Syyskuussa

Minulla on tämä bloggaaminen nyt jäänyt vallan puutteelliseksi kaiken maailman muiden touhujen takia. Herra Kivi kehoitti minua pyytämään anteeksi kaikilta blogiystäviltäni! Vähän myöhään tulee tämä raportti. Kävin syyskuussa pääkaupungissa. Käynnin varsinainen tarkoitus oli  Helene Schjerfbeck-näyttelyyn tutustuminen Ateneumissa. Koska siellä kuvaaminen ei ollut sallittua, laitan tähän kuvia muista näkemistäni asioista. Uusi konsertti talo on mielestäni aivan hyvännäköinen, ainakin tästä kulmasta katsottuna.

 Talon sisällä hurmaannuin ensiksi tästä taideteoksesta. Sen varjo lankeaa takana olevaan tiiliseinään ja muodostaa siihenkin kauniin kuvion.

 Kerrosta alempana on kahvio. Kahvilla istuessani totesin lasiseinän kuvaukselliseksi ja tutkimisen arvoiseksi.

 Otetaan yksityiskohta siitä lähempään tarkasteluun.

 Ja vielä yksi kuva heijastuksista.

 Pihan puolella on patsas. Sen nimi on tietenkin "Hauki"

Kaupunkikävelyllä huomasin Helsingin pormestarin huolehtineen hyvin kukkiensa kastelusta.
 

 Kaupunkia oli kivasti koristeltu.

 Aiottiin mennä kahville Tuomiokirkon kryptaan, mutta siellä ollut kesäkahvila oli juuri edellisenä päivänä suljettu.

 Portti sinne on upea!

 Mentiin sitten kahville Cafe' Ekbergille.

Nam! Saa maistaa!

Vielä kukkivat pelakuut.

 Minulla on tavanomaiseen tapaan taas syksyn tullessa vaikeuksia päättää millon raaskisin ottaa pelakuut sisään talvehtimaan. Vielä eilen takaterassilla näytti tältä.

 Toissapäivänä tämä kori koristi vielä etuportaita. Nyt se koristaa eteistä.

 Takaportaiden vierellä tämä sitruunalle tuoksuva pelakuu hämmästytti vieraita koko kesän ajan.
Sen varsi on taipunut hauskalle mutkalle. Takana olevat taulu on kellarin ikkuna, johon taivas kuvastuu.

 Kukkansakin se suostui avaamaan vasta elokuussa.

 Tämä toinen tuoksupelakuu on edellisen kaveri. Sekin tuoksuu voimakkaasti. Mielestäni sanoinkuvaamattomalle. Toisin sanoen en osaa oikein määritellä mille se tuoksuu, vaikka tiedän sen tuoksuvan mintulle.
Nämä molemmat olen onnistunut eilen kantamaan sisälle olohuoneeseen. Nyt siellä ainakin tuoksuu luonnontuoksu.

 Tätä pelakuuta ole täällä blogissani mainostanut ennenkin. En ole vielä mitannut sen pituutta tänä kesänä, mutta kaipa se samoihin mittoihin yltää kuin viime kesänä. Tuolla se vielä seisoo tämänpäiväisessä sateessa ja tuulessa. Neuvottelen sen kanssa huomenna, josko se olisi saanut tarpeekseen ulkonaolosta. Sen valokuvaaminen ei koskaan kunnolla onnistu. Kukkien väri on tässäkin aivan pielessä. Sen kanssa seurustelevan kärhön kukat ovat kyllä kuvassa oikeanväriset.

 Tämän tökkäsin kesän alussa kukkapenkkiin. Hengissä näkyy sekin selvinneen. Nyt se on ruukussa.

 Näitä ruusunnuppupelakuita minulla on useampia.

 Tämän kaksivärisen ostin keväällä puutarhaliikkeestä. Ikävää, ettei pelakuilla ole nimeä, kun niitä myydään. Pitäisi olla. Onhan perennoillakin tarkat lajinimet.Toivottavasti saan sen vietyä yli talven.

 Valkoisen Mårbackan kukka on kertakaikkiaan hurmaava. Olen onnistunut pitämään sen hengissä jo pari talvea.

 Tämä yksilö vietti ensin aikaa kukkamaljakossa. Se katkesi vahingossa isommasta pelakuusta. Työnsin oksan sittemmin kukkapenkkiin, jossa se ihme kyllä rupesi kukkimaan. Kaivoin se muutama oäivä sitten ylös. Juuria se ei ollut juurikaan kasvattanut. Saapa nähdä pystyykö se tekemään niitä päästyään kukkaruukkuun.

