Saarikylä jäi selän taakse. Oli varustauduttu isolla termoksella kahvia ja kahvimaidolla ja kymmenellä korvapuustilla ja neljällä emalimukilla.
Sää suosi. Ajettiin Kuutsalo-nimisen saaren ympäri hurmaavia kapeita reittejä pitkin.
Tarkkailtiin lintuja. Isoja!
Lähestyttiin kohdetta. Kukourin saaren halkaisija on 55 metriä. Siinä on ollut 44 tykkiasemaa.
Rantauduttiin pikku laituriin ja mentiin sisään hienosta portista.
Museovirasto on 90-luvulla rekonstruoinut rakenteita.
Saarikylä edessä vasemmalla lienee Kukourissa säilytettyjen vankien mielestä näyttänyt satujen saarelta.
Kurkisteltiin varovasti salakäytävään.
Historian silmäys?
Vangit lienevät juoneet meriveden makuista vettä tästä kaivosta. Me joimme retkikahvit.
Kaavakuva Kukourin rakenteesta.
Miten helppoa. Ottaa vain kuvan, ei tarvitse kirjoittaa historiaa.
Jatkoa edelliseen.
Alkuperäistä seinämää. Tiilet erikokoisia.
Poislähtiessä havaittiin Kukourin kummitus tähyämässä merelle.
Kotimatkalla kuvasin vanhaa ja uutta. Merimerkit vanhoja, taustalla useiden kilometrien päässä näkyvässä Summan tehtaassa toimii nykyisin Google. Neljä tuulivoimalaa ovat uusinta uutta.
Meitä tarkkailtiin.
Palattiin saarikylään. Kyllä oli mukava meriretki!
