!

Valokuvatorstain aihe on:!

Pää höyryssä.

Nyt on jo toista viikkoa viikkoa vierähtänyt siitä, kun famu viimeksi kirjoitti tänne. Koska mitään ei näytä syntyvän, ajattelin valistaa lukijoitamme famun nykyisestä mielentilasta.

Viime aikoina famu on juossut pää höyryssä milloin minnekin. Eräänä iltana porhaltaessaan saarikylän postilaatikolta toiselle, hän oli napannut ylläolevan kuvan. Minusta se kuvaa hienosti famun pään tilaa. Juuri noin se höyryää. Kotiin tullessaan hän ilmoitti postilaatikoita tätänykyä olevan 142. Tai ehkä 143. Ai niin, hän unohti laskea mukaan omansa. Niitä onkin 144.

Ilta-aurinko on viime päivinä luonut ihmeellisiä efektejä.

Yhtenä iltana famu porhalsi laiturille ottamaan tämän kuvan. Sen nimi on kuulemma syyskaihoa.

Hän on ottanut myös tämän taidekuvan. Se tulee mukaan hänen suunnittelemaansa kirjaan "Kuvia Saarikylästä".

Joka aamu famu sentään muistaa nostaa tämän pelakuukorin ulos portaille ja illalla taaas sisään eteiseen yön ajaksi. Paljoa muuta häntä ei sitten olekaan näkynyt kotona. Ruoka-ajoistanikin olen saanut huomauttaa usein. Sunnuntaiaamuna, kun herätin hänet hyvää hyvyyttäni kello kolme siirtelemään kelloja, hän päästi höyrä ulos sangen kuuluvasti. Eilen hän oli maanantaikerhossa, tänään lähtee ihan pian yhteen syyskokoukseen, illalla hän menee kahvittamaan seurakuntavaalien ennakkoäänestäjiä, torstaina on taas yksi syyskokous ja sunnuntaina hän menee teatteriin. Milloinkahan tässä huushollista ruvetaan viettämään rauhallisia hetkiä pienen kissan kanssa. KYSYN VAAN!!
Toivotan kaikille niille, jotka vielä jaksavat täällä pistäytyä hyvää vointia ja kauniita syysunelmia! Terveisin Amanda.

Mustavalkomaanantai.

Mustavalkomaanantain aihe on ikkuna. Tässä saarikylän koulun voimistelusalin ikkuna. Saarikylän koulun voimistelusali on tuttu saarikyläläisille myös äänestyspaikkana.

Keisarinsatamassa.

 Eilen pääsin mukaan juhlistamaan Anjan nimipäivää ravintola Keisarinsatamaan.

Ravintola sijaitsee entisessä Kotka Höyrypanimon rakennuksessa. Se on rakennettu vuonna 1895. Siellä valmistettiin Ukko-olutta. Nykyisin Kotkan kaupungin omistuksessa oleva rakennus oli muutamia vuosikymmeniä huonossa kunnossa, kunnes Museovirasto suojeli sen 1993. Nyt se on kunnostettu.

 Se sijaitsee aivan rannalla. Kesällä voi ravintolan antimista nauttia ulkosalla.

 Söin Kipparin possua. Leipäjuustolla gratinoitu porsaan ulkofilee savuporokastikkeella, lisäksi ruohosipuli-perunamuusia ja karpalohyytelöä.
Olisin voinut vaihtoehtoisesti syödä Tsaarin lohta, Keisarin kuhaa tai ehkäpä Aleksein saalista, mutta olin syönyt kalaa kolmena edellisenä päivänä, joten possu maistui.

 Pihalla käveli isohkoja kotiloetanoita.

  

Amanda teroitteli sillävälin kynsiään laiturintolppaan pyydystääkseen hiiripaistin.

 

En tiedä mitään...

Valokuvatorstain aihe on "en tiedä mitään". En tiedä mitään noiden asentamisesta.

Silakkamarkkinoilla.

Miten tässä nyt on viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta! Muuta en saata kuin ihmetellä.
Eilisiltainen kaunis kuutamo ennusti kaunista säätä täksi sunnuntaipäiväksi.

Koska aurinkokin välillä pilkahteli, päätettiin mennä käymään silakkamarkkinoilla. Kaupunki oli koristautunut parhaisiin syysväreihinsä.

Silakkamarkkinoilla voi pistäytyä monessa paikassa, vaikka Kuopiossa.

 Tai Ahvenanmaalla.

 Missä kummassa nyt ollaan? Pariisissa??

Oikeita kalojakin löytyi. Ei kuitenkaan silakoita. Niitä sai purkitettuna.

 Nämä ovat minulle outoja Donitsi-kaloja.

 Pärekoreja.

 Kotimatkalla huomattiin sadekuuro. Se oli matkalla Haminaan.

Silakkamarkkinoilta ostin herttaisen koristeen takaterassille, hedelmäleivän!! ja juhlakartanojuustoa. Se on 12 viikkoa kypsytettyä kermajuustoa maustettuna basilikalla. Maiskis! Ehdottomasti lähiruokaa Mäkelän tilajuustolasta Iitin Muikkulasta. Kalaa en ostanut, minulla on aimo pala savulohta jääkaapissa ennestään.
Toivotamme hienoa syysviikkoa kaikille lukijoillemme!

Synttäriylläri.

Viime perjantaina meidän postilaatikossamme oli minulle osoitettu kirje. Famu avasi sen ihmetellen.
Kirjekuoressa oli kortti. Se tuli Amalialta. Hän oli sen Mummon kammarissaan kirjonut.
 Oi, sanoi Famu.
 Miten kilttiä, sanoi Famu.
 Kertakaikkisen ihana ja suloinen, sanoi Famu.
 Miten maailmassa joku voi tehdä noin pieniä ristipistoja, sanoi Famu.
Sitten hän luki minulle sen kauniin runon sieltä kortin sisältä.
Syntymäpäivävieraille katettiin kahvit uudelle pöytäliinalle ja tarjottiin Famun leipomia punajuurimuffinsseja. Vieraat ihailivat korttia ja hämmästelivät niitä pienenpieniä ristipistoja.

 Syntympäiväni kunniaksi Famu haravoi ne lehdet pihalta.

Olen nyt 8 vuotta vanha. Ehkä. Ei sitä kukaan varmasti tiedä.
Lähetän tässä Amalialle tuhannet kiitokset ja runsaasti kissanpusuja!
Famu kiittelee myös kauniisti!
Oikein hyvää tätä viikkoa kaikille blogiystävillemme!