Usvakeijut tanssivat

Talven kylmin aamu saa.
Nyt usvakeijut tanssikaa
aina nousuun auringon
sen tanssi aivan huima on.


Kylmää, mutta kaunista!

Uusi sohva

Vanha sohva


Uusi sohva
Tarvitsin uuden vuodesohvan. Entisessä oli niin ohut patja, että selkänsä siinä sai kipeäksi, jos joutui useamman kuin yhden yön siinä viettämään.

Siispä uutta ostamaan. Hankintakritteetit olivat: kunnon patja, sohvan on mahduttava olohuoneen ovesta sisään. Saisi se kauniskin olla. Mentiin paikalliseen huonekalukauppakeskittymään. Joka liike käytiin läpi, toiset kahteen kertaan. Kauniinpikin olisi löytynyt, patja ei kelvannut.

Viimein löytyi sohva joka millimetrin tarkasti mitattuna ehkä mahtuisi ovesta. Nykyisinhän ei huonekalua kaupasta saa, vaikka siellä sellainen näytillä olisikin. Kalu tehdään senjälkeen kun se on ensin maksettu, entisen pois viemisestä on maksettu ja kuljetuksesta on maksettu. Onneksi siinä sentään on mukana lappu, jossa lukee, että se on valmistettu käsityönä Suomessa.

Käsityö kesti viisi viikkoa. Öisin heräsin miettimään miten sitten menettelen jos se ei mahdukaan ovesta olohuoneeseen.

Tänään aivan yllättäen kaupasta soitettiin, että sohva tulee tänään. Minulle tuli kiire kiidättää Amanda Beata Cecilia Dorothea toiseen taloon pois jaloista. Lipastoa piti siirtää vähän matkaa oikealle. Se ei tietenkään onnistunut ilman että tyhjensin siitä, laatikot ja kaapit. Kiire oli.
Nenästäni alkoi vuotaa verta. Otin talouspaperin.

Juuri kun olin ehtinyt sen tehdä, soi puhelin. Kysyttiin olenko kotona. Vastasin olevani. Sanoivat soittaneensa ovikelloa. Vanhasta kokemuksesta osasin kertoa, että ovat toisen talon ovella. Kerroin missä olen ja neuvoin ensin tulemaan hakemaan vanhan sohvan pois.

Otin uuden talouspaperin käyttöön. Veri valui. Puin takin ylleni. Hain uuden talouspaperin. Menin pihalle opastamaan. Kaksi nuorta miestä tuli noutamaan vanhaa sohvaa. He hämmästelivät sen painoa. Selitin, että se on vuodesohva ja kerroi miten päin se piti kääntää, jotta se mahtui ulos olohuoneen ovesta.

Hain uuden talouspaperin. Miehet kantoivat uutta sohvaa pihamäkeä alas. Se painoi yli sata kiloa. Eteisessä havaittiin ettei se mahdu ovesta. Hain uuden talouspaperin. Veri valui edelleen.
Miehet neuvottelivat oven nostamisesta pois paikoiltaan. Se otti kiinni ovilistaan. Hain vasaran ja uuden talouspaperin. Lista irroitettiin ja ovi nousi pois saranoiltaan aikamoisen ponnistelun jälkeen.

Sohva mahtui kuin mahtuikin ovesta sisään. Miehet laittoivat oven takaisin paikoilleen ja naulasivat ovilistan kohdalleen. Minä hain uuden talouspaperin. Kiittelin heitä kovin ja lupasin etten enää elämäni aikana hanki uutta sohvaa.

Miehet lähtivät. Nenäverenvuoto lakkasi.

Tuuliviiri pukeutui valkoiseen.

Viime kesän viimeinen ruusu.

Tänään tuli tämän vuoden ensimmäinen puutarhalehti. Yritän olla riehaantumatta. Heti iski houkutus tilata amppelihajuherneen taimia. Yritän hilliiintyä etten vielä villintyisi. Viime keväänä taimia kertyi enemmän kuin pöytätilaa riitti.
Lehdessä oli lisäksi artikkeli kärhöistä. Luumupuuhun mahtuu kyllä vielä kiipeämään ainakin yksi laji. ( tai ehkä kaksi )




Tuuliviiri on pukeutunut valkoiseen. Ei sitä samaa mustaa kukaan jaksa ympärivuotisesti.





Lähempi tarkastelu näyttää puvun hienon leikkauksen ja kankaan sävyt. Huomaa pitsiupotukset!

