12-kuvaa, tammikuu

Tammikuun kuvaa ottaessani jouduin seisomaan hieman lähempänä kohdetta. Jos olisin halunnut seisoa aivan samassa kohdassa kuin edellisiä ottaessani, olisi ollut pakko seisoa 80 centtiä syvässä lumessa. Sää on tänään sumuinen. Pakkasta on 7 astetta.

Joulukuu.
Marraskuu.
Lokakuu.
Syyskuu.
Napsauttamalla ylläolevaa löytää monia tammikuun kuvia.

Huurteen hurmio.

Tämän viikon mustaa ja valkoista-haasteen aiheena on vapaavalintainen kuva joka on työstetty värikuvasta.


Myös alkuperäinen värikuva tuli laittaa mukaan. Eipä ole ero kuvissa suuren suuri. Johtunee osittain siitä, että tämä alkuperäinen on otettu vastavaloon.

Ylläolevaa klikkaamalla voi tarkastella upeita mustavalkoisia ja niiden alkuperäisiä malleja.

Pari päivää sitten särähti korvaani radion säätiedotus. Se alkoi sanoilla: "Tiedotus sisältää varoituksia:" Heti perään kerrottin että: "Sää lauhtuu myös maan eteläosassa." Kuulosti erikoisen vaaralliselta. Ymmärsin kuitenkin sillä tarkoitettavan sitä, että innokkaiden valokuvaajien tuli äkkiä laittaa kameroidensa kaikki akut lataukseen, sillä vuosikymmenen huurremaisemat ilmestyivät kuviin. Näinollen niin minä, kuin kaikki muutkin bloginpitäjät ovat kuvanneet huurremaisemia seuraavan kymmenen vuoden tarvetta varten.

Kotiottelu tammikuussa.

Tammikuun viihdykkeeksi järjestin tämän pelakuun ja kultaköynnöksen välisen kotiottelun. Kyse oli siitä, ehtiikö pelakuu kasvaa ikkunan yläreunaan asti, ennenkuin kultaköynnös puolestaan saavuttaa lattiatason.

Kultaköynnös voitti muutamalla lehdenmitalla. Hyvänen aika! Tämän täytyy olla kasvimaailmassa enemmän kuin huonetason kilpailu, koska teksti rupesi alleviivaamaan itseään aivan itsestään.

Amandan oli määrä tarkkailla tilannetta taukoamatta, mutta kilpailun edetessä varsin hitaasti, häntä rupesi silloin tällöin torkuttamaan. Palkinnoksi lupasimme kultaköynnökselle päivien edetessä enemmän valoa päivän mittaan. Pelakuu sai lohdutuspalkinnoksi saman lupauksen.

Näillä säillä.

Maanantaina herätessäni totesin, että lumitöitä on taas tehtävä. Syötyäni aamupuuron painelin ulos ja tartuin lumikolaan. Raivasin tieni kadun varteen. Siellä totesin että kamera on noudettava sisältä. Oli aika erikoisen näköistä, kun merisumu leijaili saarikylän kujalla. Omituinen huuru kuvassa ei johdu siitä että aurinko paistaa taustalla. Ilma oli todellakin täynnä huurua.

Otin sanomalehden postilaatikosta ja matkalla takaisin huomasin asuvani satumaisemassa.

Totesin myös ettei Amanda ole yhtään viitsinyt tehdä lumitöitä. Pian hänen talonsa hukkuu lumeen.

Jos hankkiin puutarhaansa taulun, voi katsella kukkia talvellakin. Taulu roikkuu häiritsevästi vinossa, mutta sen luo kahlaaminen on liian työlästä. Väärä mies sen vierellä näkyy rukoilevan sisäänpääsyä.

Käväisin saman tien rannalla ottamassa kuvan merimaisemasta. Ihan totta! Oli se tämän näköinen. Epäilen että horisontti on vinossa, mutta ei sitä kukaan pysty todistamaan.

Tiistaina herätessäni totesin, että lumitöitä on taas tehtävä. Syötyäni aamupuuron painelin ulos ja aioin tarttua lumikolaan. Ei onnistunut. Yön aikana oli lunta kertynyt niin paljon etten jaksanut työntää sitä kolaa. Otin käyttöön sen pienemmän, lapionmallisen. Sitä käyttäessäni joudun ensin työntämään viisi askelta pihatien vasenta reunaa ja heittämään lumen tien vasemmalle puolelle. Otan viisi askelta taaksepäin ja työnnän sitten sitä lapionmallista pihatien oikeaa reunaa pitkin ja heitän lumen tien oikealle puolelle. Pihatie on pitkä ja ylämäkeä. Päästyäni vihdoin kadun reunaan otin lehden postilaatikosta. Jaksoin juuri ja juuri kantaan sen sisään. Pakko oli kuitenkin ottaa ylläoleva kuva. Merisavu leijaili vaihteeksi naapurisaaressa kivan näköisesti.

Tänä aamuna herätessäni ilahduin tavattomasti, kun yöllä ei ollutkaan satanut lunta. Iloni oli lyhytaikainen. Syötyäni aamupuuron havaitsin lunta satavan, miten sen nyt sanoisin, aikalailla. Painelin siis ulos ja tartuin siihen lapionmalliseen. Lunta oli tullut vähemmän kuin eilen joten saatoin ottaa kymmenen askelta eteenpäin pihatien vasemmasta reunasta, kymmenen askelta taaksepäin j.n.e. Jos lukijoistani alkaa tuntua siltä, että toistan itseäni ja elämäni vaikuttaa jotenkin yksitoikkoiselta, voin kertoa huomenaamuksi luvatun runsasta lumisadetta tännepäin. Lämpötila on näinä päivinä ollut 10 asteen paikkeilla. Muutin tuon tämänpäiväisen kuvan seepian väriseksi koska tunnen itsekin muuttuneeni seepianväriseksi. Siis vanhanaikaiseksi.

