Meripäivillä.

Kultani, muruseni tuli käymään. Päätettiin pistäytyä Meripäivillä. Meripäiviä on vietetty vuodesta 1962. Famu on osallistunut melkein kaikkiin. Kultani, muruseni ei sentään. Pukeuduttiin meripäivähenkisesti. Kultani, muruseni valitsi Caprilta joitakin vuosia sitten ostamani lierihatun. Minä tasapainotin tilanteen tänä vuonna Rovaniemeltä Joulupukin kylästä ostamallani lippalakilla.

Saarikylän bussipysäkillä ihmettelimme, josko saarikylän ja keskustan välisessä liikenteessä on jo siirrytty UFO-kuljetuksiin. Sen edellisestä käynnistä oli selvät jäljet näkyvissä. Bussi sieltä kuitenkin tuli. Paikan päälle päästyämme menimme ensin Merimarkkinoille. Siellä tarjottiin joka ensimmäisessä kojussa friteerattuja muikkuja, joka toisessa metrilakua ja joka kolmannessa krääsää.

Kiersimme ne kaikki. Puolivälissä nautiskelimme muurinpohjaletut kokiksen ja kahvin kera. Valitettavasti emme jaksaneet kuvata asiallisesti väenpaljoutta ja laivoja, koska olemme jo kuvanneet ne niin ja niin monta kertaa aiemmin.

Matkalla merimarkkinoilta torille näimme ilmaista sieniruokaa. Kuvaamme mielellämme luontokuvia, joten nappasimme siitä kuvan.

Menimme lounaalle tähän kauniiseen paikkaan. Aterioimme hyvää hyvinmaustetusti. Vatsat liian täynnä päätimme harrastaa liikuntaa.

Menimme liikekeskukseen, missä tanssikoulu esiintyi. Capri-hattu näkyvissä kuvan oikeassa reunassa.

Toisessa tanssissa oranssipukuiset. Mitkä?

Siiryttiin torille. Siellä tosikomeat herrasmiehet "Möljän Pöljät" esittivät kuviovoimistelua kuvassa oikealla näkyvän rumpalin komennossa.

"Viuhka"-komennolla olivat näin.

"Kivisalmen silta"

Tämän kuvion ilmoitettiin olevan niin vaarallinen, että siihen tarvittiin yleisön joukosta kaksi naispuolista avustajaa. Syntyi "Tandem-pyörä"!! Saatuamme kunnon annoksen tätä nauruterapiaa, jaksoimme kävellä kirjastoon.

Siellä oli meneillään Merimiesten kultuuritapahtuma. Tervehdimme kohteliaimmin tätä vanhaa merikarhua.

Lisäksi siellä nähtiin "Kotkan Hyrrien" tanssiesityksiä.

Kun olimme saaneet näin runsaasti liikuntaa, olimme pakotettuja menemään kahvilaan nauttimaan ison palan suklaakakkua ja omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Siinä vaiheessa famun jalat olivat niin poikki, että oli pakko lähteä kotiin päin. Kultani, muruseni jalat olisivat kyllä vielä jaksaneet. En laita tähän kuvaa niistä poikkinaisista jaloista. Ei mikään kaunis näky!

Aamusumua ja ihana yllätys.

Eilen aamulla, juuri kun aioin istahtaa takaterassille nauttimaan kupposen aamukahvia, huomasin lounaan suunnasta leviävän aamusumun.

Sen mukana tuntui tulevan kylmä henkäys.

Se johtui tietenkin siitä, että yö oli ollut lämmin ja merivesi on vieläkin suhteellisen kylmää.

Sumu tiheni niin, ettei lopuksi ollut juurikaan näkyvyyttä. Samanaikaisesti kuulin radiosta ylimääräisen paikallisen merisäätiedotuksen. Siinä varoitettiin veneilijöitä sankasta sumusta. Varoitus kannatti. Heti, kun se oli luettu, sumu alkoi hälvetä. Olin jo ehtinyt luulla, että kaunis sää oli vain unelmaa, ja istahtanut koneeni ääreen. Avasin blogini. Minua odotti ihastuttava yllätys.

