Meriliikennettä.

Viime perjantaina naapurin setä antoi lokeille perkaamansa lohen selkäruodon. Lokkipariskunta, joka taas suunnittelee pesivänsä lähikivellä, onnistui aikamoisen taistelun jälkeen saamaan sen. Se jaettiin sulassa sovussa, mutta varis joka yritti päästä osille ajettiin rähisten pois, samoin muut lokit.

Sunnuntaina oli monenlaista liikennettä havaittavissa.

Nuori joutsen ei ole vielä löytänyt puolisoa. Sen huomio kiinnittyi sitä lähestyvään uljaaseen olioon.

Vihoviimeinen jäälautta yritti kosia sitä kiirehtiessään aikamoista vauhtia kohti pohjoista aikomuksenaan ehtiä jäämerelle ennen sulamistaan.

Joutsenta tämä nauratti niin, että sen piti pistää päänsä veden alle piiloon.

Myöhemmin samana päivänä näin kesän ensimmäisen kumman kuljetuksen. Lisää on taatusti odotettavissa.

Eilen kävimme taas Amandan kanssa Kouvolan eläinlääkäriasemalla. Amandan leikkaushaavasta otettiin pois hämmästyttävä määrä hakasia. Tämän koettelemuksen se kesti vai vähän valittaen. Lääkäri kehui Amandaa nopeasta kuntoutumisesta. Nyt haavaa pitää sivellä antiseptisellä liuoksella 1-2 kertaa päivässä. Kauluria on pidettävä vielä tämän viikon ajan eikä sohvalle tai sängylle saa hypätä ainakaan kahteen viikkoon. Jotta Amanda saisi makailla mielipaikallaan sohvalla, nostan sen siihen ja istun vieressä varoen ettei Amanda vaan saa päähänsä hypätä lattialle. Katson normaalioloissa TV:tä aika vähän. Nyt on näkemykseni ohjelmatarjonnasta laajentunut huomattavasti. En ole kylläkään löytänyt mitään kehuttavaa, mutta istumalihakseni ovat vahvistuneet:DD

Kevätmaisemia.

Tänään kevään ensimmäinen purjevene lipui maisemassa. Se joutui kuitenkin kääntymään takaisin sen edessä näkyvässä Ruotsinsalmessa. Salmen toiselle puolelle oli kertynyt uiskentelevia jäälauttoja.

Eilen salmesta olisi päässyt menemään. Aamulla matalalla kulkeva sadepilvi heilutteli jalkojaan saarien yllä.
Viime sunnuntaina jäätä oli vielä aika paljon ajelehtimassa.

13.4.10 huomasin kolme miestä menossa heikoille jäille. Tartuin jo puhelimeen kerraten hätänumeroa mielessäni. Onneksi ennen soittoa kiinnitin huomiota miesten asuihin.

Heillä oli märkäpuvut yllään. Saavutettuaan tarpeeksi heikon kohdan, miehet vajosivat jäihin ja pelastautuivat. Saarikyän VPK harjoitteli jäistä pelastamista ja pelastautumista. Tämä toistettiin lukuisia kertoja.

Amanda piristyy päivä päivältä. Tänään aamulla antibioottia sen suuhun tungettaessa se puri lääkkeen antajaa ja painoi kyntensä käsivarteeni sekä reiteeni. Onneksi on enää neljä annosta antamatta. Toivon että ensi maanantaina, kun tikit ja hakaset Amandan haavasta poistetaan päästäisiin eroon kaulurista ja annettaisiin lupa hypätä edes sohvalle.

Kun kaikki on kielletty.

