Hyvää ystävänpäivää

Toivottelen Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni. Ottakaa ystävänpäiväkukat itsellenne kuvan runsaasta tarjonnasta. Herra Kivi yhtyy toivotuksiin.

Syyskuussa

Minulla on tämä bloggaaminen nyt jäänyt vallan puutteelliseksi kaiken maailman muiden touhujen takia. Herra Kivi kehoitti minua pyytämään anteeksi kaikilta blogiystäviltäni! Vähän myöhään tulee tämä raportti. Kävin syyskuussa pääkaupungissa. Käynnin varsinainen tarkoitus oli  Helene Schjerfbeck-näyttelyyn tutustuminen Ateneumissa. Koska siellä kuvaaminen ei ollut sallittua, laitan tähän kuvia muista näkemistäni asioista. Uusi konsertti talo on mielestäni aivan hyvännäköinen, ainakin tästä kulmasta katsottuna.

 Talon sisällä hurmaannuin ensiksi tästä taideteoksesta. Sen varjo lankeaa takana olevaan tiiliseinään ja muodostaa siihenkin kauniin kuvion.

 Kerrosta alempana on kahvio. Kahvilla istuessani totesin lasiseinän kuvaukselliseksi ja tutkimisen arvoiseksi.

 Otetaan yksityiskohta siitä lähempään tarkasteluun.

 Ja vielä yksi kuva heijastuksista.

 Pihan puolella on patsas. Sen nimi on tietenkin "Hauki"

Kaupunkikävelyllä huomasin Helsingin pormestarin huolehtineen hyvin kukkiensa kastelusta.
 

 Kaupunkia oli kivasti koristeltu.

 Aiottiin mennä kahville Tuomiokirkon kryptaan, mutta siellä ollut kesäkahvila oli juuri edellisenä päivänä suljettu.

 Portti sinne on upea!

 Mentiin sitten kahville Cafe' Ekbergille.

Nam! Saa maistaa!

Aamulehteä hakiessa.

Joskus sitä tulee ajatelleeksi, pitäisikö aamulehden tilaaminen lopettaa ja lukea vain nettilehteä. Silloin jäisivät ihanat kesäaamuiset lehdennoutoretket tekemättä. Isä-ankka näkyy johtavan perheensä aamupalalle.

 Tämä pienokainen kai odottaa, että sille työnnetään mato suuhun.

 Nämä ne ovat aina vaan niin rakastuneita, ettei tuo poikaparka huomaa linnun kakkineen hänen päänsä päälle. Pitänee pyyhkäistä se pois.

 Vuoriarho pitää tästä viileästä kesästä. sillä on tapana närkästyä liiasta paisteesta, mutta nyt se voi hyvin.

 Ensimmäinen valkoinen pioni aukeaa juuri. Sen tuoksu on hurmaava. Olen tukenut ja sitonut sen tänä kesänä jo neljä kertaa, aina vain ylempää. Toivottavasti ei tule kaatosateita, kun sen kukat aukeavat.

 Sinisen kurjenpolven sini on sinisen sinistä. Ei ota valokuva onnistuakseen.

 Sille ei mahda mitään, että tämän pionin nimi on Riitan täti.

Myös orvokit viihtyvät viileydessä.

 Postilaatikolta palatesani onnittelen itseäni punaisesta ovesta. Olin jo tilannut uuden oven ennen Irlannin matkaa. Siellä ollessani ymmärsin, että oveni on ehdottomasti oltava punainen.

Heti kotiin tultuani soitin ovitehtaan edustajalle ja sain sen värin vaihdettua toiveeni mukaiseksi.

Eilen aamulla sain vangittua kuvaan auringonsäteet!
Monella tavoin mainiota viikonloppua kaikille!

Juhlamatka osa 9

Juhlamatkan viimeisenä päivänä lähdettiin liikkeelle etsimään sitä yhtä puutarhaa, jota oli jo kerran etsitty, vaan ei löydetty. Aloitettiin puutarhailu kulkemalla Saint Stephen's Greenin läpi.

 Ohitettiin James Joyce ja oltiin sammaa mieltä hänen kanssaan.

 Ihasteltiin puiston takalaidalla sijaitsevaa puutarhurin asuntoa,

 Sen pihalla kasvavia tulppaaneja

ja taloa joka suunnalta.

Löydettiin Iveagh Gardners. Sitä on toden totta hieman vaikea löytää.

 Puutarha on aiemmin kuulunut Guinnessin perheelle.

 Suihkulähde ei suihkunnut, mutta patsas oli hieno.

