Pistäydyin pääkaupungissa.

Tässä pääsiäistervehdys kaikille lukijoilleni. Kortti on peräisin aivan viime vuosisadan alusta. Amanda Beata Cecilia Dorothea Eufrosyne on erityisen ihastunut kuvan aiheeseen ja lähettää iloisen pääsiäistoivotuksensa kaikille kissa, koira, kani ym-blogiystävilleen.

Pistäydyin pääkaupungissa. Matkan aikana otin bussin ikkunan läpi muutamia niinsanottuja matkakuvia. Ikkuna oli likainen ja heijasteli. Ei se mitään. Pitäähän matkakuvia ottaa. Matka kotikaupungistani pääkaupunkiin sujuu ruotsinkielisten alueiden kautta. Ensin on Pyttis. Kuvassa on Pyhän Henrikin harmaakivikirkko 1460-luvulta.

Tienvarrella valistetaan maan suomenkielisiä asukkaita.

Seuraavaksi tulee Lovisa. Rakennuskanta on vanhaa.

Entä sitten Borgå. Muurari on osannut työnsä.

Puutalot kunniassa.

Kaunis portti ja talo.

Pääkaupungin ihmeitä. Kirahvit paistattelivat päivää parvekkeella.

Säikähdin hieman. Hirvi yritti käydä kimppuuni juuri, kun tiirailin kirahveja.

Keskellä pääkaupunkia, jonka nimi on Helsingfors, on maatilatori.

Pistäydyin maatilatorilla. Sieltä sai ostaa mielettömän, suloisen, kiihdyttävän ihania suklaakonvehteja. Ne on omin käsin valmistanut chileläinen Mercedes, joka asuu Ahvenanmaalla Eckerössä. Tarjoan teille yhden mielettömän ihanan konvehdin kullekin. Olivat erittäin kauniita, en vaan pystynyt tarttumaan kameraan enää sen jälkeen, kun rasia oli avattu ja sain ensimmäisen mielettönän ihanan konvehdin suuhuni.

Sadepäivän puuhia.

Mitäpä sitä sadepäivänä puuhailisi. Voi vaikka järjestellä valokuvia. Purppurahappomarja pensas kukkii. Sitä pitää lähestyä varoen. Siinä on hirvittävät, pitkät, erittäin terävät piikit. Pensas on siitä ihana, että se lehdet ovat tummanpunaiset.

Kukat roikkuvat alaspäin.

Nuputkin ovat läheltä katsoen kauniit.

Olen sitkeästi yrittänyt kuvata valkoisia kukkia. Ei ole helppoa. Ne heijastavat valoa niin, että kukan rakenne ei oikein erotu. Tämä valkoinen orvokki tuli puutarhaamme muun ostoksen yhteydessä. Se laitettiin kasvamaan, ja hämmästyttävää kyllä se osoittautui monivuotiseksi.

Patjarikko näyttää kauneimmalta varjossa, joskin se kukkii runsaammin paisteessa.

Valkoista särkynyttä sydäntä olen kuvannut useista eri kulmista. En ole tuloksiin tyytyväinen.

Kevättähtimö on luonnonkasvi.

Samoin koiranputki. Tämä lienee tärkeä kuva koska teksti alleviivautuu itsestään:D

Tässä kissakortti. Monena kissa eläessään. Kortin tekijä on Ronald Searle.

Ihan sen nimen takia.

Oli pakko vaihtaa tähän blogiin uusi Elegian tekemä sivupohja. Ihan sen nimen takia. Täällä voi käydä katsomassa mikä pohjan nimi on. Hihitin sille tuokion. Onhan tämä kaunis ja hempeä. Vaihdan sitten taas jonkin muun, kun rupeaa tuntumaan siltä, että hempeily riittää.

Tästä ajaa juuri ohi tämä paikallisen Meripelastusseuran upouusi, hieno pelastusalus. Meripelastusseura tekee arvokasta vapaaehtoistyötä kaikkien merelläliikkujien hyväksi. Toivon seuralle menestystä! Toivon myös, ettei tänä kesänä mitään vakavampaa sattuisi. Kuvan aluksesta otin illalla pari päivää sitten.

