maanantai 16. helmikuuta 2009

Ja aurinko nousi ja karamelleja ja karamelleja

Tänä aamuna auringonnousu näytti ensin tältä.

Sitten tältä.

On aivan pakko näyttää tämäkin.



Sitten aivan toiseen asiaan.
Olin viime perjantaina saarikylän kioskilla sijaistamassa vakiomyyjää. Kioskin valikoima käsittää makeisia, limonadia ja sipsejä.

Esimerkiksi näitä. Ne ovat minusta aivan kamalia.


Ja näitä. Vielä kamalampia. Siis minusta.

Entä sitten nämä. Hui!

Nämä taas ovat niitä joita voin syödä. Siis liikaa!!

Kioskin asiakaskunta koostuu saarikylän lapsista. Mikä minua ihmetyttää, on se, että he kaikki vaikuttavat olevan lapsi-talousneroja. Millä ihmeen keinolla he onnistuvat puhumaan vanhemmiltaan ne rahat?
Kaupankäynti sujuu seuraavasti.
Esillä on tietenkin isompi valikoima karamelleja kuin näistä kuvista voi päätellä.
Kädessä on kourallinen pikkurahoja.
Tutustutaan valikoimaan.
Todetaan, että noita saa kaksi kappaletta kymmenellä sentillä, noita toisia taas kolme kappaletta samalla rahamäärällä.
Ilmoitetaan myyjälle, että otan noita toisia 40:llä sentillä.
Myyjä laskee ääneen pieneen pussiin 12 kappaletta noita toisia.
Lasketaan varmuuden vuoksi itse ääneen mukana.
Myyjähän saattaa vaikka huijata.
Maksetaan ne.
Tutkitaan paljonko rahaa on kädessä jäljellä.
Sanotaan, että otan noita 50:llä sentillä.
Taas myyjä laskee ääneen 10 kappaletta noita toiseen pieneen pussiin.
Lasketaan mukana.
Maksetaan ne.
Tutkitaan paljonko rahaa on jäljellä.
Sitä on 5 senttiä.
Katsotaan myyjää vetoavasti silmiin, ja kysytään voisinko kuitenkin saada noita toisia kolme kappaletta tällä 5:llä sentillä.
Koska tällävälin kaverit ovat mielestään odottaneet jo tarpeeksi kauan, he kaikki alkavat yhteen ääneen huutaa.
Otan noita niin ja niin monella ja noita toisia niin ja niin monella sentillä.
Myyjä hermostuu ja sanoo ensinmainitulle asiakkaalle, no olkoon!
Ja laskee vielä yhteen pussiin kolme kappaletta noita toisia ja ottaa vastaan maksun 5 senttiä.
Olen tullut siihen tulokseen, että vuoden mittaan nämä lapsi-talousnerot onnistuvat jujuttamaan kioskista useamman kilon noita tai noita toisia.
Olenkin itsekseni miettinyt miten onnistuisin käyttämään tätä talousoppia ruokakaupassa. En vaan ole vielä keksinyt. Täytyy harrastaa sijaistamista useammin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti