Tänään maanantaikerho teki retken naapurikaupunkiin teatteriin katsomaan "La lai Lailaa".
Esitys oli hieno, sen olin kyllä jo ymmärtänyt paikallisista teatteriarvosteluista. Kahden henkilön esitys, plus kolmen miehen orkesteri. Harvoin olen nähnyt musiikkipitoista näytelmää, jossa mikään ei särähtäisi korvaan. Tämä oli sellainen, kaikki luisti. Nautinnollista!
Lippujen hankinta sensijaan takkuili. Yritin varata liput 15 hengelle soittamalla teatterin lipunvaraukseen. Siellä sanottiin, että heillä on lippujen ennakkovaraus siirretty osoitteeseen piletti.fi. Tiedustelin, josko minulle tulee kuluja, jos hankin liput sen kautta. Ei tule, kuului vastaus. Eipä muuta kuin lipunhankintaan. Teatterin sivu oli selkeä, ruksasin 15 paikkaa riviltä 5. Seuraavaksi siirryin maksamaan. Sen tehtyäni minulle tuli sähköposti. Siinä oli varatut paikat printattu peräkkäin. Loppusummasta huomasin, että joka lipusta oli mennyt yksi euro ylimääräistä. Sillehän ei enää mitään voinut. Luulin, että printtaamani kolme sivua olivat kyseiset liput.
Sitten huomasin, että minulle oli tullut 15 eri sähköpostia. Joka lippu tuli omana A4-arkkinaan.
Siinähän printtailin, paperia kului; ja mustetta. Tämä määrä teatterilippuja ei mihinkään pikku iltalaukkuun mahtunutkaan. Piti muuttaa arkinen kokoussalkku teatterisalkuksi.
Amanda Beata Cecilia Dorothea jäi kiltisti ikkunaan odottamaan.
Sunnuntaiaamuna kello 03:13 heräsin aamunkajoon. Oli pakko kömpiä ylös sängystä ja mennä ulos terassille kuvaamaan tämä näkymä.
Päivä valkeni kauniina ja lämpimänä. Taisi olla kesän lämpimin päivä näillä kulmilla. Olin kutsunut maanantaikerholaiset kahville. Kas kun ennen vanhaan oli sunnuntaisin tästä saarikylästä tapana mennä perhekunnittain saareen. Soudettiin tästä saaresta soutuveneellä jonkin asumattoman lähisaaren rannalle. Mukaan otettiin evästä; voileipiä, äidin leipomaa pullaa ja nuotiolla mustunut kahvipannu. Uimisen, marjanpoiminnan ja muun mukavan ajanvieton lomassa keitettiin yhdet tai useammat nuotiokahvit. Niinpä meillä kaikilla on muistikuva siitä maailman parhaimman makuisesta nokisessa pannussa keitetystä pannukahvista. Näiden kahden pannun avulla yritin saada aikaiseksi tuossa rannan nuotiolla sitä samanmakuista pannujauhatuksesta. Vieraat ainakin kiittelivät.
Kerhon kaksi loistoleipuria toivat tullessaan mustikkapiirakan, raparperi-mansikkapiirakan, salaperäisen makean piirakan ja suolaisen piirakan. Toinen heistä oli vielä koonnut oman pihansa kukista näin upean kimpun pöytäkoristeeksi. Vieraat toivat tullessaan vielä lisää kukkia.
Ilma oli niin lämmin, että pöydät sijoitettiin rannassa kasvavan lepän alle suloiseen varjoon. Vieraat olivat iloisia. Juttua riitti nykyisistä asioista ja muistelua vanhoista ajoista. Enempää kuvia en ehtinyt otaa siinä emännöidessäni. Lopuksi nautittiin ne pakolliset grillimakkarat.
Amanda Beata Cecilia Dorotheakin käyttäytyi kohteliaasti.
Sekin sai tuliasia useampaa sorttia kissanraksuja. Mjau!