Tuhannet kiitokset kaikille lukijoilleni ystävällisistä kommenteistanne ja kiinnostuksestanne Amandaa kohtaan. Repeytynyt ristiside sen polvessa korjattiin leikkauksella viime keskiviikkona. Leikkaus onnistui kirurgin kertoman mukaan hyvin, mutta jälkihoito on tärkeää. Tässä on nyt kolmas päivä jälkihoitoa meneillään. Kuten kuvasta näkyy, Amandan päässä on kauluri. Se estää sitä nuolemasta leikkaushaavaa. Haavassa olevat tikit ja hakaset poistetaan 26.4. Leikkaushaavan vieressä on morfiinilaastari. Se luovuttaa hitaasti morfiinia Amandan kipujen poistamiseksi. Tänään laastari pitää poistaa. Lääkäri muisti useaan otteeseen kieltää syömästä sitä. Lienee turha mainita, ettei Amanda erityisemmin pidä kaulurista. Kielettyä on toistaiseksi myös hyppääminen sohvalle tai sängylle, jotka ovat Amandan mielipaikkoja. Ulos on kielletty menemästä 8 viikon ajan. Kuvassa Amanda makaa saunan oven edessä. Sinnekin on meneminen kielletty, vaikka niin mieli tekisi.

Ostin tälläisen aika ison häkin minne voin sulkea Amandan siksi aikaa kun en ehdi sen perässä kävelemään ja vahtimaan, ettei se saa päähänsä hypätä jonnekin. Toistaiseksi se ei ole kylläkään yrittänyt hyppäämistä, jalka on kai sen verran kipeä. Antibioottia pitää työntää ruiskulla suuhun kahdesti päivässä ja kipulääkettä kerran päivässä. Se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi yksin. Onneksi kiltti rouva, jolla on kokemusta, tulee auttamaan toimenpiteessä. Nyt viikonlopun ajan sukulaistytön autonkuljettaja ruiskuttaa lääkkeet taitavasti Amandan suuhun. Heti leikkausta seuraavana päivänä piti kutsua eläinlääkäri kotiin, koska Amanda ei ollut pissannut. Lääkäri antoi rauhoittavia pistoksia ja onnistui hieromalla saamaan rakon tyhjäksi. Laitoin sitten tuonne häkkiin pienen pissa-astian, johon Amanda tekikin aamulirut eilen. Tänä aamuna se kävi jo keittiössä isossa astiassa liruamassa. Harvemmin lienee kuultu jonkun melkein tippa silmässä kiittelevän ja kehuvan kissaa kissanpissan hajusta. Amanda vaikuttaa päivä päivältä pirteämmältä. Tässä voi tulla vielä monta kertaa sanomista ulospääsystä tai sohvalle hyppäämisestä. Onneksi tuo häkki on siitä kätevä, että sen voi nostaa takaterassille ja antaa Amanda ulkoilla siten.

Kuukauden kuva.

Huhtikuun kuva. Lisää 12-kuvia allaolevaa napauttamalla.
- Lisäselitys. En ehtinyt aamulla laitaa entisiä kuvia näkyviin. Piti lähteä viemään Amandaa leikkaukseen.

Ikäviä asioita.

Viime viikon keskiviikkona Amanda käveli illalla sisään pahasti luukaten. Se kertoi minulle monisanaisesti tapahtuneen. Koska en vieläkään ymmärrä kunnolla kissan kieltä, en tiedä mitä Amandalle oli tapahtunut. Se pystyi kävelemään pari-kolme askelta kerrallaan, sitten piti välillä levätä maaten. Vein sen torstaina lääkäriin, joka tutki ja totesi sillä olevan kovat kivut takajaloissa. Amanda sai kipupiikin ja minä kehotuksen viedä Amanda sellaiselle eläinlääkärille, jolla on röntgenlaite. Se osoittautui vaikeaksi. Toinen paikkakunnalla olevista ilmoitti puhelimessaan pyörivällä nauhalla olevansa sairaslomalla ja palaavansa vasta 22.4. Toinen ilmoitti tulevansa lomalta 12.4. Sainkin onneksi jälkimmäiseltä heti eilen ajan. Röntgenissä ei näkynyt murtumia, mutta Amanda ollessa nukutettuna, lääkäri pääsi paremmin tutkimaan jalkoja. Ilmeni, että Amandalla on todennäköisesti oiken takajalan polvesta ristiside revennyt. Annettiin kipupiikki ja varattiin aika Kouvolaan leikkaukseen. Se on huomenna. Amanda on kivuistaan huolimatta kovin reipas, käveleekin jo paremmin eikä saata ymmärtää miksi en päästä sitä ulos. Matkat autolla lääkäreihin ja takaisin käyvät Amandan hermoille. Se parkuu koko ajan. Eilen lääkärin tutkiessa, ennenkuin Amanda oli nukutettu, se yritti purra minuakin. Kun Amanda sairastaa, olen minäkin kipeä. En fyysisesti, mutta ole kykenemätön mihinkään. Tässä on nyt viikko vierähtänyt meidän yhdessä potiessa. Huomenna on taas edessä oikein koettelemusten päivä.

Tanssihan se aurinko.....

Oli kuulkaas ihan pakko herättää famu toisena pääsiäispäivänä kello 5.30. Aurinko tanssi taivaanrannalla niin, että se putosi välillä sulaan veteen. Siitäkös famu ilahtui. Hän otti siitä tanssista tarpeettoman monta kuvaa paljasjaloin ja lyhyessä yöpaidassa. Tuo ylläoleva kuva kannattaa klikata isommaksi, niin näkee miten aurinko hupsati sinne veteen.
Aurinko paistoikin melkein koko päivän. Famu sai puutarha-innoituksen ja rupesi leikkaamaan liian pitkiksi kasvaneita ja joka paikkaan tunkeutuvia villiviinin lonkeroita. Ajattelin ensin auttaa häntä,

mutta rupesinkin sitten köppelehtimään

pelkästä


kevään ja auringonpaisteen riemusta.

Famulla meni taas aikaa kuvaamiseen.

Sai hän kuitenkin ne villiviinit leikattua. Niitä on nyt kasassa takaportaiden edessä 2,33 kilometriä. En ymmärrä miten famu ehti ne vielä mittaamaankin siinä touhutessaan. Sitten hän haravoi hieman. Nyt meillä on yksi kohta haravoituna ja etuportaiden vieressä seisovat harava, lumilapio ja jäähakku sulassa sovussa keskustelemassa kevään tulosta.

Vihreää ja keltaista.

Inkivääri ehdotti viikon värikollaasin väreiksi vihreää ja keltaista. Sehän sopii näin pääsiäisenä oikein hyvin.
Napsauta ylläolevaa, näet lisää.

Pistäydyin pääkaupungissa.

Tässä pääsiäistervehdys kaikille lukijoilleni. Kortti on peräisin aivan viime vuosisadan alusta. Amanda Beata Cecilia Dorothea Eufrosyne on erityisen ihastunut kuvan aiheeseen ja lähettää iloisen pääsiäistoivotuksensa kaikille kissa, koira, kani ym-blogiystävilleen.

Pistäydyin pääkaupungissa. Matkan aikana otin bussin ikkunan läpi muutamia niinsanottuja matkakuvia. Ikkuna oli likainen ja heijasteli. Ei se mitään. Pitäähän matkakuvia ottaa. Matka kotikaupungistani pääkaupunkiin sujuu ruotsinkielisten alueiden kautta. Ensin on Pyttis. Kuvassa on Pyhän Henrikin harmaakivikirkko 1460-luvulta.

Tienvarrella valistetaan maan suomenkielisiä asukkaita.

Seuraavaksi tulee Lovisa. Rakennuskanta on vanhaa.

Entä sitten Borgå. Muurari on osannut työnsä.

Puutalot kunniassa.

Kaunis portti ja talo.

Pääkaupungin ihmeitä. Kirahvit paistattelivat päivää parvekkeella.

Säikähdin hieman. Hirvi yritti käydä kimppuuni juuri, kun tiirailin kirahveja.

Keskellä pääkaupunkia, jonka nimi on Helsingfors, on maatilatori.

Pistäydyin maatilatorilla. Sieltä sai ostaa mielettömän, suloisen, kiihdyttävän ihania suklaakonvehteja. Ne on omin käsin valmistanut chileläinen Mercedes, joka asuu Ahvenanmaalla Eckerössä. Tarjoan teille yhden mielettömän ihanan konvehdin kullekin. Olivat erittäin kauniita, en vaan pystynyt tarttumaan kameraan enää sen jälkeen, kun rasia oli avattu ja sain ensimmäisen mielettönän ihanan konvehdin suuhuni.