 Siellä oli salaperäisiä polkuja joissa yllätti hieno patsas.

 Kiertomatkan lopuksi tämä hieno herra kajautti meille aarian.

Kahvilla käytiin turistitoimiston toisessa kerroksessa. Turistitoimisto sijaitsee vanhassa kirkossa. Kahvilassa voi ihailla kirkon ikkunaa.

 Ladies Toilet löytyi kirkon tornista, jossa toimitin asiani henkeä pidättäen, eikä päähäni pälkähtänyt ottaa sieltä kuvaa.

Ihana matka! Bussin toisessa kerroksessa jäi matkaamatta.

Persoonallisia pubeja olisi riittänyt.
Kiitos ihanat lukijani, kun olette jaksaneet seurata mukana kaikki matkan 9 osaa!
Hyvää loppuviikkoa!

Juhlamatka osa 2.

 Juhlamatkan toisena päivänä lähdettiin heti aamiaisen jälkeen hotellia vastapäätä sijaitsevaan Saint Stephen's Green-nimiseen puistoon.


Puisto on yhdeksän hehtaarin laajuinen, joten siellä voi tehdä kunnon aamulenkin.

 Kuten lammen pinnasta huomaa, satoi. Ei kovin runsasti, mutta sen verran, että sateenvarjo oli aluksi tarpeen.

 Läpötila oli suunnilleen yhtä kolea kuin Suomessakin oli ollut sieltä lähdettäessä. 6-7astetta. Kevät oli Irlannissa kuitenkin pidemmällä, johtuen lauhemmasta talvesta.

 Saint Stephen's Green on erittäin suosittu puisto. Se on yleensä sekä Dublinin asukkaiden että turistien kansoittama. Koleasta säästä johtuen puistossa liikkui vain muutama turisti ja jokunen paikallinen aamulenkkeilijä.

 Puisto on vuosisatojen kuluessa ehtinyt palvella niin yhteislaitumena kuin hirttopaikkanakin.

 Vuonna 1880 Sir Arthur Guinness osti alueen omakseen, koristeli sen salaperäisillä poluilla ja kaarevilla lintulammikoilla ja lahjoitti sen kaiken kansan iloksi.

 Puiston laidalla olen näköjään kuvannut tämän patsaan. Nyt olen kuitenkin jo unohtanut patsaan nimen, josta olisi kenties selvinnyt, miksi naiset siinä ovat kovin surullisen näköisiä.

 Lounaan jälkeen tunnettiin taas tarvetta liikuntaan ja käveltiin Merrion Square- aukiolle. Matkan varrella kuvasin tämän elegantin oven. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten ottanut enempää kuvia hienoista, erivärisistä ovista. Niitä oli usein samassa rakennuksessa vierekkäin punaisia, keltaisia, sinisiä, vihreitä. Riehaannuin niin, että kotiin palattuani vaihdoin ennen matkaa tilaamani uuden ulko-oven värin punaiseksi. Onneksi sitä ei oltu vielä ehditty valmistaa, joten värin vaihto onnistui. Kunhan se parin viikon päästä on asennettu, laitan tänne kuvan siitä.

 Ohitimme Luonnonhistoriallisen Museon, jonka pihalla komeilivat nämä puksipuina kasvatetut eläimet. En kuitenkaan aio yrittää saada aikaiseksi omista pikku puksipuistani vastaavia. Mahdotonta mikä mahdotonta.

 Kirjailija ja runoilija Oscar Wilde lepäilee hämmästyttävän rennon näköisenä Merrion Squarella sijaitsevan puiston sisäänkäynnin liepeillä. Luulisi olevan vaikeata vuosisadasta toiseen pysytellä tuossa asennossa kiven päällä:)

 Tarjoan tässä vielä lähikuvan, jotta hänen ilmeensä näkyy paremmin.
Puistoa ympäröivät Yrjöjen aikaista arkkitehtuuria edustavat upeat talot. Hämmästyttävä määrä irlantilaisia kirjailijoita on lapsena asunut niissä punatiilisissä taloissa. Yritin katsoa niitä tarkasti ymmärtääkseni, mikä aiheutti moisen kirjailijakeskittymän.

 Ehkä osasyynä oli heillä leikkipaikkana ollut aukion keskellä sijaitseva hurmaava puisto.

 Tulppaanit kukkivat.

Paikka paikoin kasvullisuus on erittäin rehevää.
Kun te nyt, hyvät lukijani, olette joutuneet kävelemään näin paljon, lupaan seuraavassa osiossa viedä teidät oluttehtaalle.