Kotiseuturetki

 

 Sään sattuessa sateiseksi ja tuuliseksi, koleaksi ja harmaaksi, on sopivaa lähteä kotiseuturetkelle.
Hypättiin autoon ja ajettiin - ei me kaikki ajettu - sukulaistytön autonkuljettaja ajoi, me muut vain nautittiin kotiseutumaisemista. Ensin päädyttiin Kymen Paviljonkiin Kuusankoskelle Kymijoen rannalle. Ihailtiin Anu Pentikin näyttelyä nimeltä Polku.

Taiteilijalla on ollut hieno vuosi.
Kannatettiin Kymen Paviljonkia nauttimalla kahvit.





Siirryttiin edelleen kotiseutumaisemia ihaillen Elimäelle. Minulle selvisi heti Elimäen tarkoitus: sieltä sai ostaa kärhöntaimen. Taimi seisoo edelleen pihallani ruukussa. Minulle ei ole vielä selvinnyt missä sen on tarkoitus täällä kasvaa. Ostin myös suloisen vaaleanpunaisen mehitähden. Se löysi heti paikkansa. Viinipuodissa viihdyttiin tovi. Viinien nimet olivat satumaisen mainioita. Tyydyin silti ostamaan vain Maria Mamman tyrnihyytelöä.  

 

 



Kaupan vieressä sijaitseva viinitupa ei ollut auki. Sinne voi kuulemani mukaan mennä syömään strutsinlihaa!

 



Tuollaisen viinitynnyrin olisin myös halunnut, mutta eihän se olisi mahtunut autoon, enkä sitäpaitsi jaksanut sitä nostaa. Matka kotiin sitä kierittämällä olisi tietysti kestänyt useita vuorokausia. Olkoon sitten!!

Tyydyin tutustumaan info tauluun. Vielä löytyy monia tutustumisen arvoisia paikkoja. Info-taulun tyyliin sopi vallan mainiosti sen vieressä kasvava kurpitsa.

Kannatetiin tätäkin paikkaa kahvittelemalla Piika ja Renki-kahvilassa. Sielläkin oli vallan hieno taidenäyttely yläkerrassa. Mikähän minuun meni, kun en saanut sieltä kuvaa aikaiseksi,  ihmettelen minä. 

Sadepäivä tuli ainakin käytettyä hyvin.

Leppoisaa loppukuuta blogiystäväni!

 

Syyskuussa

Minulla on tämä bloggaaminen nyt jäänyt vallan puutteelliseksi kaiken maailman muiden touhujen takia. Herra Kivi kehoitti minua pyytämään anteeksi kaikilta blogiystäviltäni! Vähän myöhään tulee tämä raportti. Kävin syyskuussa pääkaupungissa. Käynnin varsinainen tarkoitus oli  Helene Schjerfbeck-näyttelyyn tutustuminen Ateneumissa. Koska siellä kuvaaminen ei ollut sallittua, laitan tähän kuvia muista näkemistäni asioista. Uusi konsertti talo on mielestäni aivan hyvännäköinen, ainakin tästä kulmasta katsottuna.

 Talon sisällä hurmaannuin ensiksi tästä taideteoksesta. Sen varjo lankeaa takana olevaan tiiliseinään ja muodostaa siihenkin kauniin kuvion.

 Kerrosta alempana on kahvio. Kahvilla istuessani totesin lasiseinän kuvaukselliseksi ja tutkimisen arvoiseksi.

 Otetaan yksityiskohta siitä lähempään tarkasteluun.

 Ja vielä yksi kuva heijastuksista.

 Pihan puolella on patsas. Sen nimi on tietenkin "Hauki"

Kaupunkikävelyllä huomasin Helsingin pormestarin huolehtineen hyvin kukkiensa kastelusta.
 

 Kaupunkia oli kivasti koristeltu.

 Aiottiin mennä kahville Tuomiokirkon kryptaan, mutta siellä ollut kesäkahvila oli juuri edellisenä päivänä suljettu.

 Portti sinne on upea!

 Mentiin sitten kahville Cafe' Ekbergille.

Nam! Saa maistaa!

Huokailee onnesta.

Kuten te, rakkaat blogiystäväni, varmaankin olette huomanneet, famu ei viime aikoina ole saanut aikaiseksi ensimmäistäkään blogipäivitystä. Tartunkin siksi asiaan ja kerron hänen tänään käyneen lounaalla yhdessä vanhassa kaljatehtaassa maanantaikerhonsa kanssa. Kotiin tullessaan hän huokaili onnesta. Ruoka oli ollut hyvää. Saattoi hän tietysti huokailla senkin takia, että vatsansa oli liian täynnä.
Eilen hän seikkaili puutarhamyymälässä. Hämmästyttävää oli se, ettei hän ostanut yhtään kukantaimea, vaan kanankakkaa. Odotan onnenhuokailuja kanankakan levityksen yhteydessä.
Toissapäivänä hän kävi kalamarkkinoilla ja tietenkin yhdessä toisessa puutarhamyymälässä. Sieltä kyllä kannettiin pihamaalle taimi jos toinenkin. Autettuaan sukulaistyttöä niiden istuttamisessa, hän huokaili onnesta . Sukulaistytön autonkuljettaja laittoi hänelle kasteluletkuun uuden ehjän suuttimen. Sekin tuntui aiheuttavan onnen huokauksia.
Viime perjantaina hän kävi Karhulan torilla, jossa vietettiin Kotka-päivää.

 Siellä hän otti kuvia hienoista katumaalauksista.

 Muutakin ohjelmaa oli tarjolla. Valittiin Kotkan komeimmat viikset, oli torvisoittoa, ja kaupunki tarjosi kahvia kaikille jotka jaksoivat jonottaa.

 Jostakin syystä hän on riehaantunut ottamaan puutarhasta valokuvia vastavaloon.

Vastavaloon kaikki näyttää hänen mielestään niin kauniilta, että hän huokailee onnesta koko ajan. Tänää hän sitäpaitsi huokaili onnesta, koska satoi. Oletettavasti hän tulee huokailemaan onnesta, kun tuhkapilvi Islannista sataa meidän pihaan. Sen lannoitevaikutuksesta oletan.
Hyvää tätä viikkoa teille kaikille! Famulta terveisiä!

Satumainen päivä.

 Eilinen satumainen päiväni alkoi jo edellisenä iltana. Kuvasin tämän Tuonelan joutsenen pimeän langetessa. Kuvasta tuli epätarkka, mutta ah' niin taiteellinen.
Eilen aamupäivällä minulla oli ilo päästä osallistumaan saarikylän koulun teatteripäivään. Saimme nähdä Kotkan kaupunginteatterin kolmen näyttelijän esittämän "Repullinen tarinoita"-esityksen. Siinä tutustuttiin klassisiin sankaritarinoihin alkaen Väinämöisestä jatkaen Odysseukseen, hänestä Troijan puuhevosen kautta Hölmöläisten tarinoihin. Väliin mahtui eläinsatuja, kansanviisauksia ja neuvoja mistä nämä tarinat löytää luettavakseen. Hieno esitys. Oppilaille oli vielä järjestetty kaksi työpajaa teatteri-ilmaisusta. En voinut jäädä niitä seuraamaan, sillä minun tuli kiiruhtaa keskustaan asioilleni.

Toimitettuani asioimiseni menin Kaupunginkirjastoon, jossa oli satumaiseen päivääni täydellisen osuva taidenäyttely.

 Aluksi lumouduin tietenkin kissoista.

 Oli siellä kuvattu muitakin eläimiä.

 Sydämeni vei tämä käsityö.

Raidalliset kissat sulautuvat maisemaan.

 Tässäpä valmis taulu seinälle.

Tällä hurmaavalla tekniikalla oli askarreltu lintuja ja perhosia ja saavutettu niiden uskomaton keveys.
Lopuksi menin postimerkkikerhoon, missä postimerkit kertoivat omia tarinoitaan.

Toinen muuttolintu.

 Kiitos kaikille ihanille blogiystävilleni osallistumisesta ensimmäisen muuttolinnun lajimääritykseen kommenteissanne! Sehän osoittautui siis olevan: Sinisilmä-Punanokka-Kotilintu-Hurmurilintu-Nokkava silmälintu-Lurppaluomitirppa-Sinisilmäpunanokkatirppa-Sinisilmäkotilintu-Vartijalintu-Sirusilmälunni-Lilajuovauivelo ja tieteelliseltä nimeltään Silmäselkäisten sukuun kuuluva Silmitus monistus. Siinä sitä on minulle aivovoimistelua, kun opettelen ulkoa koko sen nimen ja kerron sen sujuvasti kesävieraille.
Vaan mikä mahtaakaan olla nimeltään ylläoleva muutolintu, joka sekin on taiteilija Anneli Moilasen tuotantoa ja poseeraa tässä odotellessaan kesäistä sijoituspaikkaa puutarhaani.

 Kuten profiilista näkyy, tämä on aivan varmasti naaraslintu. Sillä on hienot kultaiset korvarenkaatkin.

 Amanda ei suinkaan asettunut tähän, jotta linnun koko selviäisi. Amanda on nähkääs sitä mieltä, että hänellä on tämän tienoon upein kasvoprofiili ja patsaana hän on siitä monipuolinen, että hän sijoittaa itsensä päivän mittaan usempaankin paikkaan, jolloin  syntyy se vaikutelma, että pihassani on useita Amanda-Beata-Cecilia-Dorothea-Eufrosyne-Francesca-patsaita.

 Tällä linnulla on sievä pieni laahus mekossaan.

No niin, nyt riittää patsaiden esittely kertakaikkiaan!!
Toivotamme kevätmielistä alkavaa viikkoa kaikille lukijoillemme!

Ensimmäinen muuttolintu.

 Portailleni lennähti viime lauantaina kevään ensimmäinen muuttolintu.

 Osaakohan joku lukijoistani määritellä, mikä lintu tämä on, kun sillä on näin erikoinen kuviointi.

Sillä on lumoava katse. Se on taiteilija Anneli Moilasen tekemä ja oli viettänyt talven hänen hurmaavassa huvimajassaan.

Tuulen tytär.

Tuulen tytär on järjestänyt Amandalle ja minulle tänä talvena yllätyksen jos toisenkin. Milloin se herättää meidät yöllä suloisista unikuvistamme, milloin sumentaa maiseman niin, ettemme näe metriä kauemmas. Viimeksi mainitun se teki eilen useampaan kertaan. Taloa se ravisteli siihen malliin, että aloimme epäillä sen lennättävät meidät ties minne. Viime viikolla menimme Amandan kanssa laiturille tähyilemään kevään tuloa. Havaitsimme tuulen tyttärenkin kaipaavan jo kevättä, sillä se oli rakentanut kauas jäälle saarikylän ja naapurisaaren väliin ylläolevan taideteoksen. Siinähän joutsenäiti ruokkii poikasiaan. Huomatkaa sen takana oleva sininen viiru. Siinä on jää erittäin heikkoa, ja hieman jo vesi pilkahtaa. Ehkäpä jo piankin tuo joutsenäiti pulahtaa poikasineen avoveteen.

Tässä kuva taideteoksesta hieman lähempää. Se ei todellakaan ole ihmisen tekele, vaan on herättänyt hämmästystä lähinaapureissakin. Hämmästykää tekin. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoillemme! Mjau!

Näyttämötaidetta ja maalaustaidetta.

Maanantaikerho teki retken Kotkan Kaupunginteatteriin. Näimme Michael Cooneyn farssin "Puhtaana käteen". Opimme mitä tapahtuu, kun yrittää elää sosiaaliturvahuijauksen varassa.Nauroimme näytelmän alusta loppuun. Siinä tuli nauruterapiaa pariksi viikoksi varastoon. Väliajalla nautimme kahvit ja pullat kabinetissa, jossa oli taidenäyttely. Taulut on maalannut edesmennyt kaupunginteatterin lavastaja Unto Ripatti. Tämä on hänen muistonäyttelynsä. Ylläoleva taulu herätti minussa mukavia muistoja ajalta, jolloin kuljin vuoroveneellä saarikylästä kaupunkiin kouluun. Vuorovene puikkelehti Kotkan satamaan höyrylaivojen ja satamahinaajien joukossa.

Tässä taas on hurmaava kesäinen näkymä Kotkan kaupungista. Taustalla kohoaa vanha vesitorni. Se on nykyisin kahvila- ja galleriakäytössä.

Tämä taas voisi olla maalattu saarikylästä. Tiedän ettei se ole, mutta henki on sama.

Parsakin kallistui.

Eilen raivosi ensimmäinen syysmyrsky. Tämä puutarhataulu, joka riippui tuossa ovessa

makasi tänä aamuna väärän miehen jaloissa. Myrsky oli temponut sitä niin kovin, että sen ripustuslanka oli katkennut. Onneksi se oli pudonnut noin päin, eikä sitä peittävä lasi ollut särkynyt. 

Väärä mies näkyi suhtautuvan asiaan tyynesti.

Syysvärissään hehkuva parsa oli kallistunut. Se ei kuitenkaan katkennut.

 Meriveden korkeus oli eilen -75 cm. Merenpohjaa näkyi rannassani niin pitkälle, ettei minun naismuistini mukaan sellaista ole tässä ennen nähty. Tänään vesi oli aamulla noussut. Sen korkeus oli +75 cm. Puolentoista metrin muutos alle vuorokaudessa on aikamoista. Iltapäivällä tarkastelimme Amandan kanssa rantaa. Kuvittelimme löytävämme myrskyn ja veden laskun ja nousun jäljiltä kenties aarteen tai vaikkapa merenneidon kaulakorun. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Nautiskelimme kuitenkin ihanasta päivästä. Tänään oli peräti 7 astetta lämmintä.

Ikkunoita.

Kuten Amanda edellisessä postauksessaan kertoi, kävin Tiitiäisen kellarigalleriassa. Sielä oli Paula Ruotsalaisen näyttely.

Näyttelyn nimi oli Ikkunoita.

Pidin näistä utuisista näkymistä.

Tauluihin osoittava kohdevalo vaikeutti niiden kuvaamista ja ehkä muutti väriäkin.
Tässäpä teille, hyvät lukijani viikonlopun taidenäyttely. Oikein hyvää ja leppoisaa viikonloppua jokaiselle teistä!
Amandalle ja minulle on tullut postitse SULOINEN YLLÄTYS! Amanda saa itse kertoa siitä kenties maanantaina. Olkoon se YLLÄTYS TEILLEKIN SIIHEN ASTI.