Ei kai nyt sentään.....

 Ei kai nyt sentään tämän kesäinen kesä jäänyt viikon pituiseksi! Eilen, kun menin maanantaikerhoni kanssa lounaalle vanhassa huvilassa sijaitsevaan ravintolaan, oli kesä parhaimmillaan.
Vanhassa huvilassa oli yhdessä huoneessa näin hieno kaakeliuuni.

 Ja toisessa huoneessa näin hieno.

 Ja kolmannessa näin hieno.

 Verannalla näytti sievältä.

 Yhden huoneen nurkassa olisi voinut ruveta ompeluhommiin.

 Illalla, ollessani matkalla jazzia kuuntelemaan, ohitseni käveli beduiini, joka oli näemmä saanut hankittua kaksi kamelia lisää. Oikein kolmikyttyräisiä! Onnittelin häntä tästä mainiosta hankinnasta.

 Siinäpä musiikkia kuunnellessa, huomasin taivaalla ennusmerkkejä tulevasta. Onko tuo pitkänokkainen lintu! Ilta-aurinko lämmitti mukavasti, mutta vähitellen tuuli rupesi puuskahtelemaan ja oli vedettä villatakki hartioita lämmittämään.

 Tämä musiikkia rakastava lintu, jaksaa kuunnella aivan alapuolellaan soittavia muusikoita tuntikaupalla.

Tänään on meri synkkääkin synkempi, sataa ja tuulee.
Kannattaa painaa mieleen ennusmerkit:
Jos ensin tulee vastaan beduiini ja viisi kamelia ja kohta taivaalla lentää pitkänokkainen, suunnattoman suuri pilvilintu, on lämpötila äkisti laskeva 17 astetta alaspäin, hurja, suoraan pohjoisnavalta puhaltava tuuli nouseva, sade runsaana ryöpsähtävä ja unelma kesästä katoava. 

Kotiseuturetki

 

 Sään sattuessa sateiseksi ja tuuliseksi, koleaksi ja harmaaksi, on sopivaa lähteä kotiseuturetkelle.
Hypättiin autoon ja ajettiin - ei me kaikki ajettu - sukulaistytön autonkuljettaja ajoi, me muut vain nautittiin kotiseutumaisemista. Ensin päädyttiin Kymen Paviljonkiin Kuusankoskelle Kymijoen rannalle. Ihailtiin Anu Pentikin näyttelyä nimeltä Polku.

Taiteilijalla on ollut hieno vuosi.
Kannatettiin Kymen Paviljonkia nauttimalla kahvit.





Siirryttiin edelleen kotiseutumaisemia ihaillen Elimäelle. Minulle selvisi heti Elimäen tarkoitus: sieltä sai ostaa kärhöntaimen. Taimi seisoo edelleen pihallani ruukussa. Minulle ei ole vielä selvinnyt missä sen on tarkoitus täällä kasvaa. Ostin myös suloisen vaaleanpunaisen mehitähden. Se löysi heti paikkansa. Viinipuodissa viihdyttiin tovi. Viinien nimet olivat satumaisen mainioita. Tyydyin silti ostamaan vain Maria Mamman tyrnihyytelöä.  

 

 



Kaupan vieressä sijaitseva viinitupa ei ollut auki. Sinne voi kuulemani mukaan mennä syömään strutsinlihaa!

 



Tuollaisen viinitynnyrin olisin myös halunnut, mutta eihän se olisi mahtunut autoon, enkä sitäpaitsi jaksanut sitä nostaa. Matka kotiin sitä kierittämällä olisi tietysti kestänyt useita vuorokausia. Olkoon sitten!!

Tyydyin tutustumaan info tauluun. Vielä löytyy monia tutustumisen arvoisia paikkoja. Info-taulun tyyliin sopi vallan mainiosti sen vieressä kasvava kurpitsa.

Kannatetiin tätäkin paikkaa kahvittelemalla Piika ja Renki-kahvilassa. Sielläkin oli vallan hieno taidenäyttely yläkerrassa. Mikähän minuun meni, kun en saanut sieltä kuvaa aikaiseksi,  ihmettelen minä. 

Sadepäivä tuli ainakin käytettyä hyvin.

Leppoisaa loppukuuta blogiystäväni!

 

Luontoäidin joulupuuhat.

