tiistai 17. joulukuuta 2013

Erinimisiä myrskyjä.

Tässä on nyt koettu erilaisia henkilönimillä nimettyjä myrskyjä ja niiden lisäksi muita myrskyjä. Niille muille olemme Herra Kiven kanssa antaneet ihan omat nimet. Tässä niistä ensimmäinen, jolloin Herra Kivi yritti hellästi suojella selässään yhtä lintuparkaa pahimmilta pärskeiltä.

Silloin pärskähteli tässä rannassakin mukavasti. Tuppasi tuo meri pihalle asti.

 Välillä on ollut rauhallisempaa. Tämä iloinen vene ilahduttaa meitä lähes päivittäin.


Tämän kuun alussa Herra Kivi sai jo valkoisen talvitakin, mutta tänään siitä ei ole enää mitään jäljellä.


 
 Se nimeltä mainittu Seija-myrsky oli hukuttaa Herra Kiven. Meri näyttää tässä kuvassa viattoman vaalealta. Se johtuu siitä, että se on yhtenä vaahtopäänä. Olen tässä aina myrskyvaroituksen tullessa kantanut pikku puutarhapöydän ja pari puutarhatuolia sisään takaterassilta, sillä olen
-uskomatonta  kyllä- nähnyt puutarhatuolien lentelevän myrskyn voimasta. Se Seija lennätti sitten roskapönttöä pitkin pihaa, kun ei muuta keksinyt. Onneksi pöntön kansi pysyi kiinni. Eipä olisi ollut hauska käydä keräilemässä roskapussejaan naapuripihoista.

Aamulla Seijan luontoäiti lupasi myrskyn pian laantuvan näin kauniilla ilmiöllä.

Viime yönä myrskysi taas. Heräsin yöllä kummaan kolinaan. Selvisi, että tuuli oli vaihteeksi lennättänyt terassille kuivumaan viemääni lattiamoppia. Sellaista, jossa on metallivarsi, tiedättehän. Onneksi se ei ollut lentänyt ikkunaan vaan alas rannalle. Nimitimme Herra Kiven kanssa tämän myrskyn Mopinlennätysmyrskyksi.
Mutta, mutta! Taas ovat puutarhakalusteet takaterassilla, joten saatoin nauttia siellä aamupäiväkahvit - olihan ulkona peräti 6 astetta lämmintä.

 

Myrskyjen tarkkailun, tavaroiden edestakaisin kantamisen ja siivouksen lomassa olen ehtinyt käydä joululounailla. Yhdessä puurojuhlassa esiinnyin joulunäytelmässä, missä ei ollut lainkaan käsikirjoitusta, vedettiin vaan vuorosanat hatusta. Kehuja tuli:). Eilen nautimme maanantaikerhon kanssa joulutorttukahvit, torstaina taas menemme Kalastuskievariin joululounaalle. Sielläkin tarjotaan näin joulunaikaan sikapossua ja laatikoita. Yritän pysyä kohtuudessa sikapossun suhteen!

Ihan varmuuden vuoksi toivotamme jo nyt, Herra Kivi ja minä,  Oikein Ihanaa Joulunaikaa teille kaikille!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Unikko innostui vallan.

 Unikko on nyt vallan innostunut näistä lämpimistä säistä. Eipä ihme, kun yölämpötilatkin ovat pysytelleet viiden asteen yläpuolella. Unikko yrittää pontevasti avat kukkaansa. Nuo verholehdet vaikuttavat hieman kärsineiltä. Tuon lisäksi kolme komeaa nuppua yrittää seurata tämän esimerkkiä. Minä seuraan tilannetta.
Sitäpaitsi innostuin tästä niin että menin ostamaan uuden uimapuvun. Löysin mallin, jossa on melko pitkä hame. Sopii loistavasti ikäreisien peittämiseen!

Lisäksi olen päässyt selville siitä, että aivoni toimivat joka kolmas kuukausi.
- Elokuussa ilmestyi täälläpäin uusi paikallisbussien aikataulukirjanen. Koska mainittu teos on 96-sivuinen ja vie tilaa olkalukussa, hoksasin ottaa lähikeskustaan vievän bussilinjan aikataulusivusta kopioita ja laittaa yhden joka laukkuuni. Miten kätevää, ei paina ja kirjasta voi säilyttää eteisen lipastossa.  Onnittelin itseäni aivotoiminnasta.
Uimapukua jouduin kuitenkin menemään ostamaan kaupungin varsinaisesta keskustasta. Unohdin jo toisen kerran sinne mennessäni ottaa mukaan sen kirjasen sieltä eteisen lipastosta. Harmittelin asiaa ihmetellessäni milloinkahan bussi sieltä takaisin lähtisi. Siinä yhteydessä aivoni toimivat jo toisen kerran. Heti kotiin päästyäni otin kopioita siitä sivusta, mistä näkee varsinaisesta keskustasta lähtevät bussit.
Nyt kiinnostaa kovasti, millä aivoni minut helmikuussa tulevat yllättämään.

