Herra Kivi on ollut oikein tyytyväinen kevään edistymiseen. Kummat kuljetuksetkin ovat päässeet täyteen vauhtiin.
Tämä saa kunniamaininnan "Kevään kaunein vene".
Matkustin sitten eräänä kauniina päivänä eläkeläiskerhon parissa Jaalaan Aurantolan kartanoon.
Herkän keväinen näkymä kartanon pihalta.
Itse kartano oli pieni. Lounas siellä oli maittava.
Kartanon alueella oli vanha viljamakasiini, joka oli muutettu kappeliksi. Komeat kattohirret ja vanhaa tiiliseinää.
Kartanon emäntä nimitti näitä pullahevosiksi. Ne viettävät eläkepäiviä.
Aika vanhaa riukuaitaa.
Romanttinen venevaja.
Tulomatkalla käytiin veturissa. Ei se minnekään kulkenut. Olipa vaan uudehko kauppakeskus.
P.S. Herra Kivi haluaa huomauttaa kevään kivimuodista. Poikkiraitaa helmaan!!
Kaikkihan sitä täälläpäin noudattavat.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
lauantai 4. toukokuuta 2013
Tulihan se kevät.
Tulihan se kevät viimeinkin. Suloiset kevätkurjenmiekat ilahduttavat sinellään.
Herra Kivi on vapautut jääkahleista ja ruvennut tarkkailemaan meriliikennettä. Nopeimmat ovat jo saaneet veneensä vesille.
Tasan kuukausi sitten jää lepäsi vielä sen näköisenä kuin ei aikoisi ikipäivänä lähteä. Silloin tapahtui tämä ennennäkemätön ihme. KOIRA kiipesi Herra Kiven harteille. Olimme molemmat täysin sanattomia.
Herra Kivi otti seuraavan täysikuun aikana kuutamohoitoa hartioillensa merilintuja odottaessaan.
Olen jo haravoinut seitsemänkahdestoistaosaa pihan pinta-alasta ja kitkenyt kymmenenseitsemäntoistaosaa pihan kukkapenkeistä. Naamani on jo saanut haaleaa rusketusta ja vartaloni taipunut tavanomaiseen kesä-asentoon - pää alaspäin ja takapuoli kohti taivasta.
Olen nauttinut paisteista, sateista ja tuulista; istunut uudella tilavalla takaterassillani ja iloinnut Herra Perunakauppiaan paluusta. Häntä ei ollut näkynyt joulun jälkeen. Oli pakko raahata perunat, porkkanat, tomaatit ja salaatit - savulohesta puhumattakaan - kaukaa torilta linja-autokyydillä.
Onneksi hän ilmestyi pihalleni toissa perjantaina. Nimesin päivän Herra Perunakauppiaan Ilmestymispäiväksi:) Se oli muutenkin ihmeellinen päivä, sukulaistyttö ja hänen autonkuljettajansa ilahduttivat minua siinä määrin, että kasvoillani on siitä lähtien nähty kestohymy.
Herra Kivi on vapautut jääkahleista ja ruvennut tarkkailemaan meriliikennettä. Nopeimmat ovat jo saaneet veneensä vesille.
Tasan kuukausi sitten jää lepäsi vielä sen näköisenä kuin ei aikoisi ikipäivänä lähteä. Silloin tapahtui tämä ennennäkemätön ihme. KOIRA kiipesi Herra Kiven harteille. Olimme molemmat täysin sanattomia.
Herra Kivi otti seuraavan täysikuun aikana kuutamohoitoa hartioillensa merilintuja odottaessaan.
Olen jo haravoinut seitsemänkahdestoistaosaa pihan pinta-alasta ja kitkenyt kymmenenseitsemäntoistaosaa pihan kukkapenkeistä. Naamani on jo saanut haaleaa rusketusta ja vartaloni taipunut tavanomaiseen kesä-asentoon - pää alaspäin ja takapuoli kohti taivasta.
Olen nauttinut paisteista, sateista ja tuulista; istunut uudella tilavalla takaterassillani ja iloinnut Herra Perunakauppiaan paluusta. Häntä ei ollut näkynyt joulun jälkeen. Oli pakko raahata perunat, porkkanat, tomaatit ja salaatit - savulohesta puhumattakaan - kaukaa torilta linja-autokyydillä.
Onneksi hän ilmestyi pihalleni toissa perjantaina. Nimesin päivän Herra Perunakauppiaan Ilmestymispäiväksi:) Se oli muutenkin ihmeellinen päivä, sukulaistyttö ja hänen autonkuljettajansa ilahduttivat minua siinä määrin, että kasvoillani on siitä lähtien nähty kestohymy.
Tunnisteet:
Herra Kivi,
kevät,
koira,
kuu,
puutarha
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)