Keksinpä hyvän sanan. Kummimmat. Se on superlatiivi sanasta kummat, mikä tarkoittaa kummallisia. Ylläolevan toukan kohtasin tässä eräänä päivänä saarikylän kujalla. Ei siinä sinänsä ole mitään kummallista. Onpahan vaan puunsyöjän toukka. Kummaa tässä on se. että saarikylän soratie on muuttunut toukan väriseksi.
Pääskyset olivat kerääntyneet naapurin antennin päälle. Olisi siinä ollut tuo puhelinlankakin tarjolla. Voihan olla, että naapuri katseli jotain luonto-ohjelmaa.
Merellä nyt näkyy kaikkea kummaa. Punaiset purjeet. Eihän siinäkään sinänsä mitään niin ihmeellistä ole. Merirosvolaivauutisiahan tässä on kuultu viimeaikoina vähän väliä.
Tuollainen rengasmainen pilvi iltayöstä on kyllä aika outo.
Kummallisia kuljetuksia olen tuonut esiin blogissani ennenkin. Miksi ihmeessä niitä näkee kaikkein pahimmilla säillä?
Entäs tämä. Kalastaja kokee pyydystään sateenkaaresta. Pyytääköhän hän sateenkaarirautua.
Yksien rantakekkereiden aikaan paistoi täysikuu................................................
Entä niiden toisten kekkereiden jälkeen, kun havaitsin tämän hinaajan . Se näytti kuvaukselliselta.
Sitten sille tapahtui jotakin.
Se kohosi ilmaan.
Liuetakseen lopulta iltataivaan sineen..............
Tänäaamuna nähtiin sellainen ihme, että juoksin sateessa yöpaita liehuen laiturin päähän kuvaamaan kahta merimetsoa ja selkälokkia. Kummaa on se, että selkälokki lepäili kaikessa rauhassa toisen merimetson jaloissa.On se vaan kummaa, etten ikinä opi sitä, että tuo kivi on liian kaukana, jotta siitä saisi kunnon lintukuvia.
Kumma kyllä aion jatkaa kuvaamista!
