On ahkeroitu puutarhassa. On istuttu terassilla kahvilla. On ihmetelty uutta saariston yhteysalusta.
On hämmästelty saariston yhteyslauttaa. Sitä näkee harvoin.
On hurmaannuttu iltapilvistä.
On ihmetelty täysikuuta sateessa. On mietitty mitä "Kuu paistaa, vettä sataa." mahtaakaan merkitä.
On päätetty lähteä taas saariretkelle. Matkan kohde on nimeltään Lakouri. Ohitetaan numero yksi. Samalla ohitetaan myös numerot kaksi, kolme ja neljä, mutta niitä ei kuvata.
Meri on melkein peilityyni. Nähdään Haminan satama.
Rantaudutaan Lakouriin. Ei hiekkaa täällä rannalla. Pelkkää puhdasta kalliota.
Katsotaan oikealle. Ahaa, tuo merkitsee pian esiinkaivettavaa kahvia.
Katsotaan vasemmalle. Ihaillaan kalliomuodostelmaa.
Otetaan vielä kuva sitkeästä pikku männystä. Se on päättänyt kestää kevät,- syys-, ja talvimyrskyt. Kesällä on helpompaa. Voi vain nauttia suloisista kesäsäistä.
Huomataan kahvi jo katetuksi. Juodaan kahvia ja syödään kaksi palaa mainiota pullaa. Muistellaan. Täällä Lakourissa on pesty mattoja kalliolla, uitu mattoja huuhtoessa, uitu muulloinkin usein. Kallion alla meressä on kiva kallioporras. Siitä on hienoa pulahtaa veteen. Sitäpaitsi ahvenia näkyy nytkin uivan.
Käydään tervehtimässä Herra Kiven valtavankokoista serkkua pikku vaimoineen.
Huomataan koipien venyneen veneeseen ja sieltä pois kiipeiltäessä.
Katsotaan lahdenpoukaman toiselle puolen. Muistetaan sieltä usein poimitun oranssinvärisiä leppärouskuja. Kertakaikkisen makoisia pannulla paistettuna.
Katsotaan taivaalle.
Iltapäivällä merituuli viriää. Ajetaan kotiin reippassa tuulessa. Nähdään purjehduskilpailu.
Tullaan takaisin ykkösen, kakkosen, kolmosen ja nelosen maisemiin. Ollaan tyytyväisiä tähänkin saariretkeen. Kerrotaan Herra Kivelle hänen valtavankokoisen serkkunsa ja vaimonsa terveiset.
Hyvää elokuun loppua kaikille!
Kävelen elokuun illassa kotiin. On aivan pakko mennä laiturille katsomaan tätä väriä.
Naapureiden saunatkin saavat uuden värin. Istun laiturin penkille ja kuuntelen laineiden liplatusta. Tiedän, että sirkat soittavat. En kuule sitä enää.
Tervalepän oksat näkyvät edelleen levittäytyneen.
Koska pikkuista kissaa ei näy missään, kävelen toiselle puolelle taloa. Olohuoneen ikkunan ohi mennessäni huomaan omistavani ainakin kolme olohuoneen lamppua. Miten vaurasta! Tosiassa se yksi kuvastuu toisesta ikkunasta moninkertaisena.
Amanda istuu portailla haaveilemassa. Tullessani se nousee raapimaan portaan kaidetta. Tarkoitus on viestiä, ettei sillä ole aikomustakaan tulla vielä sisään. Ei! Kissojen kuuluu saada haaveilla portaillaan pimeän tuloon asti. Sitten voi harkita sisääntuloa ja nukkumaan menoa. Sitäpaitsi se huomauttaa olevansa hurja NAARASKISSA, jolla on terävät kynnet. Kehotan sitä lopettamaan, ettei mene tikku silmään.
Sisällä näen keittön oven ikkunaan asettuneen yöperhosen. Se antaa kuvata itseään, vaikka asetan kameran aivan kiinni lasiin. En tiedä, mikä yöperhonen se on. Niiden nimet ovat hurmaavia. Olisiko se Sumuinen syysmittari tai Aaltoinen tupsumittari. Toivottavasti ei kuitenkaan Hallamittari tai Pakkasmittari. Olisi hauskaa, jos se olisi Kaksikuumittari. Nimitän sitä Suloiseksi elokuuniltamittariksi. Se hyväksyy sen.
