Oikea toivesyksy.

 Täälläpäin on tänä vuonna saatu viettää toivesyksyä. Ruska oli täydellisen kaunista.

 Auringonlaskut taivaallisen ihania.

 Herra Kiven kanssa olemme seuranneet joutsenenpoikien varttumista.

 Sää on pysytellyt vallan lämpimänä. Tänäänkin oli 10 astetta lämmintä. Villanukkajäkkärä kukkii.

Ruusut yrittävät vielä parhaansa mukaan avata nuppujaan. Tämä ei tiedä kumpi on koreamman puinaista kukka vai lehdet.

Maanpeittoruusu komeilee.

Malvikki innostui kehittelemään aivan uuden kukinnan.

 Kesän viimeinen valkoinen.

Tämä maanpeittoruusu pitää pintansa, vaikkei siinä ole enää lehtiä lainkaan.

Ilman ja veden lämpötilojen vaihtelu on kehitellyt monta sumuihmettä.

 Toissapäivänä peloiteltiin vallan hurjalla syysmyrskyllä. Herra Kivi ilmoitti minulle aikovansa pitää pintansa myrskyn kourissa. Hän on nimittäin kasvattanut pinnalleen kauniin vihreän sammalkerroksen.
Minä kantelin sisään kaiken pihalla olevan irtaimen ja suojaiseen nurkkaukseen vielä täydessä kukassa olevan keijumekon sekä kukkiaan vielä availevat ruukussa olevat kärhöt ja varustauduin viettämään unettoman yön tuulen voimakkuutta ja meriveden korkeutta tarkkaillen. Tuulilukemat jäivät ennustettua pienemmiksi ja merivesi nousi vain metrin normaalia korkeammalle.

 

 Eilen näytti jo näin leppoisalta, sillä tuuli kääntyi niin että tämä ranta jäi vallan suojaiseksi.

 Meri toi naapurin rantaan komean muovipöntön ja hienon punaisen poijun. Minä toivoin laatikollista vanhaa viskiä, mutta ilman jäin.

Rannassa kasvava vanha leppä sai kunnon merivesikastelun, mutta se on siihen tottunut.
Nyt vesi on jo laskenut normaaleihin lukemiin ja edelleenkin on lämmintä säätä luvassa.
Siitä onnellisena toivottelen oikein mainiota marraskuuta teille kaikille hyvät lukijani!

Johan säikähdin

Tähän alkuun paljastan, että edellisessä bloggauksessani esittelemäni salaatti on lajinimeltään Salanova.
Kylläpä minä säikähdin pahasti, kun alkuviikosta täällä vaikutti siltä, että ollaan siirtymässä suoraan kesästä talveen ja jätetään syksy tänä vuonna kerrassaan kokematta. Säätiedote ennusti hallaa ja pakkasia ja laskihan se lämpötila yhtenä yönä peräti yhteen plusasteeseen.
Vesilinnut suuntasivat etelään.

Pikainen katsaus paikalliseen syysmuotiin. Poikkiraidat näkyvät olevan edelleen in.

 Tutkimusalus Muikku suunnisti tutkimaan meriveden tilaa. Huomatkaa Herra Kiven syyspuku. Vihreää pitsiä takin helmassa.

Minä siis säikähdin ja kiiruhdin kantamaan pelargoniat, verenpisarat ja begoniat sisään. Harmitti. Olivathan pelargoniat juuri saavuttamassa pituuskasvunsa ennätyksen. Yksikään ei onneksi katkennut niitä sisään kantaessani.

Jouduin sijoittamaan kukat väliaikaisesti olohuoneeseeni. Se muistuttaa nyt epäilyttävästi kukkakauppaa. Olen harkinnut puutarhakutsujen pitämistä sisätiloissa.
Yölämpötilat näkyvät ennusteiden mukaan nyt kohoavan lähes kymmeneen asteeseen. Se on hyvä. Minulla on nimittäin syystoimet puutarhassa pahasti kesken.
Toivottelen kaikille oikein ihania syyspäiviä. Herra Kivi yhtyy toivotuksiin.

