
Kultani, muruseni tuli käymään. Päätettiin pistäytyä Meripäivillä. Meripäiviä on vietetty vuodesta 1962. Famu on osallistunut melkein kaikkiin. Kultani, muruseni ei sentään. Pukeuduttiin meripäivähenkisesti. Kultani, muruseni valitsi Caprilta joitakin vuosia sitten ostamani lierihatun. Minä tasapainotin tilanteen tänä vuonna Rovaniemeltä Joulupukin kylästä ostamallani lippalakilla.

Saarikylän bussipysäkillä ihmettelimme, josko saarikylän ja keskustan välisessä liikenteessä on jo siirrytty UFO-kuljetuksiin. Sen edellisestä käynnistä oli selvät jäljet näkyvissä. Bussi sieltä kuitenkin tuli. Paikan päälle päästyämme menimme ensin Merimarkkinoille. Siellä tarjottiin joka ensimmäisessä kojussa friteerattuja muikkuja, joka toisessa metrilakua ja joka kolmannessa krääsää.

Kiersimme ne kaikki. Puolivälissä nautiskelimme muurinpohjaletut kokiksen ja kahvin kera. Valitettavasti emme jaksaneet kuvata asiallisesti väenpaljoutta ja laivoja, koska olemme jo kuvanneet ne niin ja niin monta kertaa aiemmin.

Matkalla merimarkkinoilta torille näimme ilmaista sieniruokaa. Kuvaamme mielellämme luontokuvia, joten nappasimme siitä kuvan.

Menimme lounaalle tähän kauniiseen paikkaan. Aterioimme hyvää hyvinmaustetusti. Vatsat liian täynnä päätimme harrastaa liikuntaa.

Menimme liikekeskukseen, missä tanssikoulu esiintyi. Capri-hattu näkyvissä kuvan oikeassa reunassa.

Toisessa tanssissa oranssipukuiset. Mitkä?

Siiryttiin torille. Siellä tosikomeat herrasmiehet "Möljän Pöljät" esittivät kuviovoimistelua kuvassa oikealla näkyvän rumpalin komennossa.

"Viuhka"-komennolla olivat näin.

"Kivisalmen silta"

Tämän kuvion ilmoitettiin olevan niin vaarallinen, että siihen tarvittiin yleisön joukosta kaksi naispuolista avustajaa. Syntyi "Tandem-pyörä"!! Saatuamme kunnon annoksen tätä nauruterapiaa, jaksoimme kävellä kirjastoon.

Siellä oli meneillään Merimiesten kultuuritapahtuma. Tervehdimme kohteliaimmin tätä vanhaa merikarhua.

Lisäksi siellä nähtiin "Kotkan Hyrrien" tanssiesityksiä.

Kun olimme saaneet näin runsaasti liikuntaa, olimme pakotettuja menemään kahvilaan nauttimaan ison palan suklaakakkua ja omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Siinä vaiheessa famun jalat olivat niin poikki, että oli pakko lähteä kotiin päin. Kultani, muruseni jalat olisivat kyllä vielä jaksaneet. En laita tähän kuvaa niistä poikkinaisista jaloista. Ei mikään kaunis näky!