tiistai 3. maaliskuuta 2009

Ongelma ja rapsutusta

Siihen aikaan kun tämä kuva on otettu, tätä ongelmaa ei ollut. Oli kyllä muita ongelmia.
Vielä siihenkään aikaan kun rakennus josta tämä kuva on, purettiin salaperäisellä tavalla, sitä ei ollut.
Mutta tänään aivan toisenlaisessa kaupassa toisessa paikassa se ilmeni.
Menin lähikeskustassa kauppaan ostamaan värikasettia printteriin.
Siinä oikeaa merkkiä ja laatua myyjän kanssa etsiessä huomasin, että tarjolla oli kahden kappaleen pakkaus melkein samalla hinnalla kuin yhden kappaleen pakkaus. Otin sen.
Menin kassalle. Kassalla oleva myyjä veti lukijan viivakoodin yli. Annoin hänelle pankkikorttini, hän antoi minulle kuitin allekirjoitettavaksi, ja pyysi minulta henkilöllisyystodistusta. Hämmästyin, ja kysyin miksi. Myyjä sanoi, että kun maksu on yli 50 euroa pitää henkilöllisyys todistaa. Sanoin tietäväni sen, mutta ostokseni maksoi vain 35,95. Myyjä totesi näin olevan, ja pahoitteli erehdystä.
Nythän tilanne oli sellainen, että minulta oli jo mennyt se 50 euroa pankkitililtä.
Olimme ongelmatilanteessa.
Myyjä näpytteli kassakonetta monin eri tavoin, pahoitteli välillä, ja sanoi joutuvansa antamaan minulle liikaa otetun rahamäärän käteisellä. Sanoin, että se sopii.
Mutta, mutta. Kassakone ei suostunut ymmärtämään. Myyjä pahoitteli taas, sanoi aivojensa olevan aivan solmussa. Sanoin tietäväni tunteen. Myyjä kutsui paikalle toisen myyjän. He yrittivät yhdessä. Pahoittelivat yhdessä. Ehdotin, että siirrettäisiin homma huomiselle päivälle, sillä bussini lähtee 5 minuutin kuluttua. Myyjä tarttui laskukoneeseen, laski sillä paljonko minulle piti antaa rahaa takaisin, antoi rahat. Pahoittelimme tapahtunutta yhdessä. Keroin vielä, että minulla on usein aivot solmussa. Enempää en ehtinyt heitä lohdutella. Piti kiiruhtaa sille bussille.

Tästäpä muistui mieleeni, kun jokunen vuosi sitten olin käymässä KELA:n toimistossa. Yhtäkkiä siellä virkailija ilmestyi jostakin takahuoneesta ja huusi: "ETTE USKO MITÄ SE NYT TEKEE!!".
Silloinkin ymmärsin ja kokenut olin. SE TIETOKONE.


Kotiin tultuani kerroin koko tarinan Amanda Beata Cecilia Dorothealle.
Hän vastasi: "Minua pitäisi rapsuttaa leuan alta!"

2 kommenttia:

  1. Tietokoneet on joskus omituisia otuksia. Onneksi kissa sun kissa ei petä.

    VastaaPoista
  2. Tuija!
    Vaikka kaikki muu, Amanda ei koskaan.

    VastaaPoista