Uusi kuvakulma-haaste

 

CurryKaneli haastoi minut blogissaan seuraavanlaiseen:
Ota valokuva tai useampikin kodistasi tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
Olen tainnut esitellä kotiani jo yhdestä jos toisestakin kuva- ja nälökulmasta katsottuna.
Tässäpä kuitenkin aivan uusi kuvakulma keittiöstäni.
Sukulaistyttö kiidätti minulle heinäkuun loppupuolella syötäväksi jämäsalaatin pikkupikku ruukussa.
Koskapa salaatti vaikutti kovin reippaalta, siirsin sen isompaan ruukkuun. Siitäkös se innostui ja rupesi viihtymään keittiönpöydälläni. Se kasvaa nopeammin kuin ehdin sitä syödä. Siitä on tavattoman kätevää napsaista salaattia suoraan voileivälle. Se myös kuuntelee mielellään juttujani eikä ole juurikaan ruvennut väittelemään kanssani edes maatalouspolitiikasta. Kunhan myhäilee.
Tämä salaatilajike oli minulle aivan uusi tuttavuus, kun se alkukesästä ilmestyi vihanneskauppiaan tarjontaan torilla. Saatte vapaasti arvailla mikä lajikkeen nimi on. Siinä on makua ja se pysyy kauniina salaatissa.
Haasteen sääntöjen mukaan minun tulisi haastaa tässä viisi blogiystävääni. Koska en ehdi puuhailla haasteita eteenpäin, toivon halukkaiden nappaavan tästä idean ja ottavan osaa haasteeseen.

Uusi passi arvokkaasta paikasta.

 Tuli aika hankkia uusi passi. Ensin oli tietenkin pakko käydä passikuvassa. Passikuvaan meneminen vaatii ihmiseltä aivan erikoista ponnistusta. Kuten tavallista siitä tuli kaamean näköinen. Talo, josta passia menin hakemaan, on sen sijaan vallan komea. Tällaista rakennusta sopii nimittää kivitaloksi. Se on rakennettu vuonna 1915. Passin sieltä anominen tuntui oikein arvokkaalta.

 Porraskaiteet sopivat tyyliin.

 Porraskäytävän seiniin on malattu kauniit jugend-tyyliset friisit.
Kaamean näköisestä passikuvastani huolimatta passi minulle myönnettiin. Nykyaikaiseen tapaan minulle luvattiin tulevan kännykkääni tekstiviesti, jossa kerrotaan milloin ja mistä R-kioskista saan passini noutaa. Passin noutaminen R-kioskista ei kylläkään tunnu lainkaan arvokkaalta. Onneksi ei ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen tarvitse passikuvaan mennä. Ainakaan toivottavasti. Pystyn kyllä kuvittelemaan noin kaksikymmentäviisi eri tapahtumaa ja syytä joiden takia mahdollisesti voisin taas joutua passikuvaamoon.

Kauniin kivitalon viereinen puutalokin on kaunis.
En laita tähän sitä passikuvaani vaan toivottelen kaikille aivan mainiota syyskuuta ja jatkuisivatpa nämä kesäiset säät vielä KAUAN!

Saariretki taas!!

 On ahkeroitu puutarhassa. On istuttu terassilla kahvilla. On ihmetelty uutta saariston yhteysalusta.

 On hämmästelty saariston yhteyslauttaa. Sitä näkee harvoin.

 On hurmaannuttu iltapilvistä.

On ihmetelty täysikuuta sateessa. On mietitty mitä "Kuu paistaa, vettä sataa." mahtaakaan merkitä. 

 



 On päätetty lähteä taas saariretkelle. Matkan kohde on nimeltään Lakouri. Ohitetaan numero yksi. Samalla ohitetaan myös numerot kaksi, kolme ja neljä, mutta niitä ei kuvata.

 Meri on melkein peilityyni. Nähdään Haminan satama.

Rantaudutaan Lakouriin. Ei hiekkaa täällä rannalla. Pelkkää puhdasta kalliota.

 

Katsotaan oikealle. Ahaa, tuo merkitsee pian esiinkaivettavaa kahvia.

Katsotaan vasemmalle. Ihaillaan kalliomuodostelmaa.

 

 Otetaan vielä kuva sitkeästä pikku männystä. Se on päättänyt kestää kevät,- syys-, ja talvimyrskyt. Kesällä on helpompaa. Voi vain nauttia suloisista kesäsäistä.

 Huomataan kahvi jo katetuksi. Juodaan kahvia ja syödään kaksi palaa mainiota pullaa. Muistellaan. Täällä Lakourissa on pesty mattoja kalliolla, uitu mattoja huuhtoessa, uitu muulloinkin usein. Kallion alla meressä on kiva kallioporras. Siitä on hienoa pulahtaa veteen. Sitäpaitsi ahvenia näkyy nytkin uivan.

 Käydään tervehtimässä Herra Kiven valtavankokoista serkkua pikku vaimoineen.

