Kissapuu.

Se kasvaa aivan rannassa. Viimesunnuntaisessa myrskyssä sekin sai osansa merivedestä. Lisäksi se kasvaa muurin raossa. Se lienee aika vanha ja on oletettavsti kasvattanut juurensa aina meren pohjaan asti. Kysyin taloni edelliseltä omistajalta sen nimeä. Hän sanoi sen olevan 'kissapuu'.

Nähdessäni sen kukat ensi kertaa ymmärsin sen olevan rusokuusaman.

Läheltä katsottuna sen kukat ovat hurmaavan kauniit. Syy miksi se oli nimetty 'kissapuuksi' valkeni minulle myöhemmin. Kaikki saarikylän kissat jotka saavat oleilla ulkona käyvät nuuskimassa tätä pensasta. Ne raaputtavat sen kuorta ja nuuskivat hartaasti. Pensaan puuaines tuoksuu voimakkaan aromaattiselle. Yleensä ne käyvät myöhään illalla, yöllä tai aikaisin aamulla. Rohkeimmat uskaltautuvat paikalle päiväsaikaan. Ne käyvät kaikkina vuodenaikoina. Ne kahlaavat talvella vatsaan asti ulottuvassa lumessa. Olen ymmärtänyt pensaan oikean nimen olevan KISSAHUUMEPUU. ÄLKÄÄ KERTOKO TÄTÄ KENELLEKÄÄN!!. Luultavasti saarikylän kissat nimittävät minua HUUMEPUUMUMMOKSI.

Amanda, joka omasta mielestään omistaa koko pensaan, käy siellä päivittäin. Sinne livahdetaan varoen.

Tarkkaillaan, ettei siellä jo ole joku muu.

Kuvitellaan, ettei kukaan näe minua.

Nuuskutetaan pitkään ja hartaasti.

Tullaan pois silmät ristissä.

Otetaan turhia riskejä kävelemällä muurin merenpuoleista laitaa. Kuvasta ei näy, että siinä on toista metriä putousta kivirommakkoon.

Lopuksi mitä ilmeisemmin nautitaan VAIKUTUKSESTA.

Tapahtui klo 17.22

Kello 17.22 olin valmis tekemään vaaleanruskean kollaasin. Samaan aikaan toisaalla pikkulinnut vetäytyivät yöpuulle. Samaan aikaan muualla kissat heräsivät päivämakuultaan vaanimaan saalistaan hämärässä.
Vähemmän pelottavia vaaleanruskeita kollaaseja löytyy alla olevan napin takaa.

Älkää antako kissanne lukea tätä!

Pihassani, aivan rannassa, kasvaa tämä pensas. Tämän talon edellinen asukas nimitti sitä "kissapuuksi". Se kasvaa aika erikoisessa paikassa muurin raossa. Kun merivesi nousee tarpeeksi korkealle, se kasvaa meressä. Onneksi sitä ei satu kovin usein. Sen juuret taitavat kuitenkin olla merenpohjassa.

Kukat ovat hyvin kauniit. Pensaan oikea nimi on rusokuusama. Sen puuaines tuoksuu voimakkaasti aromaattiselle. Kissat pitävät siitä. "Pitävät" on lievä sana. Ne himoitsevat sitä. Vähintään puolet tämän saarikylän kissoista harrastaa imppaamista. Ne kiipeävät pensaan sisään, raaputtavat kuorta ja nuuskivat tuoksua. Tällainen sessio saattaa kestää parikymmentä minuuttia. Ne kahlaavat sinne jopa talvella vatsaan asti yltävässä lumihangessa.

Amanda harrastaa sitä myös. Tässä se teeskentelee menevänsä tuonne oikealle. Heti muurin yli päästyään se kääntyykin vasemmalle, ja kiipeää pensaaseen.

Olotila imppaamisen jälkeen on tietysti mahtava.

Kiurunkannuksia näkyy jo!

Pihallani kiurunkannukset puhkeavat juuri kukkaan. Niitä kasvaa saarikylässä runsaasti. Se ei ole Suomessa kovin yleinen. Saarikylän asukkaille niiden kukkiminen on odotettu kevään merkki. Ne ilmestyvät ennen valkovuokkoja, joita niitäkin kasvaa täällä paljon.

Tässä vielä lähikuva kiurunkannuksesta.


Tänään poistuessani kotipihasta vastaan käveli tämä kiiltäväkarvainen kissa. Se huuteli jo kaukaa että: " Onko Amandalla jo se polkupyörä?"


Sen talon pihalla, jonne olin menossa kohtasin tämän kissan. Sen nimi on Muusa.

Se kertoi minulle olevansa tavattoman notkea.

Ja kysyi voisiko saada lainata Amandan polkupyörää muutamien sirkustemppujen esittämiseen.

Sanoin molemmille, että mitään polkupyörää ei nyt osteta, mutta jos haluatte tulla Amandan luo kylään, niin hänen kesämökkinsä on jo siivottu ja penkkikin odottaa istujaa.

Kukkia, kissoja merenkulkua.

Pääsiäistulppaanit alkavat olla jo auenneita.

Kun niitä katsoo kameran läpi, näkyvät heteet ja emi tarkemmin kuin paljaalla silmällä.
Tämä ei ole kylläkään mikään biologian oppitunti.

Lähdin tänään käymään kylässä. Tiellä tuli vastaan tämä sievä kissa. Se oikein kiehnäsi jaloissani

siihen asti kunnes sen kaveri tuli sanomaan sille :"Älä ole tyhmä! Sehän on ihan vieras täti! Eihän se osaa ottaa kuviakaan kissoista niin, että häntä näkyisi kuvassa kokonaan."

Kyläpaikassa oli toinenkin vieras. Sen nimi on Nöpö. Nöpö nuuhki kassiani, josko siellä olisi jotain hyvää. Se oli sitä mieltä, että minulla on tyylikäs kassi.

Pyysin sitä olemaan vähän aikaa paikallaan, jotta saisin siitä nätin kuvan. Se asettuikin sievästi ja väitti olevansa rodultaan "tuolinsininen".

Kun tulin kotiin, tarkastelimme Amanda Beata Cecilia Dorothean kanssa meriliikenteen sujumista. Koululaiva onnistui ajamaan tuosta salmesta oikeaoppisesti.

Tässä sama laiva lähempää. Kesäisen näköistä. Purjelaivoja saadaan vielä odottaa.

Ja sitten kissakortti kokoelmasta "Kissat museoissa". Tämä ensimmäinen on nähtävänä Pariisissa Louvressa, kuten tiedämme.
Kortin on taiteillut Susan Herbert.

Romeon vierailu

Tänä aamuna Amanda lähti ulos takaterassille kello seitsemän, kun aurinko niin mukavasti paisteli sinne. Vaan eikös Kamala Kattikin havainnut tämän! Amandalle tuli kiire sisään turvaan.

Kamala Katti loi Romeomaisia katseita keittiön ikkunaan, jossa Amanda

päästeli lauseita, joita en kehtaa toistaa. Sylki lensi.

Kamala Katti asettui terassin kaiteelle haaveilemaan.

ja esittelemään Amandalle kauniisti raidoitettua turkkiaan ja pantterikuvioisia sukkiaan.

Istuttuaan terassin kaiteella tunnin, se loi vielä viimeisen katseen keittiön ikkunaan,

jossa Amandaa ei enää näkynyt. Tämä Romeo päätti silloin ottaa kunnon loikan ja mennä tapaamaan muita naisystäviään.

Amanda sensijaan oli etsinyt kodin turvallisimman paikan, missä se viipyi pitkään omassa rauhassaan.