tiistai 20. lokakuuta 2009

Kirpputorilinnut.

Olin varannut kirpputoripöydän saarikylässä sunnuntaina pidetyltä kirpputorilta. Sitä varten piti etsiä myytävää. Vaatehuoneesta löytyi laatikko, jossa oli huolellisesti talouspaperiin käärittyjä lintuja. Tämä oli niin suloisen tuntuinen kädessä, että sitä en raaskinut laittaa myyntiin. Laitoin sen takanreunukselle.

Tämäkin on aivan hurmaava. Laitoin senkin takanreunukselle.

Tämän pohjassa lukee Made in USSR. Lisäksi näkyi olevan tehtaan leima. Ajattelin, että koska USSR:ää ei enää ole, tämä saattaisi hyvinkin tehdä kauppansa.

Kuten tämäkin. Laitoin hinnaksi muutaman euron. Tavaroita pöydälle laittaessani minulle kerrottiin, että samanlaiset olivat antiikkimarkkinoilla maksaneet toistakymmentä euroa. Kiitin tiedosta, ja lisäsin hinnan eteen ykkösen. Nyt nämäkin maksoivat toistakymmentä euroa.

Heti ensimmäinen asiakas otti käteensä tämän, jossa on samat leimat. Asiakas totesi sen olevan sen ja sen tehtaan valmistetta. Hän kysyi hintaa. Kerroin hinnan, jolloin asiakas totesi niiden olevan nykyisin sitä hintaluokkaa, koska tehdas on lopettanut toimintansa. Ei kuitenkaan ostanut, koska ovat nykyisin niin kalliita.

Seuraava asiakas otti käteensä tämän. Hän käänsi sen nurin ja maitsi saman tehtaan nimen. Kertoi tehtaan tuotteiden olevan todella kauniita ja hintatason olevan pyytämääni luokkaa. Ei kuitenkaan ostanut, koska ovat kalliita.

Kukkopilli meni kaupaksi. Sen hinnaksi sanoin muutaman euron.

Niin tämäkin. Nuo neljä, joiden hintaan olin lisännyt kympin sain kantaa takaisin kotiin. Tehtaan nimi ei jäänyt mieleeni, vaikka ainakin neljä asiakasta sen minulle kertoi. Kotiin tultuani kiedoin ne hellästi uusiin talouspapereihin ja laitoin takaisin laatikkoon. Laatikon vein vaatehuoneen hyllylle. Vien ne uudelleen kirpputorille. Jos niiden hinta on silloin taas noussut kympillä, mistä syystä niitä ei kukaan osta, laitan ne takanreunukselle. Jos vielä sitäkin seuraavalla kerralla saan kantaa ne takaisin kotiin, laitan ne vitriiniin. Pankkilokeroa en niille suostu vuokraamaan. Voi olla, että myyn ne joskus liian halvalla siitä huolimatta, että ostaja tulee jälkikäteen naureskelemaan ostaneensa ne yhdeltä mummolta, joka ei ymmärtänyt niiden arvoa.
Kaikenmaailman muut kapistukset tekivät kauppansa. Tosin sorruin ostamaan muilta myyjiltä sen verran, että lopputulokseksi laskin niinsanottua voittoa syntyneen noin yhden euron verran. Kirpputorimyynti siis kannattaa. Lisäksi siellä oli oikein rattoisaa.

17 kommenttia:

  1. Voi ei, vatsa hytkyen ja vedet silmissä nauroin kirpputorijuttuasi. Minulla on kutakuinkin samanlaiset kokemukset myynnin tuloksesta. Kun maksoin pöydän vuokran, pääsin juuri ja juuri omilleni.
    Mutta kokemus karttui ja sekin on jo jotain!

    VastaaPoista
  2. Olisikohan se neuvostoaikainen tehdas ollut Lomonosov? Itselläni on yksi tipu, jonka isäni oli 80-luvulla jostain tuonut. Pidän sen herkistä piirteistä. Googlaa Lomonosovin leimat ja vertaa omien figuuriesi merkintöihin. Pidä vaan korkoa kasvamassa, ainakin yli lama-aikojen...

    VastaaPoista
  3. Nuo URSSin linnut olivat joskus minun mutten ole koskaan myynyt nita kirppareissa joten ihmettelen vahan mista ne on tullut luoksesi! Suolaa ja pippuria varten, muistaakseni. (Saat pitaa ne, vaikka ne maksavatkin paljon tanaan! Tai ehka juuri siksi.)

    VastaaPoista
  4. Kaanon!
    Sepä se, kun pöytävuokrakin piti makssa. Jäin kuitenkin voitolle;))

    Kiitos anonyymi!
    Olet oikeassa Lomonosov se on. Laitoin muistiin. Kasvakoot korkoa;)

    Hpy!
    Jos ne on lentäneet. Kiitos, kun annoit niille osoitteeni.

    VastaaPoista
  5. Sinulla on kaunis lintuparvi nyt kotona. Ja ulkona lisää. Minä kyllä pitäisin linnut, olivat niin sympaattisia.

    Mukavaa, että saldo jäi kuitenkin plussalle. Siihen on bvielä lisättävä hauska seura ja onnistuneet ostokset. Eikös siitä tule plussaa jo aika paljon, joten voittosi kohisee ylöspäin.

    VastaaPoista
  6. Sööttejä tirpusia, mutta miks niiden pitää olla siellä lootassa?
    Eikös ne tulis paremmin oikeuksiinsa just siel takanreunuksella?
    Tuosta ensmäisestä pidin erityisesti!

    VastaaPoista
  7. Linnut ovat kivoja. Samaten kirpparit. Hyvin menivät kaupaksi omat lintuni mitä aikanaan myin kirpparilla mutta en kyllä pistänyt isoa hintaa. Panin merkille miten suosittuja kaikenlaiset "turhat" koriste-esineet olivat. Aika monena vuonna kävin myymässä. Hauskaa puuhaa ja hauska jutella ihmisien kanssa.

    Kaunis parvi sinulla. Okein sympaattisia tipuja.

    VastaaPoista
  8. Arleena!
    Voitto kasvaa kohisten. Sainhan ostaa hyvin nuorelta tulevalta taiteilijalta hänen itse tekemiään joulukortteja.

    Arjaanneli!
    Takanreunuksia kansoittavat kissapatsaat. Pelkään, että ne syövät pikku lintuset suihinsa.

    Rita!
    Kirpputorit ovat hauskoja. Aika paljon siellä kierteli ostajia. Olivat asiantuntijoita.

    VastaaPoista
  9. Ne linnut ovat tehneet pesän luoksesi, mihin ne nyt sieltä?

    VastaaPoista
  10. Ihania lintusia! Anoppini löysi kerran jostain kirpputorilta tai huutokaupasta hiukan samantyylisen.. ihanan sinisen linnun! Sellainen kertomushan on myös, lintu sininen. Noista linnuistahan voisi oikein tehdä vaikka keräilyharrastuksen.

    VastaaPoista
  11. Ai ku ihana kukkopilli! Kerään savikukkoja, kaikenkokoisia, tuollaista en ollutkaan nähnyt! Oli kyllä erikoisen värinenkin se eka lintu, kauniit värit. Muistin, että mullakin on jossakin laatikossa lasilintuja ... en ole malttanut myydä, kun jokaiseen liittyy tarina. Mutta en osaa enää pitää esilläkään. Mä rakastan kirppareita. Ja varmaan säkin! Ku kerran samanverran kulkeutuu takaisinkin..olen kerännyt myös vanhoja kakkuvuokia ja ne eivät edes mahdu muualle kuin kaappiin piiloon! Harmi.

    VastaaPoista
  12. Isopeikko!
    Täällähän niiden pesä on.

    Ninni!
    Ensimmäinen elokuva, jonka lapsena pääsin näkemään oli "Lintu sininen".

    Vilukissi!
    Kukkopillit tekivätkin kauppansa. Aika moni taitaa niitä kerätä. Kirpparit on kivoja.

    VastaaPoista
  13. Hauska juttu sinun kirpputori kokemuksesi. Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Katselin netistä joidenkin merkki kippojen hintaa ja laitoin niille sitten kirpputorilla lähes saman hinnan, mutta eihän niitä kukaan ostanut. Muutamalla eurolla tai 0,50 sentillä myin mitä myin, rihkamaa kaikki, mutta hyvä kun menivät kiertoon.

    VastaaPoista
  14. Anna-Reetta!
    Kyllä se niin taitaa olla että jos kirpputorilla haluaa tehdä kauppaa, on hintojen oltava sen mukaiset.

    VastaaPoista
  15. Kun asuimme Saksassa ja muutimme takaisin Suomeen, laitoin kotiimme kirpputorin. Jokaiselle lampulle ja sohvalle ja kipolle tuli hintalappu. Paljon kävi väkeä mutta kukaan ei ostanut mitään vaikken hintoja nostanut. Joku sanoi: vaikka ilmaiseksi saisin, en ottaisi. Se sana osui kohteeseen ja ymmärsin viedä Sperrmülleen maallisen omaisuutemme eli kadun varrelle sai viedä tiettyinä päivinä ylimääräiset tavaransa ja kuka tahansa sai sitten ottaa mukaansa. Oli ilo katsoa kun ehkä puolet "hienouksistamme" kelpasi nyt.

    Ihana postaus. En ole ikinä ymmärtänyt hintoja. Oravannahkahinnat ymmärsin historiasta, kovien pakkasten maassa, mutta eurot käyvät yli ymmärrykseni. Siksi en käy kaupoissa.

    VastaaPoista
  16. Lastu!
    Ei tämä kirpputorivillitys ole Suomessakaan kovin vanha. Olisiko alkanut 90-luvun alkupuolella.

    VastaaPoista
  17. Minulla olisi myytävänä ehkä noin 200 Lomon figuuria. Suurin osa eläimiä, mutta ihmisiäkin löytyy. Samaten jonkin verran muiden venäläisten tehtaiden tuotantoa. Vanhempaa ja uudempaa. Kirjoita jyrkikallio57 (at) gmail.com

    VastaaPoista