Hpy oli lahjoittanut minulle ylläolevan suloisenkauniin blogipalkinnon. Olen siitä erittäin iloinen! Kiitos Hpy!

Lahjoitan Hpy:lle ja kaikille lukijoilleni tänään tämän valkoisen ruusun. Sen nimi on La Paloma. Tässä se on nupussaan.

Vähän auenneena.

Ja koko loistossaan.

Ruusuja

Sain Zilgalta tämän ihastuttavan kauniin tunnustuksen. Siitä hänelle sydänlämpimät kiitokset!
Lahjoitan tämän edelleen Hpy:lle, Ninnille, ja Lastulle.

Kaikille lukijoilleni lahjoitan ruusuja omasta puutarhastani. Tämä on "Maria Theresa".

Tämä taas "Ingrid Bergman" vielä hiukan nupussa.

Täysin auenneena Ingrid on suorastaan häikäisevä.

Varreltaankin Ingrid on komea vastaten esikuvaansa, jolta on nimensä saanut.
Ruusut on usein nimetty naisten mukaan.

Mieslukijoilleni lahjoitan tämän, jonka nimi on "Mainau feuer". Olisipa hauska perustaa ruusupenkki, jossa kasvaisi miehen nimisiä ruusuja;)

Sadepäivä

Eilen satoi runsaasti melko pitkään. Sadepäivät ovat tärkeitä kesänvietossa. Voi juoda kupposen kahvia ja katsella ikkunasta, kun sade kirjoittaa tarinoitaan meren pintaan.

Voi olla tyytyväinen, kun puutarhakalusteet peseytyvät itsestään sillä aikaa, kun silittää pyykkiä.
Sen päälle voi juoda kahvit.

Voi katsella rannan luonnonkukkia sateessa. Voi täydentää puutarhan perennaluetteloa.

Voi katsella kun väylävene porhaltaa tehtäviinsä sateesta huolimatta, ratkoa Hesarin ristikkoa ja juoda kahvia.

Voi seistä terassilla leikkaamassa orvokista ylikukkineet kukat ja kuunnella sateen ropinaa.

Voi paistaa 54 kaurakakkua ja keittää kahvit, ja lukea Anne Holtin dekkarin loppuun.

Voi yrittää keskustella Amandan kanssa siitä tuliko juotua liikaa kahvia. Amandaa ei aihe liiemmin kiinnosta.

Anjan puisto.

Jatkan tässä raporttia kesämatkalta. Tämä Anja puisto sijaitsee noin 9 km Mikkelistä Anttolan suuntaan. Taiteilija Anja Laaksonen on rakentanut puistoaan vuodesta 1968 lähtien. Puistossa kasvaa mielenkiintoisia puulajeja. Minua ilahdutti kultakuusi kuvassa vasemmalla. Sen vuosikasvut ovat kirkkaan keltaiset.

Puistoon on taiteilija kaivanut useita lampia ja rakentanut niihin suihkukaivoja.

Kaneja hyppii puistossa vapaana enemmän ja vähemmän.

Ja erivärisiä. Mietin, onko Mikkelin seudulla odotettavissa samanlainen citykaniongelma kuin Helsingissä jo on.

Terijoen salavat ovat mahtavia.

Riikinkukko ihaili taiteilijan tekemää lintupatsasta.

Ei vaan suostunut kunnolla kameralle poseeraamaan. Katse oli aika ylpeä. "Olen kaunis!"

Taiteilijan teoksia oli siellä täällä.

Olisiko tämä omakuva?

Kaunis heijastus.

Entä tämä jännittävämpi kuvakulma.

Ankkako tämä on?

Helmikanat ovat päättömän seurallisia.

Nämä kanat ja kanit aterioivat sulassa sovussa.

Hyvinsyöneeltä vaikutti myös Repe-possu. Väitettiin, että se menee yöksi nukkumaan taiteilijan taloon olohuoneen sohvalle. Yritän hillitä laukkaavaa mielikuvitustani tässä yhteydessä.

Taiteilijankin mielikuvitus oli riehaantunut, koska muutamiin lammikoihin oli ilmestynyt alligaattoreita ja kobria. Puisto on hauska retkikohde lapsiperheille. Taiteilija itse opastaa mielellään ja esittelee puistoaan.