Vuosikampa 008

 Kevät etenee, on päästy vuosikamman numero 8 kohdalle. Klikkaamalla ylläolevaa logoa löytää monenmoisia kevään etenemiskuvia.

 - Herra Kivi! Miten menee?
- Ihan hyvin. Pääsiäisenä kylläkin hämmästyin jonkin verran nähdessäni tuon oudon eläimen. Sen nimi näkyy olevan Merikarhu. Olen kuullut jääkarhuista, mutta merikarhu on minulle outo olio.
- Voi ihminenkin olla merikarhu, jos on oikein kauan seilannut merellä. Tuon sisässä saattaa olla selaisia merikarhuja. Hyvin näkyy kulkevan. Taitaa olla sulaa vettä. Vähän on sumuinen näkyvyys.

 - Olihan se sulaa, mutta toisen pääsiäispäivän aamuna oli taas riitteessä.

 - Päivän mittaan riite suli. Kummallisen muotoisia jäälauttoja ajelehti kuten tuokin, joka tökkäsi minua kylkeen.

 - Minun tekisi niin mieleni mennä vähän tökkimään noita jäälauttoja rannasta kauemmas.
- Älä vaan mene vanha ihminen sinne jäälautoille pomppimaan. Saat kylmän kylvyn.
Muuten, voisitko lähettää lukijaystävilleni kukkia näin kevään kunniaksi kiitokseksi siitä, että he jaksavat olla kiinnostuneita jutuistani?

- Tottakai. Kävisivätkö mielestäsi punaiset tulppaanit?
- Käyväthän ne. Olkaa hyvät! Hyvää viikonloppua kaikille!

Luontoäidin tapaninrieha.

Edellisiin puuhiinsa tyytyväinen Luontoäiti vietti jouluaaton ja joulupäivän melko rauhallista joulueloa, mutta seuraavana yönä se keksi ruveta suunnittelemaan Tapaninpäivän yllätystä kaikelle kansalle. Vietimme Amandan kanssa sangen rauhattoman yön kuunnellen myrskyn ulvontaa. Joka toinen tunti Amanda aikoi lähteä ulos tarkastelemaan tilannetta ja joka toinen tunti minä kurkistelin pimeään yöhön, jossa näin vaahtopääaaltojen lyövän valkoisenaan rantahiekalle. Aamun tullen saatoimme todeta Luontoäidin vieneen rannastamme tonnin verran rantahiekkaa, joskin tuuli oli kääntynyt niin paljon länteen, että oma rantamme oli jo rauhoittunut pienehköön yliloiskintaan.

Vesi oli noussut. Naapurin laituri sinnitteli juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella.

Rannassa kasvava tervaleppä on kaiken kokenut ja suhtautui tilanteeseen tyynen rauhallisesti.

Kävelyretki saarikylän rantakujia pitkin osottautui kokemisen arvoiseksi. Pitkänpohjanpolulta oli pakko kääntyä takaisin. Pitkävartiset saappaat olivat jääneet eteisen nurkkaan.

Venevajoihin olisi päässyt vain veneellä. Otin pari kuvaa myös myrskyn puoleiselta rannalta. Ne menivät poistettujen joukkoon, koska en pysynyt kunnolla pystyssä siinä tuiverruksessa. Sitäpaitsi meteli oli senkaltainen etten kuullut mitä kuvasin.

Mattolaituri suunnitteli matkaa etelään. Luontoäiti tietää, että tämänkaltainen veden nousu aiheuttaa aina turismin nousun saarikylään noin 120 kertaiseksi normaaliin säähän verrattuna. Suoritinkin hänen ilokseen pienen turismilaskennan yhdessä saarikylän tienristeyksessä. Liikennetiheys siinä oli 120 autoa tunnissa. Normaali tiheys lienee korkeintaan 10 autoa tunnissa. Pienehkökin tietulli tuottaisi melkoisen summan saarikylän asukkaiden iloksi.

Toinen lähisaari vaikutti vajoavan Suomenlahteen.

 Toisessa nousi vesi ovesta sisään. Lohdutukseksi Luontoäiti järjesti iltapäivällä auringonpaistetta

Lämmintä oli Luontoäiti järjestänyt peräti 7 astetta, joten oikea jouluruusu pääsi terassille kuuntelemaan loisketta. Tänään Luontoäiti yritti uudelleen, mutta vaikutti hieman väsähtäneen, vesi tosin nousi vielä parikymmentä senttiä edellistä korkeammalle. Jäämme odottelemaan Luontoäidin seuraavaa toimenpidettä. Toivottelemme Amanda ja minä iloista uuden vuoden odotusta kaikille blogiystävillemme!

