Joskus sitä tulee ajatelleeksi, pitäisikö aamulehden tilaaminen lopettaa ja lukea vain nettilehteä. Silloin jäisivät ihanat kesäaamuiset lehdennoutoretket tekemättä. Isä-ankka näkyy johtavan perheensä aamupalalle.
Tämä pienokainen kai odottaa, että sille työnnetään mato suuhun.
Nämä ne ovat aina vaan niin rakastuneita, ettei tuo poikaparka huomaa linnun kakkineen hänen päänsä päälle. Pitänee pyyhkäistä se pois.
Vuoriarho pitää tästä viileästä kesästä. sillä on tapana närkästyä liiasta paisteesta, mutta nyt se voi hyvin.
Ensimmäinen valkoinen pioni aukeaa juuri. Sen tuoksu on hurmaava. Olen tukenut ja sitonut sen tänä kesänä jo neljä kertaa, aina vain ylempää. Toivottavasti ei tule kaatosateita, kun sen kukat aukeavat.
Sinisen kurjenpolven sini on sinisen sinistä. Ei ota valokuva onnistuakseen.
Sille ei mahda mitään, että tämän pionin nimi on Riitan täti.
Myös orvokit viihtyvät viileydessä.
Postilaatikolta palatesani onnittelen itseäni punaisesta ovesta. Olin jo tilannut uuden oven ennen Irlannin matkaa. Siellä ollessani ymmärsin, että oveni on ehdottomasti oltava punainen.
Heti kotiin tultuani soitin ovitehtaan edustajalle ja sain sen värin vaihdettua toiveeni mukaiseksi.
Eilen aamulla sain vangittua kuvaan auringonsäteet!
Monella tavoin mainiota viikonloppua kaikille!
