Lokakuun kuva.

Lokakuun kuva 14.10.09. Kellonaika ja kameran asetukset samat kuin syyskuussa.
Otin tänään 12-kuvaa-haasteeseen lokakuun kuvani. Ei osunut aivan tarkalleen samaan. On tainnut olla kamera kääntyneenä pari piirua liikaa oikealle. Amanda Beata Cecilia Dorothea päätti tulla kuvaan mukaan.Se oli kovin ystävällistä hänen puoleltaan.

Syyskuun kuva.

Runsaasti kuukauden kuvia näkee klikkaamalla ylläolevaa linkkiä.

Pesi kätensä.

Eilen aamulla huomattiin, Amanda ja minä, ensi kerran tänä syksynä lämpötilan laskeneen yöllä pakkasen puolelle. Meriveden pinnalla oli usvaa. Vesi on vielä aika lämmintä.

Auringon alkaessa lämmittää usva haihtui.

Aamutunnelmaa.

Sanoin Amandalle, että nyt alkaa olla aika laittaa kukkasipulit maahan. Maan lämpötilan pitäisi olla alle 10 astetta.
"Mitä laitetaan?" kysyi Amanda. Kerroin että krookuksia ja narsisseja ja tulppaaneja ja kirjopikarililjoja.

"Siis ruokaa myyrille", sanoi Amanda. "Paljonko aiot laittaa rahaa myyrien ruokaan? Jääkö kissanruokaa varten tarpeeksi?"
"Ei niitä myyrille syötetä, sinun tulee pitää huolta siitä, ettei myyriä ole", sanoin minä.
"Pitäisikö minun istua talvella pakkasessa vahtimassa kukkasipuleita! Ei tule kuuloonkaan!" sanoi Amanda

"Minä pesen käteni koko hommasta", sanoi hän.

Ikkunat.

DigiHeinolan tämänviikkoinen aihe on ikkuna kotikaupungissani. Tässä on useampiakin ikkunoita. Olen tainnut esitellä nämä ikkunat jo aikaisemminkin blogissani. Laitan ne tähän viikon aihetta kuvaamaan, koska pidän niistä kovin. Kuvan olen ottanut tämän vuoden maaliskuussa. Olen pahoillani siitä, että olen unohtanut taiteilijan nimen. Mielestäni tässä on erittäin mainio oivallus kaunistella nämä sinänsä tylsän näköiset, mutta tarpeelliset laatikot. Mini-ikkunoita miniasukkaille. Taustalla näkyy muutama tavallisemman kokoinen ikkuna.

Pöllövaari.

Edelläolevassa kollaasissani on Minna Canthin patsas. Se sijaitsee Jyväskylässä. Patsaan nimi on "Nuori uneksija". Tekijä on Pauli Koskinen. Patsas on paljastettu vuonna 1961. Jyväskylässä käynti sisältyi kesäretkeen, josta olen jo useammassa postauksessani kertonut. Sieltä tuli otettua kovin vähän kuvia. Onneksi tuo Minna sentään tuli mukaan.
Jyväskylässä käveltiin katselemassa kaupunkia siihen asti kunnes nälkä yllätti. Koska meillä ei ollut minkäänlaista tietoa Jyväskylän ruokailupaikoista, mentiin turisti-infoon kyselemään. Sieltä saatiinkin kolme suositusta. Kahden muun nimet olen unohtanut. Niihin käytiin kyllä kurkkaamassa. Päätettiin kuitenkin mennä Pöllövaariin sen nimen antaman mielikuvan mukaan.
Se tuntui jotenkin sopivan yhteen sen kanssa, kun Torniossa oltiin käyty ravintolassa, jonka nimi oli Umpitunneli.
Pöllövaari-nimi oli kuitenkin harhaanjohtava. Ylläoleva kuva on ravintolan kattauksesta. Onhan lautasessa toki pöllön kuva. Kuten kuvasta voi päätellä, ravintola on hieno. Ruoka oli hyvää, kohtelu viimeisen päälle kohteliasta. Mutta, mutta. Oltiin lähdetty kaupunkikävelylle rennoissa vaatteissa. Jos olisi tiedetty ravintolan taso, oltaisiin pukeuduttu. Vaan kun ei tiedetty, ja nimi oli harhaanjohtava, tunnettiin itsemme siellä vieraiksi linnuiksi.

Tässä kuva naisten toaletin ulkopuolella olevasta käytävästä. Enempää kuvia ei tullut otettua. Jos olisi, tämä olisi ravintolamainos. Seuraavalla kerralla, kun utelen jostakin turisti-infosta ruokapaikkoja, kuulustelen tarkkaan ravintolan tason. Tällä kertaa nimi vei harhaan.

Valokuvatorstain aihe on virta. Tässä kuvani.

Tuhkanharmaa.

Viikon värikollaasi on tuhkanharmaa. Olin saada tuhkanharmaita hiuksia tätä vääntäessäni. Ei se haittaa, menen ensi viikolla kampaajalle. Hän poistaa ne. Tässä nyt on Minna Canth mennyt käymään napapiirille. Minusta olisi hauska tietää mitä Minna tästä ajattelee. Se lienee kuitenkin mahdotonta.
Ylläolevaa nappia klikkaamalla löytyy muiden näkemyksiä tuhkanharmaasta.

Juuri tämä paikka.

DigiHeinolan tämän viikon aiheena on "Juuri tämä paikka". Meillä kaikilla on varmaankin kotiseudussamme erityinen paikka, johon liittyy muistoja.
Olin tässä paikassa töissä melkein 32 vuotta. Kuvassa on StoraEnson Kotkan tehtaat. Vielä silloin, kun minä työskentelin siellä, se oli Enso-Gutzeit. Milloinkaan ei mieleeni tullut, että koko tämä laitos voitaisiin joskus lopettaa. Sitä ei onneksi vielä olla lopettamassa. Se on myynnissä. Jos ostajaa ei löydy, voi pahin tapahtua. Sunilan sellutehtaan toimintaa ollaan juuri lopettamassa.
Tummat pilvet lepäävät kuvassa tehtaan yllä. Taustalla näkyvät sataman valot. Toivon sydämestäni etteivät kummankaan valot sammuisi.

Kymmenentuhatta kiitosta!

Kymmenentuhatta kiitosta lukijoilleni ja kommentoijilleni! Ojennan teille nämä, voisi sanoa kesän viime ruusut. Tämän nimi on Nina Weibull. Se kukkii vielä. Nappasin kuvan illan hämärtyessä, joten valotus on jotenkin pielessä. Älkää välittäkö siitä. Ajattelen teitä kaikkia lämmöllä erityisesti juuri nyt, kun tuo laskuri pyörähti yli kymmenentuhannen käynnin.

Lisäksi ojennan näitä vaaleanpunaisia. Ne eivät ole kesän viimeisiä. Edellisinä vuosina tämä, jonka nimi on The Fairy, on kukkinut vielä, kun maassa on jo lunta.

Amanda puolestaan ojentaa kissanminttua, kun sekin kukkii vielä sitkeästi. Olkaa hyvät!

Rita antoi minulle tämän ystävyyspalkinnon. Lämmin kiitos Rita! Ojennan sen eteenpäin Hullikselle, jonka suurenmoisia luontokuvia ihailen hänen blogissaan Hullukaalisalaattia.

Siniltä Perennat ja postikortit-blogista sain tällaisen. Paljon kiitoksia Sini!
Tähän liityy seuraavaa:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia, ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentit.

1. Näkö. Optikkoni on todennut molemmissa silmissäni kehittyvän kaihin. Niitä tarkkaillaan. Sain juuri uudet lasit, koska näkö oli muuttunut vuodessa aika paljon. Odotan tässä nyt sitä, että lakkaan näkemästä ryppyjäni, lokinkakkaa ikkunoissa ja pölyä sängyn alla. Olen jo lakannut näkemästä kirjoitusvirheitä tässä blogissani. Havaitsen ne vasta sitten, kun suurinpiirtein kaikki lukijani ovat ne jo havainneet. Muuten kyllä haluan nähdä tarkasti, koska valokuvaaminen on iloni.

2. Haju. Hajuvettä laitan joka aamu. Haistelen kukkia ja basilikaa ja timjamia. Amanda antaa minun joskus haistella myös kissanminttua ja kissanpissaa.

3. Kuulo. Korvissani suhisee. Kuulokäyrässäni on kumma kuoppa. Työterveyslääkäri sanoi sen olevan oudossa kohdassa. Hän lähetti minut korvalääkäriin. Korvalääkäri meni seisomaan huoneessaan kauemmas oven luo ja kuiskaili minulle sellaisia sanoja kuin "kissa" ja "kukka". Tottakai minä ne sanat kuulin. Olisi kuiskannut vaikka "pölynimuri", sitä en olisi missään tapauksessa kuullut. Kului pari vuotta. Työterveyslääkäri oli edelleen huolestunut ja lähetti minut keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Oli kesä. Pari kesälomansijaista yrittivät tutkia kuuloani laitteella, jota eivät saaneet toimimaan. Lopuksi mittasivat sen tavanomaisen kuulokäyrän ja olivat sitä mieltä, että kuulen tarpeeksi hyvin. Jonkin aikaa eläkkeellä oltuani huomasin läheisteni välillä kyllästyvän siihen, että en kuullut toisesta huoneesta mitä he minulle toisessa huoneessa puhuivat. Menin taas korvalääkäriin kysymään olisiko kuulolaite kenties tarpeen. Taas mitattiin, lääkäri katsoi käyriä ja totesi, että ei hänen mielestään kuulolaitetta vielä tarvittu. Hän kehoitti minua pyytämään ihmisiä puhumaan minulle kovempaa. Tästä mainiosta neuvosta maksoin erikoislääkärin palkkion.

4. Maku. Minulla on selvästikin huono maku. Ainakaan en ole milloinkaan vielä havainnut kalliissakaan punaviinissä "tallintaustaa". Saattaa tietysti johtua siitä, etten tiedä miltä tallintausta maistuu.

5. Tunto. Tuntosarvia minulla ei ole. Olisi mukavaa jos olisi. Heiluttelisin niitä ja kertoisin tuleeko huomenna kaakkoismyrsky. Kun Amanda hivelee paljaita sääriäni aamutuimiin halutessaan ruokaa, se tuntuu kyllä aika ihanalta.

Lähetän tämän eteenpäin kaikille lukijoilleni. Olkaa hyvät ja tarttukaa tilaisuuteen!