Vuosikampa 18

 Klikkaamalla ylläolevaa löytyy mukavia syystarinoita.

 - Hei Herra Kivi!
- Hei vaan, taidat kerrankin olla ajoissa vuosikamman suhteen!
- Miten on mennyt?
- Hienosti. Eräänä päivänä viime viikolla tästä meni ohi aika kivannäköinen purjealus.
- Niinpä meni. Osaatko sanoa mikä purjetyyppi siinä oli?

- Kyllä se minun mielestäni lähemmin tarkasteltuna on kahvelikutteri. Ennenvanhaan tuollaisia näki  useamminkin.

 - Oletko huomannut, että vesilinnut kokoilevat? Taitavat suunnitella syysmuuttoa.
- Joo, aamuisin ne menevät tuohon suuntaan ja illalla palaavat takaisin. Ei ne sentään uiden etelään lähde.

 - Oli kyllä hienot syyskuun kuutamot. Tässähän sai nauttia kimalluksesta yönä jos toisenakin.
- Kyllä minäkin kuuta tuijottelin niin, etten nukkua malttanut. Sitäpaitsi sain otettua tämän loistolaukauksen, jossa noiden loistojen värivalot näkyvät yht'aikaa kuun kanssa.

 - Yhtenä aamuna nähtiin ihmeellinen pilvimuodostelma.
- Niinpä, siitäkin taisin ottaa toistakymmentä kuvaa:)

 - Ja sittenhän meitä onnisti, kun halovalo eräänä aamuna hyvin varhain ilmestyi taivaalle.
- Siitä lumouduin vallan minäkin.

- Mutta tämä tämänpäiväinen tapahtuma on mielestäni paras. Saimme, lokki ja minä, oleskella tovin sateenkaaren päässä.
- Tuommoinen onni osuu kohdalle aika harvoin.
- Kyllä, lähetänkin kaikille lukijoillemme toivotuksen, jotta osuisipa teidänkin kohdalle!

Nopsat jalat.

Nythän kävi niin, että kultani, muruseni tuli käymään. Kerroin hänelle, että haisevat kengät makaavat takaterassilla. "IHANAT!", sanoi hän. "Eihän nämä nyt ENÄÄ niin paljoa haise", sanoi hän. Vaikka kultani, muruseni on 60 vuotta minua nuorempi, meillä on sama kengännumero. Lupasin kengät hänelle. Kengät pääsivät heti iloisiin jalkoihin. Lähdettiin koko sakki katsomaa "Suomi-meloo"- viestin päätöstapahtumaa.

Siellä kohtasimme aluksi tämä hyvin nuoren katseen.

Hyvin nuori ja hyvin suloinen.

Kiipesimme Suomen merimuseon kattotasanteelle. Matka oli pitkä. Nopsat jalat tekivät sen nopeasti. Ne ehtivät juosta edestakaisinkin pari kertaa, ennenkuin famun jalat ehtivät perille.

Matkalla ylös näki museolaivan kannelle.

Ja toiselle rannalle, jossa tuontiautot odottavat hakijaansa. Niitä on kertynyt sinne valtaisa määrä nyt, kun niiden matka itänaapuriin on hidastunut.

Tultiin alas korkeuksista. Huldakin oli paikalla.

Samoin Julia.

Kemi on pantu pakettiin. Tietävätköhän kemiläiset?

Katsottin tätä Alvar Aallon suunnittelemaa tehdasta. Mietittiin, josko sekin joutuu myytäväksi.
Todettiin, että jos oltaisiin SUUNNATTOMAN RIKKAITA, ostettaisiin se. Kuviteltiin mitä kaikkea sinne mahtuisi.

Nopsat jalat lepuuttivat itseään. Niiden omistaja istui pylvään päässsä.

Odotellessa kuvattiin Suomen merimuseota tästä kulmasta. Oltiin tyytyväisiä arkkitehtiin, joka sen on piirtänyt.

Oletettiin, että melojat tulevat tuolta nosturin takaa. Erehdyttiin. He tulivatkin huomaamattamme toisesta suunnasta.

Olivat ehtineet laituriin asti, ennenkuin huomasimme erehdyksemme.
Koska se harmitti meitä jonkin verran, päätimme mennä nauttimaan kakkukahvit.
Merimuseon kahvilaan ei mahtunut, seuraavassa paikassa johon yritimme oli kehnot pullat.

Menimme kaupungin takuuparhaaseen kakkupaikkaan. Nopsat jalat valitsivat banaani-suklaakakun.

Famu söi kiivi-suklaa-juustokakun. Seurueen muut jäsenet valitsivat mansikka-suklaakakun ja mustikka-suklaakakun. Säästän lukijat niiden kuvilta, koska arvaan, että nyt jo käy kateeksi:)

Illemmalla ruvettiin laittamaan ruokaa. Famu keitti uusia perunoita. Kultani muruseni teki salaatin. Kalapuoli oli valmista. Pöytää kattaessaan nopsat jalat ehtivät vielä kuvaamaan purjehduskilpailua.

Pöydällä on kiviä. Tuulen suunnasta riippuen niitä on enemmän tai vähemmän. Aina kuitenkin tuulee.

Nimettiin tämänkertainen kattaus nimellä "Ravintola Kaksi kalaa". Hyvää ruokahalua!