Eilen kävin "tiistaikerhossa". Sen kaikki jäsenet ovat fabriikin eläkeläisiä. Kerhossa oli tällä kertaa naiskirjailija kaupungistamme puhumassa muistelmien kirjoittamisesta. Mielenkiintoisessa esityksessään hän puhui päivittäisestä aloittamisen vaikeudesta. Hän mainitsi, että naiskirjailijat usein rupeavat siivoamaan, kunpitäisi istua koneen ääreen kirjoittamaan ja näin siirtävät asiaa kerran toisensa jälkeen.Minun kohdallani on päinvastoin. Siirrään imuroimista sillä tekosyyllä, että kaikennäköistä kirjoitushommaa on meneillään. Todelliseksi kirjailijaksi minussa ei siis ole ainesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti