Kävin kesässä 3.

Aamupala nautittiin hotellin ulkotiloissa.

 Tuommoinenkin minulla kasvoi kotona sisällä monta vuotta. En enää muista mitä sille lopuksi kävi.

 Tämän päiväinen kävely suuntautui edellisiin nähden vastakkaiseen suuntaan rannikolla. Määränpää on tuo kaukana näkyvä niemi.

 Nyt on jo päästy huomattavasti lähemmäs.

 

 

Ruukkupuutarha ravintolan pihalla.

 

 

 Portailla seisovan hanhi lähetti terveisensä minun puutarhani hanhelle.

Oi, miten kauniita.

 Tämä yritti pistää.

Tyylikkäästi maalattu asunto. Joulukoriste riippuu ovenpielessä.

 Sainpa viimeinkin kuvan kunnon tyrskähdyksestä!

 Minua reippaammat retkeilijät kävelivät tuonne ylös.

Tämän asunnon omistaja on kerta kaikkiaan ihastunut Lumikkiin ja seitsemään kääpiöön.

Pikku hauva ei suostunut tekemään lähempää tuttavuutta.

 Noilta parvekkeilta on mahtava merinäköala.

Tämän talon seinään on maalattu hauska taulu.

Kukkaloistoa vielä kerran, olkaa hyvät.

Kävin kesässä 2.

 Seuraavana päivänä ajaa hurautettiin taksilla kauempana olevaan keskustaan. Siellä huomasin kirkon portailla kauniin rauta-aidan takana joulu-asetelman. Varsinaista jouluahan viettiin siellä loppiaisena. Rauta-aidan portti oli lukossa.

Sieppasin kuvasta osasuurennoksen, jotta tekin näette siellä olevat Marian ja lapsen sekä itämaan tietäjät.

 Kirkon edessä olevan aukion yllä oli jouluvalojen verkko. Se mahtoi näyttää upealta pimeässä.

Kun oltiin tarpeeksi kävelty tässä keskustassa ja minä olin riehaantunut ostamaan liikaa kesävaatteita, tarvittiin energiaa. Olkaa hyvät! Saa maistaa!

Ylläkuvatun voimalla aloitettiin kävely takaisin hotellille. Matkalla ohitettiin ruukkuistutuksia. Laittaisinkohan ensi kesänä tuollaiset kotipihalle.....

 tai olisikohan tällainen korkea asetelma hienompi. Voi kyllä olla, ettei onnistu näillä leveysasteilla.

 Toivoton yritys taitaa olla näidenkään istuttaminen kotirannalle.

Ohitettiin rantabulevardin vieressä auringonpalvontaa.

Semmoista katsellessa alkoi janottaa.

Taisin juoda tällaisen. Myös vasemmalla näkyvä cappuccino maistui.

 Siispä jatkettiin matkaa. Yritin taas saada oikein hienon kuvan mainingista. Ei oikein onnistunut, varjoliitäjä kuitenkin tallentui kuvaan.

Perille päästiin. Hieno suoritus! Oltiin ansaittu pikkuruinen päivälepo.

Kävin kesässä 1

 Sain matkustaa kesään. Tässä näkymä hotellin parvekkeelta.

 Hotellin pihalla kukki sinikukkainen pensas.

 ja aika isot kiinanruusut.

 Tämän kukan sisään melkein työnsin nenäni.

 Kaktukset komeilivat.

Mainingit löivät rantaan taukoamatta kohisten. Rakastan maininkien ääntä. Rannalla kävijät olivat pinonneet rantakivistä somia patsaita.

 Kävelytie johti näköalakukkulalle.

 Kukkulalta näki kauas.

 Päivän toisella kävelyretkellä riehaannuin kuvaamaan meren kohinaa.

Tarpeeksi käveltyäni sain palkinnoksi kahvia ja omenapiirakkaa.

Siirtyminen talvesta ja pimeydestä kesään ja mahtavaan auringonpaisteeseen sujui vaivattomasti.
Ilmeisesti liiankin vaivattomasti minun kohdallani. Matkaseura luki aamupalalla ääneen kännykästään Yhdysvalloissa ja Kanadassa olleen melkein neljänkymmenen asteen pakkasia. Sain juuri ja juuri kiinni suustani ulos pyrkivän lauseen :"Mitä ihmettä, keskellä kesää???".