Tämäkin perhe tässä. Siinä on taas koko suku samassa veneessä ja toinen airo on unohtunut kotiin! Kortin taiteili Derold Page.

Ihmettelemistä riittää.

Luonnossa, kasveissa ja linnuissa riittää nyt ihmettelemistä. Tässä kesän ensimmäiset vesilinnunpoikaset. Tukkakoskeloäiti siinä opettaa lapsosiaan kiipeämään pikku kivelle.

Varmuuden vuoksi laitan vielä tämän toisen otoksen. Olivat minun kameralleni vähän liian kaukana. Ehkä tästä kuitenkin käy ilmi opetus ja kasvatus.

Vesiliikenne on jo aika runsasta. Taitaa olla pian kaikki veneet täälläpäin vedessä. Ylläoleva kissamainen veneilytyyli ei ole ihan suositeltavaa. Missä lienevät pelastusliivit. Airotkin puuttuvat, vaahtosammuttimesta ei tietoakaan.
Kortin tekijä on Anne Davies.

Vieras Katti Pitkäkarva.

Aamulla pihalla istui vieras kissa. Katselimme sitä Amandan kanssa ja nimesimme sen Katti Pitkäkarvaksi.

Se tassutteli Amandan kissanminttuviljelmälle, ja kyseli, saisiko hieman maistaa. Amanda lupasi, koska sattui olemaan kohteliaalla tuulella.


Kävin kampaajalla. Amalia halusi eilen kommentissaan nähdä lisää kissakortteja.
Onneksi en sieltä tullessani ollut aivan tämän näköinen, vaikka koillistuuli olikin aika navakka.

Kortin on taiteillut Ronald Searle.

Hupaisaa Wappua !

Hupaisaa ja lämmintä Wappua kaikille lukijoillemmen!
Toivottavat Famu ja Amanda.



Tämä katti on viettänyt vappua Virossa. Kortti on kulkenut vuonna 1938 Pärnusta Tarttoon.

Kameran käytön oppitunti.

Tänään tiistaikerhossa kuultiin esitelmä digi-kameran käytöstä. Esitelmöitsijä lahjoitti ylläolevan kirjan tiistaikerholle. Koska hän ojensi sen minulle, päätin lainata sen heti kotiin luettavaksi. Jos kuvien laatu blogissani paranee, olen oppinut siitä jotakin. Lisäksi esitelmöitsijä esitteli kameroiden uusimpia malleja. Alkoi tietysti heti tehdä mieli uutta kameraa.

Mutta kun tulin kotiin, Amanda Beata Cecilia Dorothea makasi ololuoneen lattialla kiukuttelemassa. Kun kysyin mikä häntä kiukuttaa, hän valitti sitä että olen aina jossain kokouksessa, ja jos hänellä olisi polkupyörä, hän voisi sillävälin pyöräillä, eikä maata olohuoneen lattialla lihomassa. Ihmettelin, että mistä hän moista on saanut päähänsä, ja sain vastauksen, että siitä kortista.

Ilmeisesti tästä. Kortin on piirtänyt Karin Van Heerden.
En siis voi ostaa uutta kameraa koska minun pitää ostaa kissalle polkupyörä:))))

Innostuin.

Innostuin laittamaan sellaisen kaupasta ostetun basilikapuskan ruukkuun multaan. Söin kaiken, paitsi yhtä tainta. Se innostuikin saatuaan koko ruukun itselleen kasvamaan oikein komeasti.
Vaihdoin sen eilen isompaan ruukkuun. Nyt pitää vaan leikata siitä maustetta varovasti, että se innostuu haaromaan.

Vaikka olen päättänyt etten innostu liikaa näistä kollaaseista innostuin tuosta basilikan vihreydestä tekemään tälläisen vihreän.


Saarikylän kissat ovat innostuneet kevätliikenteestä. Kortin on piirtänyt E.K. Tarkempaa nimeä en tiedä

Kukkia, kissoja merenkulkua.