Minusta ei ole kirjailijaksi

Eilen kävin "tiistaikerhossa". Sen kaikki jäsenet ovat fabriikin eläkeläisiä. Kerhossa oli tällä kertaa naiskirjailija kaupungistamme puhumassa muistelmien kirjoittamisesta. Mielenkiintoisessa esityksessään hän puhui päivittäisestä aloittamisen vaikeudesta. Hän mainitsi, että naiskirjailijat usein rupeavat siivoamaan, kunpitäisi istua koneen ääreen kirjoittamaan ja näin siirtävät asiaa kerran toisensa jälkeen.
Minun kohdallani on päinvastoin. Siirrään imuroimista sillä tekosyyllä, että kaikennäköistä kirjoitushommaa on meneillään. Todelliseksi kirjailijaksi minussa ei siis ole ainesta.

Meri taivaan kuvastin

Taivas kuvastui mereen aamulla kello kahdeksan maisemassani.


Mutta mitänämä ovat?! Kauhistus! Kamala Katti on yön aikana käynyt meidän portailla!



Se on se tuppautuva leikkaamaton kolli. Minä olen leikattu siveä rouvashenkilö.
Nyt en voi mennä ulos ainakaan tänäpäivänä.

Uinuvat laiturit

Laiturit uinuvat. Kukaan ei niitä häiritse. Vesiliikennetä kyllä on, mutta ohi ajavat.
Näin tyyntä on harvoin.




Talvista grafiikkaa. Luonto taiteilee.



Amanda Beata Cecilia Dorothean mökkiin ei ole kukaan uskaltanut. Lunta on pienen kissan mahaan asti. Ei tunnu mukavalta.

27.1.09
Muutama vuosi sitten ilmeni, että tähän saarikylään tarvittiin "korttelikahvilan" tapainen kokoontumispaikka. Ryhdyin tuumasta toimeen. "Maanantaikerho "alkoi kokoontua yllä olevassa yli 100-vuotiaassa talossa. Talo on kuvassa sellaisena kuin se vuonna 1907 rakennettiin. Nykyisellään ulkonäkö on muuttunut moneen suuntaan.
Eilen oli kokoontuminen. Puitteisiin tarvitaan kahvia, kermaa ja pullaa. Eilen oli normaalia paremaat tarjoilut. Talon vahtimestari tarjosi leipomiaan pikkupullia ja sokerikakkua.

Mitä "maanantaikerhossa" tehdään? Keskustellaan viikon tapahtumista, muistellaan. Ennen kaikkea muistellaan tämän saarikylän tapahtumia ja entisiä asukkaita. Lauletaan. Laulukansiot sisältävät lauluja kansanlauluista iskelmiin ja operettitävelmiin.

Kerhossa kokoontuvat "Saaren tytöt" ovat kaikki jo eläkeläisiä. Sekä muistelu että laulu parantavat muistia ja antavat mielihyvää. "Maanantaikerho" on meille terveellinen.

Tänään menen joka toinen tiistai kokoontuvaan kerhoon. Siitä enemmän huomenna.

26.1.09
Kävin kirpputorilla. Sieltä löytyi hanhenpoikanen näille kahdelle puutarhassa kesällä asustavalle hanhelle. Nyt niitä on kokonainen perhe. Poikanen maksoi 3 euroa.



Joutsen uiskenteli aamun sinisessä hetkessä merimaisemassa.


Amanda Beata Cecilia Dorothea tutustui hanhenpoikaseen.


Epäilyttävää! Ei ole aito!



Ei kiinnosta!

Kaipaamme kesää

25.1.09
Kissani Amanda Beata Cecilia Dorothea (kyllä, hän kantaa koko nimensä kunniakkaasti) muistelee tänään viime kesää ja haaveilee seuraavasta kesästä. Niin minäkin.

Kaipaamme kissanmintun, pionin, ruusun ja sireenin tuoksua.
Itätuuli hyytää. Kadonnut merivesi palasi sentään takaisin.

Teen "Yhdistys ensimmäisen" tilinpäätöstä. Minulta pääsi oikein kunnon helpotuksen huokaus, kun se onnistui ensi yrittämällä. Ei tarvinnut etsiä jotakin ihmeellistä 0,14 sentin eroa kirjanpidossa ja taseessa.

Mihin merivesi katosi?

24.1.09
Maisema tänään aamulla oli aika hyinen.
Otin säännönmukaisen kuvan rannan puoleiselta terassiltani.
Muistuttaa tähän aikaan vuodesta grafiikkaa. Ei kuitenkaan samanlainen kahta päivää peräkkäin.








Meriveden korkeus oli eilen + 10 senttiä, tänään se on -60 senttiä. Mihin vesi katosi? Onko Itämeren pohjaan tullut reikä. Jos kaikki vesi valuu pois merimaisemani katoaa. Johtuuko tämä lamasta vai alennusmyynneistä?
Kysymykset risteilevät päässäni.