Kissanristiäiset

Eilen aamulla minua alkoi epäilyttää, kun famu heilutteli mattoja ulkona ja raahasi ympäri huushollia sitä kamala-äänistä eläintä joka imee kissankarvoja. Sitäpaitsi famu kuulutti että tänään sinulla Amanda on taas perinteinen SUURI päivä.

Asia valkeni minulle nähdessäni olohuoneessa pöydän johon oli aseteltu välineet KISSANRISTIÄISIÄ VARTEN.
Jo ennenkuin juhlat ehtivät alkaa, kuulin ulkoa niitä pelottavia paukahduksia ja siirryin varmuuden vuoksi sängylle päiväpeiton alle. Vieraat huudahtelivat tullessaan iloisesti, toivat minulle lahjoja ja utelivat että missähän päivänsankari tänä vuonna on. Kellarissako? Olisin ollut, mutta famu ei päästänyt. En kuitenkaan tullut esiin. Päättivät sitten taas kerran kastaa minut poissaolevana. Ottivat kuohujuomaa ja antoivat minulle yhden nimen lisää. Nimeni on nyt sitten Amanda Beata Cecilia Dorothea EUFROSYNE! Juhlamenoihin kuuluen famu luki otteen kirjasta "Kissankuria". Lauloivat sitten yhteen ääneen "Kis, kis, kippurahäntä huomenna mennään Lappeenrantaan" ja niin edelleen. Ihmettelivat eikö siinä ole kuin yksi säkeistö. Muistivat sitten että laulussa "Mäntyharjun pojat lähti reissulle" on sata säkeistöä. Lauloivat onneksi vain muutaman. Huh!
Kyllähän minä vielä ymmärrän nuo juhlamenot ja laulannat, mutta sitä en ymmärrä miksi koko saarikylän pitää osallistua näihin kissanristiäisiin paukuttelemalla ja ampumalla taivaalle niitä värivaloja joita pakoon olin siinä vaiheessa siirtynyt

sängyn alle.

Muut siirtyivät keittiöön mässäilemään ja pelaamaan peliään. Pelin nimi on "Miksi juuri Mäntsälä...?. Esiintyy siinä Lappeenranta ja Mäntyharjukin. Hauskaa kuului olevan.

Kellon lyödessä kaksitoista keittiössä olevat ottivat taas kuohujuomaa ja huutelivat minulle että tule sinäkin, kun olet saanut lahjaksi oman pullon.Olin sitä mieltä että minähän se päivänsankari olen joten minulle olisi pitänyt olla isompi pullo.

Ainakin näin iso.

Toivoteltuaan suureen ääneen kaikenmaailman onnellisuuksia toisilleen, huutelivat niitä minullekin sinne sängyn alle. Vähitellen maailma hiljeni, joten uskalsin varovasti kurkistaa ja kuunnella toisella korvalla josko sentään voisi siirtyä nukkumaan sängyn päälle famun kainaloon.

Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni kaikkia lukijoitani siitä että he ovat jaksaneet seurata elämääni ja lähettäneet minulle kilttejä, ymmärtäviä ja ystävällisiä kommentteja koko viime vuoden ajan. Hyvää tätä vuotta kaikille!

P.S. Famu sanoisi samaa, jos jaksaisi vääntäytyä tuolta sängystä ylös.

Viime vuonna tähän aikaan..

Keväinen kuva. Kissanruohoa purkissa.

Tämä kuva on otettu tänään.

Tämä on otettu 13.3.08. Kiven päällä on vielä hieman lunta.

Viime vuonna tähän aikaan, siis maaliskuun tällä viikolla, olen merkinnyt sääpäiväkirjaan seuraavaa: "Haravoin pihaa, lämpötila päivällä + 5 astetta.
Nyt on tämännäköistä.
Taitaa vierähtää vielä jokunen tovi ennenkuin pihatöihin pääsee.
Voisihan sitä tietysti piirrellä haravalla kauniita kuvioita hangen pintaan.

Amanda tutkailee jälkiä. Piti kasvattaa kissanruohoa purkissa, kun Amanda rupesi repimään matonhapsuja.