Luontoäiti on heittäytynyt leikkisäksi. Jo aikaa sitten olin innoissani, koska naapuri kaatoi suuren kuusen, ja sain siitä pari kuuppakärrillistä havuja ruusujen peitteeksi. Luontoäiti katseli minua huvittuneena. Hän on huolehtinut havujen kastelemisesta päivittäisillä ja öillisillä sadekuuroilla. Olen tyhjentänyt nuo kärrit vedestä jo niin monta kertaa, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Vieläkään niitä en ole voinut ruusujen peitoksi laittaa, koska maan pinta ei ole jäätynyt.

 Sitäpaitsi Luontoäiti on pitänyt tämän ruusun kukassa. Hän väittää  tätä jouluruusuksi. Olkoon sitten niin. Mikä minä olen Luontoäidille vastaan väittämään.

 Eilen hän sitten kietoi kompostikehikoiden ympärille jouluvalot. Eipä olisi minun päähäni pälkähtänyt.

Sitten hän repäisi! Teki auringosta joulutähden ja koristeli nuokin puut ja pensaat omilla jouluvaloillaan.

Iltasella hän päätti kuitenkin laitaa hieman joululunta laitureille ja katoille. Tänäaamuna näytti tältä. Kyllä Luontoäiti osaa!
Toivotamme, Amanda ja minä, kaikille blogiystävillemme OIKEIN IHANAA JA LEPPOISAA JOULUNAIKAA!

Ylimääräinen kesäpäivä.

Toissapäivänä minut ja monet muut yllätettiin ylimääräisellä kesäpäivällä. Lämpötila nousi 21 asteeseen. Ylläoleva tähkäkimikki yllätti myös avaamalla ensimmäisen kukkaterttunsa. Se oli päättänyt ennen kukkien aukeamista kasvaa 190 senttiseksi ja yritti piilottaa kukkansa luumupuun lehtien lomaan. Nuppuja on vielä runsaasti. Saapa nähdä jaksavatko aueta.

 Ritarinkannus on myös innostunut kasvattamaan muutaman uuden kukkavarren.

Dahliat jaksavat ilahduttaa pakkasiin asti.

Tämä neidonkurjenpolvi on vieläkin täynnä kukkia.

 Vaikka päivä oli kesäisen lämmin, kulki aurinko jo niin alhaalla, että keskellä päivää puut ojensivat pitkät varjonsa yli pihamaan.

Illalla saatoin vielä istuskella ulkona ihailemassa illankajoa.

Ensimmäinen kevätmyrsky.

Kuunneltuani koko yön toisella korvalla myrskyn ulvontaa, sain aamulla ihailla uusia hienoja sivuverhoja joka ikkunassa.

Havaitsin kuistin pylväässä riippuvan koristeen osoittavan tuulen suunnan olevan lännestä ja sen nopeudeksi yli 15 metriä sekunissa. Avasin oven ja kuvasin sen.

Suljettuani oven totesin nopeudeksi kenties 17 metriä sekunissa, koskapa kaikki ovenpielessä riippuvat patalaput olivat lentäneet lattialle.

Ripustin ne takaisin ja pyysin anteeksi ruoholiljalta, joka oli sekin joutunut samaan ryöpytykseen.

Ilmanpaineen tarkistin eteisen kunnianarvoisasta ilmapuntarista. Siitä oikealla olevan ristipistotyön olen omin käsin pistellyt. Se toivottaa ensimmäisem kevätmyrskyn tervetulleeksi.

Eilen koin pahanlaisen takaiskun, kun kevätaurinko pudotti maahan jo tammikuusta asti eteisen räystäässä kasvaneen mahtavan jääpuikon. Sen alapää oli vain setsemän senttimetriä maan pinnasta, kun se putosi. Olin ajatellut kehuskella sillä ystäville ja kylänmiehille malliin: " Kenellä kasvaa pisin jääpuikko?"  Se katkesi pudotessaan monesta paikasta ja koki tuskallisen lopun.

Sään armoilla.

Mustavalkoisen maanantain aihe on nyt sää. Sää on koetellut tänä talvena pyykkilaituria. Saapa nähdä, josko se kevään tullen tuosta selviää.




Ylläolevaa napsauttamalla voi tutustua monenmoisiin säätiloihin.