Eivät nämä begoniatkaan mitenkään kyllästyneiltä kukkimiseen vielä näytä.
Toivottelen reipasta marraskuuta kaikille teille! Herra Kivi lähettää terveisiä!

Tämä näkymä ilahdutti meitä molempia tänään iltapäivällä. Nyt tiedämme missä aarre sijaitsee. Ei muuta kuin kaivamaan!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Oikea toivesyksy.

 Täälläpäin on tänä vuonna saatu viettää toivesyksyä. Ruska oli täydellisen kaunista.

 Auringonlaskut taivaallisen ihania.

 Herra Kiven kanssa olemme seuranneet joutsenenpoikien varttumista.

 Sää on pysytellyt vallan lämpimänä. Tänäänkin oli 10 astetta lämmintä. Villanukkajäkkärä kukkii.

Ruusut yrittävät vielä parhaansa mukaan avata nuppujaan. Tämä ei tiedä kumpi on koreamman puinaista kukka vai lehdet.

Maanpeittoruusu komeilee.

Malvikki innostui kehittelemään aivan uuden kukinnan.

 Kesän viimeinen valkoinen.

Tämä maanpeittoruusu pitää pintansa, vaikkei siinä ole enää lehtiä lainkaan.

Ilman ja veden lämpötilojen vaihtelu on kehitellyt monta sumuihmettä.

 Toissapäivänä peloiteltiin vallan hurjalla syysmyrskyllä. Herra Kivi ilmoitti minulle aikovansa pitää pintansa myrskyn kourissa. Hän on nimittäin kasvattanut pinnalleen kauniin vihreän sammalkerroksen.
Minä kantelin sisään kaiken pihalla olevan irtaimen ja suojaiseen nurkkaukseen vielä täydessä kukassa olevan keijumekon sekä kukkiaan vielä availevat ruukussa olevat kärhöt ja varustauduin viettämään unettoman yön tuulen voimakkuutta ja meriveden korkeutta tarkkaillen. Tuulilukemat jäivät ennustettua pienemmiksi ja merivesi nousi vain metrin normaalia korkeammalle.

 
 Eilen näytti jo näin leppoisalta, sillä tuuli kääntyi niin että tämä ranta jäi vallan suojaiseksi.

 Meri toi naapurin rantaan komean muovipöntön ja hienon punaisen poijun. Minä toivoin laatikollista vanhaa viskiä, mutta ilman jäin.

Rannassa kasvava vanha leppä sai kunnon merivesikastelun, mutta se on siihen tottunut.
Nyt vesi on jo laskenut normaaleihin lukemiin ja edelleenkin on lämmintä säätä luvassa.
Siitä onnellisena toivottelen oikein mainiota marraskuuta teille kaikille hyvät lukijani!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Johan säikähdin

Tähän alkuun paljastan, että edellisessä bloggauksessani esittelemäni salaatti on lajinimeltään Salanova.
Kylläpä minä säikähdin pahasti, kun alkuviikosta täällä vaikutti siltä, että ollaan siirtymässä suoraan kesästä talveen ja jätetään syksy tänä vuonna kerrassaan kokematta. Säätiedote ennusti hallaa ja pakkasia ja laskihan se lämpötila yhtenä yönä peräti yhteen plusasteeseen.
Vesilinnut suuntasivat etelään.

Pikainen katsaus paikalliseen syysmuotiin. Poikkiraidat näkyvät olevan edelleen in.

 Tutkimusalus Muikku suunnisti tutkimaan meriveden tilaa. Huomatkaa Herra Kiven syyspuku. Vihreää pitsiä takin helmassa.

Minä siis säikähdin ja kiiruhdin kantamaan pelargoniat, verenpisarat ja begoniat sisään. Harmitti. Olivathan pelargoniat juuri saavuttamassa pituuskasvunsa ennätyksen. Yksikään ei onneksi katkennut niitä sisään kantaessani.

Jouduin sijoittamaan kukat väliaikaisesti olohuoneeseeni. Se muistuttaa nyt epäilyttävästi kukkakauppaa. Olen harkinnut puutarhakutsujen pitämistä sisätiloissa.
Yölämpötilat näkyvät ennusteiden mukaan nyt kohoavan lähes kymmeneen asteeseen. Se on hyvä. Minulla on nimittäin syystoimet puutarhassa pahasti kesken.
Toivottelen kaikille oikein ihania syyspäiviä. Herra Kivi yhtyy toivotuksiin.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Uusi kuvakulma-haaste