 Huomataan koipien venyneen veneeseen ja sieltä pois kiipeiltäessä.

Katsotaan lahdenpoukaman toiselle puolen. Muistetaan sieltä usein poimitun oranssinvärisiä leppärouskuja. Kertakaikkisen makoisia pannulla paistettuna.

 Katsotaan taivaalle.

 Iltapäivällä merituuli viriää. Ajetaan kotiin reippassa tuulessa. Nähdään purjehduskilpailu.

Tullaan takaisin ykkösen, kakkosen, kolmosen ja nelosen maisemiin. Ollaan tyytyväisiä tähänkin saariretkeen. Kerrotaan Herra Kivelle hänen valtavankokoisen serkkunsa ja vaimonsa terveiset.
Hyvää elokuun loppua kaikille!

Saariretki

 Jokaisen perinteitä noudattavan saarikylän asukkaan tulee kesäisin tehdä retkiä muihin saariin. Käynnistetään vene ja ohitetaan rannan tuntumassa kivellä oleileva lintusekamelska.

 Vilkutetaan taakse jäävälle kotisaarikylälle.

 Vilkutetaan vastaan tulevalle vuoroveneelle. Sillä matkaavat turistit vilkuttavat meille.

Ohitetaan Kukourin linnake.
Rantaudutaan saaren hiekkarannalle. Saaren nimi on Lehmä, mutta ei anneta sen häiritä. Minkäpä saari nimelleen mahtaa. Riisutaan kengät, nautitaan hienon rantahiekan varpaita syleilevästä kosketuksesta. Levitetään rannalle suurin huushollista löytyvä kylpypyyhe. Mieluiten kissakuvioinen.
Istutaan pyyhkeelle. Levitetään pöytäliina. Kaivetaan esiin mukaan otetut eväät. Kanasalaattia ja savulohta. Otetaan esiin kielletty hedelmä. Se on huolella kaupasta valittu eniten 60-luvun ranskanleivän kaltainen ranskanleipä sekä siihen kuuluva voi. Voin tulee mieluiten olla lasipurkissa. Syödään kanasalaattia ja savulohta. Nautitaan kiellettyä hedelmää kahvin kera. Kahvia tulee  olla mieluiten pari litraa pumpputermoksessa, ettei se lopu kesken. Jälkiruoaksi nautitaan sallittuja hedelmiä - mansikoita ja vadelmia.
Nautintojen jälkeen heittäydytään selälleen kylpypyyhkeelle ja katsellaan poutapilvien leijailua kesätaivaalla.  

 Noustaan äkisti istumaan, koska meille järjestetty televisio-ohjelma yllättäen alkaa. Sen nimi on Merivartijat.

 Seurataan ohjelmaa, jossa merivartijat tällä kertaa puhalluttavat erityisesti vesiskootterin kuljettajia.

Katsotaan ohjelma loppuun. Kaikki pysäytetyt vesiskootterit saivat jatkaa matkaa.

 Päätetään harrastaa liikuntaa. Kiivetään aikamoista rinnettä ylös saaren halki ja jatketaan matkaa mäntykankaan läpi toista rinnettä alas saaren toiselle puolelle, jota nimitetään tässä tapauksessa takarannaksi.

 Katsotaan vasemmalle.

 Katsotaan oikealle. Aika hienot näkymät. Kaikki saaressaolijat olivat siis kokoontuneet eturannalle, josta tulimme.

Otetaan kuva hiekassa kasvavasta kurtturuusupensaasta. Tutkaillaan muutenkin rantaa ja erivärisiä kiviä. Otetaan pari erittäin valkoista kiveä. Laitetaan ne taskuun eikä kerrota kenellekään, että näin on tehty.

Kävellään takaisin eturannalle. Kerrotaan ohimennen terveisiä Herra Kiveltä hänen pikkuserkulleen, joka paistattelee päivää rannalla.

Kuvataan saaren korkeimmalta kohdalta alhaalla rannalla olevia veneitä. Makaillaan vielä tovi hiekkarannalla ja juodaan välillä kahvia.

Kotimatkalla kuvataan matkan varrella näkyvä lintusekamelska.

Kotona otetaan taskussa olevat kivet ja laitetaan ne puutarhaan sen yhden tavattoman valkoisen kiven viereen, joka sijaitsee yhdessä kukkapenkissä.

Seuraavana päivänä muistellaan saariretkeä. Ja sitä seuraavana päivänä.

Oikein ihanaa elokuuta teille blogiystäväni! Herra Kivi lähettää terveisiä.