. Se kelpaisi minulle mieluusti vaikka olohuoneeseen, on se niin  kaunis.
Lounaaksi nautittiin possupaistia ja täytettyjä paprikoita. Jälkiruoaksi sai samaan hintaan täytekakkukahvit.

Tämäkin mahdollisuus houkuttelee. Taidan ehdottaa käyntiä vaikka Ädzeitin Gummille.

Kellariin johtavien portaiden seinään oli jätetty näkyviin alkuperäistä hirsiseinää. Hienoa!
Oikein mukavaa Ruotsalaisuuden päivää kaikille!