Mustavalkoinen loppu.

Kaipa nyt on uskottava, että jouluaika on- minulla tosin vasta suurinpiirtein- loppu. Tähti kuusen latvasta putosi ja jäi lepäilemään sen oksalle. Näin siis tähdenlennon. Olisi pitänyt toivoa kaikki seuraavan joulun lahjatoiveet, mutta en ehtinyt. Se lensi niin nopeasti.
Tämän viikon mustavalkoisten kuvien aihe on LOPPU/LOPPIAINEN.

Monia muita lopahtamiskuvia löytyy napauttamalla ylläolevaa.

Kaukolämpötilassa.

Jaaha! Siinäpä päivän taidekuvapläjäys. Vasta tänään havaitsin tuon taivaalta uudenvuodenaattoyönä rannalle pudonneen ihmetyksen. Se ei ole rannalle kasvanut korsi.
Aamulla havaitsin ulkolämpötilaa mittaavan mittarin pyörtyneen yön aikana. Se näytti ---.
En siitä hätääntynyt, vaikka onhan se maailmanlopun merkki, jos lämpötilaa ei enää ole olemassa. Menin oitis nettiin ja katsoin lukeman Rankissa. Se oli -22. Haapasaaressa taas näytti olevan -19 astetta. Siitä interpoloimalla sekä ottaen huomioon saarikylän sijainnin, tulin siihen tulokseen että lämpötila täällä oli -21. Pistäydyin ulkona sen verran, että noudin aamulehden ja kannoin pari annosta takkapuita.

Sisältä kuvasin nämä viherpeipot ja varpuset, jotka ruokailivat takaportaiden vieressä kasvavassa ruusupensaassa.

Välillä ne kävivät rannassa maistelemassa meriveden kostuttamaa jäätä. Kylmäverisesti.

Kissanristiäiset

Eilen aamulla minua alkoi epäilyttää, kun famu heilutteli mattoja ulkona ja raahasi ympäri huushollia sitä kamala-äänistä eläintä joka imee kissankarvoja. Sitäpaitsi famu kuulutti että tänään sinulla Amanda on taas perinteinen SUURI päivä.

Asia valkeni minulle nähdessäni olohuoneessa pöydän johon oli aseteltu välineet KISSANRISTIÄISIÄ VARTEN.
Jo ennenkuin juhlat ehtivät alkaa, kuulin ulkoa niitä pelottavia paukahduksia ja siirryin varmuuden vuoksi sängylle päiväpeiton alle. Vieraat huudahtelivat tullessaan iloisesti, toivat minulle lahjoja ja utelivat että missähän päivänsankari tänä vuonna on. Kellarissako? Olisin ollut, mutta famu ei päästänyt. En kuitenkaan tullut esiin. Päättivät sitten taas kerran kastaa minut poissaolevana. Ottivat kuohujuomaa ja antoivat minulle yhden nimen lisää. Nimeni on nyt sitten Amanda Beata Cecilia Dorothea EUFROSYNE! Juhlamenoihin kuuluen famu luki otteen kirjasta "Kissankuria". Lauloivat sitten yhteen ääneen "Kis, kis, kippurahäntä huomenna mennään Lappeenrantaan" ja niin edelleen. Ihmettelivat eikö siinä ole kuin yksi säkeistö. Muistivat sitten että laulussa "Mäntyharjun pojat lähti reissulle" on sata säkeistöä. Lauloivat onneksi vain muutaman. Huh!
Kyllähän minä vielä ymmärrän nuo juhlamenot ja laulannat, mutta sitä en ymmärrä miksi koko saarikylän pitää osallistua näihin kissanristiäisiin paukuttelemalla ja ampumalla taivaalle niitä värivaloja joita pakoon olin siinä vaiheessa siirtynyt

sängyn alle.

Muut siirtyivät keittiöön mässäilemään ja pelaamaan peliään. Pelin nimi on "Miksi juuri Mäntsälä...?. Esiintyy siinä Lappeenranta ja Mäntyharjukin. Hauskaa kuului olevan.

Kellon lyödessä kaksitoista keittiössä olevat ottivat taas kuohujuomaa ja huutelivat minulle että tule sinäkin, kun olet saanut lahjaksi oman pullon.Olin sitä mieltä että minähän se päivänsankari olen joten minulle olisi pitänyt olla isompi pullo.

Ainakin näin iso.

Toivoteltuaan suureen ääneen kaikenmaailman onnellisuuksia toisilleen, huutelivat niitä minullekin sinne sängyn alle. Vähitellen maailma hiljeni, joten uskalsin varovasti kurkistaa ja kuunnella toisella korvalla josko sentään voisi siirtyä nukkumaan sängyn päälle famun kainaloon.

Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni kaikkia lukijoitani siitä että he ovat jaksaneet seurata elämääni ja lähettäneet minulle kilttejä, ymmärtäviä ja ystävällisiä kommentteja koko viime vuoden ajan. Hyvää tätä vuotta kaikille!

P.S. Famu sanoisi samaa, jos jaksaisi vääntäytyä tuolta sängystä ylös.