 
CurryKaneli haastoi minut blogissaan seuraavanlaiseen:
Ota valokuva tai useampikin kodistasi tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
Olen tainnut esitellä kotiani jo yhdestä jos toisestakin kuva- ja nälökulmasta katsottuna.
Tässäpä kuitenkin aivan uusi kuvakulma keittiöstäni.
Sukulaistyttö kiidätti minulle heinäkuun loppupuolella syötäväksi jämäsalaatin pikkupikku ruukussa.
Koskapa salaatti vaikutti kovin reippaalta, siirsin sen isompaan ruukkuun. Siitäkös se innostui ja rupesi viihtymään keittiönpöydälläni. Se kasvaa nopeammin kuin ehdin sitä syödä. Siitä on tavattoman kätevää napsaista salaattia suoraan voileivälle. Se myös kuuntelee mielellään juttujani eikä ole juurikaan ruvennut väittelemään kanssani edes maatalouspolitiikasta. Kunhan myhäilee.
Tämä salaatilajike oli minulle aivan uusi tuttavuus, kun se alkukesästä ilmestyi vihanneskauppiaan tarjontaan torilla. Saatte vapaasti arvailla mikä lajikkeen nimi on. Siinä on makua ja se pysyy kauniina salaatissa.
Haasteen sääntöjen mukaan minun tulisi haastaa tässä viisi blogiystävääni. Koska en ehdi puuhailla haasteita eteenpäin, toivon halukkaiden nappaavan tästä idean ja ottavan osaa haasteeseen.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Uusi passi arvokkaasta paikasta.

 Tuli aika hankkia uusi passi. Ensin oli tietenkin pakko käydä passikuvassa. Passikuvaan meneminen vaatii ihmiseltä aivan erikoista ponnistusta. Kuten tavallista siitä tuli kaamean näköinen. Talo, josta passia menin hakemaan, on sen sijaan vallan komea. Tällaista rakennusta sopii nimittää kivitaloksi. Se on rakennettu vuonna 1915. Passin sieltä anominen tuntui oikein arvokkaalta.

 Porraskaiteet sopivat tyyliin.

 Porraskäytävän seiniin on malattu kauniit jugend-tyyliset friisit.
Kaamean näköisestä passikuvastani huolimatta passi minulle myönnettiin. Nykyaikaiseen tapaan minulle luvattiin tulevan kännykkääni tekstiviesti, jossa kerrotaan milloin ja mistä R-kioskista saan passini noutaa. Passin noutaminen R-kioskista ei kylläkään tunnu lainkaan arvokkaalta. Onneksi ei ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen tarvitse passikuvaan mennä. Ainakaan toivottavasti. Pystyn kyllä kuvittelemaan noin kaksikymmentäviisi eri tapahtumaa ja syytä joiden takia mahdollisesti voisin taas joutua passikuvaamoon.
Kauniin kivitalon viereinen puutalokin on kaunis.
En laita tähän sitä passikuvaani vaan toivottelen kaikille aivan mainiota syyskuuta ja jatkuisivatpa nämä kesäiset säät vielä KAUAN!

tiistai 27. elokuuta 2013

Saariretki taas!!

 On ahkeroitu puutarhassa. On istuttu terassilla kahvilla. On ihmetelty uutta saariston yhteysalusta.

 On hämmästelty saariston yhteyslauttaa. Sitä näkee harvoin.

 On hurmaannuttu iltapilvistä.

On ihmetelty täysikuuta sateessa. On mietitty mitä "Kuu paistaa, vettä sataa." mahtaakaan merkitä. 
 

 On päätetty lähteä taas saariretkelle. Matkan kohde on nimeltään Lakouri. Ohitetaan numero yksi. Samalla ohitetaan myös numerot kaksi, kolme ja neljä, mutta niitä ei kuvata.

 Meri on melkein peilityyni. Nähdään Haminan satama.

Rantaudutaan Lakouriin. Ei hiekkaa täällä rannalla. Pelkkää puhdasta kalliota.
 
Katsotaan oikealle. Ahaa, tuo merkitsee pian esiinkaivettavaa kahvia.

Katsotaan vasemmalle. Ihaillaan kalliomuodostelmaa.
 
 Otetaan vielä kuva sitkeästä pikku männystä. Se on päättänyt kestää kevät,- syys-, ja talvimyrskyt. Kesällä on helpompaa. Voi vain nauttia suloisista kesäsäistä.

 Huomataan kahvi jo katetuksi. Juodaan kahvia ja syödään kaksi palaa mainiota pullaa. Muistellaan. Täällä Lakourissa on pesty mattoja kalliolla, uitu mattoja huuhtoessa, uitu muulloinkin usein. Kallion alla meressä on kiva kallioporras. Siitä on hienoa pulahtaa veteen. Sitäpaitsi ahvenia näkyy nytkin uivan.
 Käydään tervehtimässä Herra Kiven valtavankokoista serkkua pikku vaimoineen.

 Huomataan koipien venyneen veneeseen ja sieltä pois kiipeiltäessä.

Katsotaan lahdenpoukaman toiselle puolen. Muistetaan sieltä usein poimitun oranssinvärisiä leppärouskuja. Kertakaikkisen makoisia pannulla paistettuna.

 Katsotaan taivaalle.
 Iltapäivällä merituuli viriää. Ajetaan kotiin reippassa tuulessa. Nähdään purjehduskilpailu.

Tullaan takaisin ykkösen, kakkosen, kolmosen ja nelosen maisemiin. Ollaan tyytyväisiä tähänkin saariretkeen. Kerrotaan Herra Kivelle hänen valtavankokoisen serkkunsa ja vaimonsa terveiset.
Hyvää elokuun loppua kaikille!