Pääsiäistulppaanit alkavat olla jo auenneita.

Kun niitä katsoo kameran läpi, näkyvät heteet ja emi tarkemmin kuin paljaalla silmällä.
Tämä ei ole kylläkään mikään biologian oppitunti.

Lähdin tänään käymään kylässä. Tiellä tuli vastaan tämä sievä kissa. Se oikein kiehnäsi jaloissani

siihen asti kunnes sen kaveri tuli sanomaan sille :"Älä ole tyhmä! Sehän on ihan vieras täti! Eihän se osaa ottaa kuviakaan kissoista niin, että häntä näkyisi kuvassa kokonaan."

Kyläpaikassa oli toinenkin vieras. Sen nimi on Nöpö. Nöpö nuuhki kassiani, josko siellä olisi jotain hyvää. Se oli sitä mieltä, että minulla on tyylikäs kassi.

Pyysin sitä olemaan vähän aikaa paikallaan, jotta saisin siitä nätin kuvan. Se asettuikin sievästi ja väitti olevansa rodultaan "tuolinsininen".

Kun tulin kotiin, tarkastelimme Amanda Beata Cecilia Dorothean kanssa meriliikenteen sujumista. Koululaiva onnistui ajamaan tuosta salmesta oikeaoppisesti.

Tässä sama laiva lähempää. Kesäisen näköistä. Purjelaivoja saadaan vielä odottaa.

Ja sitten kissakortti kokoelmasta "Kissat museoissa". Tämä ensimmäinen on nähtävänä Pariisissa Louvressa, kuten tiedämme.
Kortin on taiteillut Susan Herbert.

Rennosti palmusunnuntaina.

Eilen aamulla ovikelloani soitti näin veikeän näköinen virpoja.


Amanda odotteli minua, kun olin kylätapahtuman loppupalaverissa.

Oli varmaan tarkoitus sanoa, että pieni rentoutuminen tekee hyvää. Oikeassa Amanda olikin. On ollut pari päivää aikamoista touhua. Rentoutumisen malli on tässä vapaasti käytettävissä.

Lopuksi esittelemme saarikylän hyötykissat. Rennosti vaan. Eikä palele.
Kortin on piirtänyt Ditz.
Vaihdon sivupohjaksi Elegian pikku pääsiäispupuset pääsiäisenkeltaisella.

Hyvä päivä, joskin lopuksi vino

Sain eilen Amalialta tällaisen hienon tunnustuksen. Se oli osoitettu sekä Amanda Beata Cecilia Dorothealle että minulle. Olemme tästä molemmat erittäin otettuja. Miuu, mauu, mouu!

Haluan lähettää tämmöisen eteenpäin Tuijalle, jonka mielenkiintoista blogia luen päivittäin.



Tämän paikan nimi pihallani on "rannan rinne". Maksaruohot ja mehitähdet ovat ilmeisesti selvinneet hengissä yli talven.



Saarikylän veneet alkavat olla sen näköisiä, että "vesille venosen mieli". Saarikylän pihoilla on yleensä yksi, kaksi tai kolme venettä. Joissakin enemmänkin, jos tuikitarpeelliset soutuveneetkin otetaan mukaan.




Minun pihallani ei ole yhtään venettä, mutta onneksi naapurilla on aidan takana tämä purjevene. Se ikäänkuin korjaa tilannetta. Ei tarvitse yhtään hävetä. Vaikkei minulla olekaan yhtään venettä, kuulun tietenkin seuraan nimeltä Saarikylän veneilijät. Se kuuluu hyviin tapoihin.



Sitten vielä jatkoa kissakorttitarinalle. Minulla on ilmeisesti tänään vino päivä, kun nämä tulivat näin vinoon. Ei se mitään haittaa. Vinotkin päivät on otettava vastaan, mieluummin huumorintajun kera.
Ylemmän kortin tekijä on Anne Freidank, alemman taas Gerhard Gluck.