Arabialainen flunssa.

 Lähdettiin käymään pääkaupungissa parissa hyvin valitussa paikassa. Ensimmäinen paikka mainosti itseään hienolla kissaeläimen kuvalla.

Paikan päällä luulimme pääsevämme suklaatehtaaseen. Sinne meitä ei kuitenkaan sisälle päästetty hygieniasyistä, mikä ainakin minussa kytevää flunssapommia silmälläpitäen olikin aiheellista. Itse en vielä siinä vaiheessa tiennyt sen kytemisestä mitään. Pääsimme kuitenkin käymään tällaisessa viidakossa.

Viidakossa kasvoi kaakaopensas. Enpä ollut ennen tiennyt, että kaakaopavut kasvavat suoraan pensaan rungossa. Saisinpa tuollaisen puutarhaani. Olisi siinä saarikyläläisillä hämmästelemistä.

Nähtiin myös vanha suklaamassan keittämiseen käytetty pannu. Olisi tuokin aika hauska pihalla grillin päällä. Siitä voisi tarjota vieraille itse valmistamaansa juomaa. Tarkoitan tietysti kaakaota. Mitä te luulitte!

Viidakossa käyskenteli hämmästyttävää kyllä myös supisuomalainen  lehmä.
 Suklaata siellä olisi saanut syödä vatsansa täyteen, jos olisi halunnut.
En kuitenkaan syönyt, sillä matka jatkui Arabiaan, jossa oli luvassa lounas. Hieman ihmettelin matkalla sinne, kun matkanjohtaja kertoi siellä saatavan syödä kaikkea mitä tarjolla löytyy, paitsi lautasia. En ole kuullutkaan, että Arabiassa voitaisiin syödä myös lautaset. Kyllä sitä ihminen matkaillessa viisastuu.
Arabiassa pääsimme kuin pääsimmekin tehtaaseen sisään katsomaan lautasten, kuppien, kippojen ja kappojen valmistusta. Aika monimutkaista hommaa. En enää yhtään ihmettele astioiden hintaa kaupassa. Tehtaassa kävellessäni aloin tuntea itseni kumman väsyneeksi. Tähän ulkomaanmatkaan sisältyi tietenkin myös museokäynti. Siinä ihailtiin ja ihmeteltiin. Jokainen ilahtui löytäessään vitriinistä samanlaisen kahvikupin kuin äidillä tai isoäidillä oli ollut. Minä mietin, josko vanhuus on pahasti iskenyt, kun tuntui siltä etteivät jalat enää kanna metriäkään. Olin oikein tyytyväinen päästyäni bussiin ja kotimatkalle , paitsi kaikeen näkemääni, myös siihen että sain istua ja aivastella ja pyyhiskellä nenääni, joka alkoi vuotaa ja vuotaa ja vuotaa. Kotona kömmin heti sänkyyn, sillä arabialaisen flunssan kanssa ei ole leikkimistä. Käytettyäni kolmen päivän aikana 289 paperinenäliinaa, voitin taudin, joten voin jo taas oikein hyvin.
P.S. Amanda haluaa ilmoittaa mielipiteensä: "Famu liioittelee taas. Ei hänellä ollut edes kuumetta"

Kuvakulmia naapurikaupungista.

Nythän on käynyt niin, että olen touhunnut kultani, muruseni kanssa kaikkea mukavaa siinämäärin, että arkiaskareet ovat jääneet toissijaisiksi ja puutarhan hoito hunningolle. Kultani, muruseni matkusti perjantaina kotikonnuilleen ja minä päätin eilen aamulla ruveta tositoimiin tekemättömien askareiden parissa. Vaan eikös mitä! Minulta kysyttiin mentäisiinkö turisteina Haminaan, koska Hamina juhlii 200 vuotta sitten solmittua Haminan rauhaa. Sitäpaitsi käsiimme oli sattunut Haminan turistimainos nimeltä "Hurmaava Hamina". Päätettiin katsella Haminaa erilaisesta kuvakulmasta kuin turistimainos. Pysäköitiin auto torille. Torin ympäristön rakennukset ovat sensorttisia, että on heti parempi siirtyä jalan vanhempaan osaan kaupunkia.

Raatihuoneen torilla havaittiin sininen talo. Niin sininen.

Seinissä on hurmaavat koristeet.

Talossa on samovaarimuseo.

Museolla on niin sininen mainos.

Lähellä on sininen Johanneksen kirkko. Päätimme, että sen viereen saa pysäköidä vain sinisiä autoja.

Torin toisella laidalla huomataan pieni leikkikirkko.

Ei se niin pieni olekkaan, koska sen ympärillä on pitkä aita. Aita luo rytmikkäät varjot.

Aita sisäpuolelta. Sinne kirkko luo oman varjonsa.

Kirkon portin vieressä on syvennys. Mitähän siitä puuttuu. Nyt näkyy vain hyvin vanhaa puuta.

Pietarin ja Paavalin ortodoksisen kirkon sisällä kuvataan sininen katto.

Jatketaan matkaa. Kuvataan kaunis kukkaistutus.

Matkalla bastioniin havaitaan ovien yllä kivannäköiset katokset. Halutaan samanlaiset.

Annetaan periksi turismille ja näpätään yksi kuva bastionin areenalta.

Kävellään vallien reunaa. Tuonne alas ei pääse.

Vaikka yhdet portaa vie ylöspäin ja toiset taas alaspäin.

Vallin päällä on opastaulu, jossa kerrotaan mitä kasveja ja hyönteisiä valliniityltä löytyy. Oikein hyvä!

Jatketaan matkaa ja havaitaan taas tyylikäs katos oven yläpuolella. Halutaan ehdottomasti sellainen.

Nähdään niin kauniin värinen talo, että luullaan olevamme Italiassa. Halutaan muuttaa tänne.

Halutaan kurkistaa talon pihaan. Ei onnistu.

Poiketaan ruutikellarille. Ei voida otta kuvaa, jossa koko rakennus näkyisi, koska sen eteen on sijoitettu musta roskasäiliö. Otetaan kuva taiteellisesta kuvakulmasta.

Ja toinen, jossa näkyy ampuma-aukko.

Kuljetaan salaperäisen portin ohi. Haluttaisiin mennä kahville. Haminassa suljetaan kahvilat lauantaisin kello 13. Siellä ei saa kahvia sen jälkeen. Tapa lienee peräisin Haminan rauhan ajalta.

Kurkistetaan yhteen pihaan, josko siellä olisi kahvit pöydässä. Ei ole.

Osutaan vanhalle päävartiolle. Saadaan hyvä kuva sen edestä.

Ja toinen käytävästä.

Ja kolmas ovesta.
Sitäpaitsi siellä on tykki.

Kuvataan vielä kaunis rakennus, jossa on kauppa vaan ei kahvilaa.

Ja toinen, jossa ei siinäkään ole kahvilaa. Kahdessa viimeisessä kuvassa näkyvät tummat varjot johtuvat kahvin puutteesta. Ajetaan Tervasaareen, jossa viimein löydetään avoinna oleva kahvila. Ihanaa! Syödään kahvin kanssa vastaleivottu pinaatti-fetapiirakka.

Lopuksi tuijotetaan siellä seisovaa kuuluisan Miinan tekemää puulehmää. Aika iso ja pelottava. Onneksi se on aidan takana. Ajetaan kotiin. Päätetään tehdä kaikki tekemättömät hommat huomenna.