Tämäm päivän kaikki terassilla olleet ovat saaneet viettää keittiössä. Huomenna ne pääsevät vielä ulos, jos aurinko näyttäytyy. Tuo lohenvärinen on samaa lajia kuin kuudennessa kuvassa ylhäältä lukien oleva ennätyspitkä. Sisällä sen kukan väri näköjään onnistuu paremmin.
Eihän tässä auta muu, kuin ottaa järki käteen ja suostua vähitellen kantamaan kaikki pelakuut sisään, vaikka tidän niiden siitä loukkaantuvan. Valo ei sisällä riitä. Yritetään kuitenkin yhdessä selvitä tästäkin talvesta.

Vuosikampa 18

 Klikkaamalla ylläolevaa löytyy mukavia syystarinoita.

 - Hei Herra Kivi!
- Hei vaan, taidat kerrankin olla ajoissa vuosikamman suhteen!
- Miten on mennyt?
- Hienosti. Eräänä päivänä viime viikolla tästä meni ohi aika kivannäköinen purjealus.
- Niinpä meni. Osaatko sanoa mikä purjetyyppi siinä oli?

- Kyllä se minun mielestäni lähemmin tarkasteltuna on kahvelikutteri. Ennenvanhaan tuollaisia näki  useamminkin.

 - Oletko huomannut, että vesilinnut kokoilevat? Taitavat suunnitella syysmuuttoa.
- Joo, aamuisin ne menevät tuohon suuntaan ja illalla palaavat takaisin. Ei ne sentään uiden etelään lähde.

 - Oli kyllä hienot syyskuun kuutamot. Tässähän sai nauttia kimalluksesta yönä jos toisenakin.
- Kyllä minäkin kuuta tuijottelin niin, etten nukkua malttanut. Sitäpaitsi sain otettua tämän loistolaukauksen, jossa noiden loistojen värivalot näkyvät yht'aikaa kuun kanssa.

 - Yhtenä aamuna nähtiin ihmeellinen pilvimuodostelma.
- Niinpä, siitäkin taisin ottaa toistakymmentä kuvaa:)

 - Ja sittenhän meitä onnisti, kun halovalo eräänä aamuna hyvin varhain ilmestyi taivaalle.
- Siitä lumouduin vallan minäkin.

- Mutta tämä tämänpäiväinen tapahtuma on mielestäni paras. Saimme, lokki ja minä, oleskella tovin sateenkaaren päässä.
- Tuommoinen onni osuu kohdalle aika harvoin.
- Kyllä, lähetänkin kaikille lukijoillemme toivotuksen, jotta osuisipa teidänkin kohdalle!

Kerran kesällä I

 Juuri tänään, syyskuun ensimmäisenä, kannattaa muistella kesää. Kerran kesällä sain lahjaksi tämän kirjan. Siitähän ilahduin. Olen nimittäin lukenut kaikki Donna Leonin kirjoittamat Brunetti-dekkarit ja kuvitellut niissä kerrottujen aterioiden makuja ja näköä.

 Kesäkuun 30 päivänä valmistin lounaaksi merirapu-oliiviseoksella täytetyt nyytit.

Niiden kera nautittiin sukulaistytön tekemää salaattia. Aterialle osallistujat olivat tyytyväisiä.
Mainio kirja!
Lempeitä syystuulia teille kaikille, hyvät lukijani!

Tunnustus

 

Kilokaupalla kiitoksia sekä Amalialle Mummon kammarista että Lauralle Ajatuksia ja ajankulua-blogista.

Tämän tunnustuksen säännöt sanovat seuraavaa:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro  siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että
lempibloggaajasi jatkavat sen eteenpäin.

Koska minun on mahdoton lähettää tätä kaikille lempiblogeilleni, annan tämä viidelle bloggaajalle, joita en vielä ole kertaakaan blogipalkinnolla huomioinut.

Annan tämän:
- Ritvalle Ritvan elämää blogiin. Seuraan ilolla hänen kanssaan pikku Mattiaksen elämää.
- Tarinalle Tarinan tupa blogiin. Siellä touhuaa Pikku-ukko. Tarinalta sujuu tarinointi kadehdittavan sujuvasti.
- Tiukulle Risuprinsessa-blogiin. Hänellä on persoonallinen kissa Sofia, joka pitää hänen koiransa kurissa.
- Pia-Koskinen Sanchetzille Pian Kuvablogiin. Hänen kuvansa kertovat Tukholmasta. Pääsen käymään Tukholmassa paikoihin, joihin en millään muuten pääsisi. Suoranaisiin maalaismaisemiin.
- Päivi Pousille Mansikkaa ja valkoapilan kukkaa-blogiin. Hän kertoo mukavasti puutarhapuuhailuistaan ja omistaa kanoja, joita häneltä kadehdin.

Kaikille blogiystävilleni lähetän voikaatten hyvin-toivotuksen!

Vuosikampa 17

- Hei Herra Kivi! Et kai pahastu, jos näytän lukijoilleni kuvia takapuolestasi?
- Ha, ha, enhän toki! Minun kaikki puoleni ovat nimittäin etupuolia. Riippuu siitä millä puolella katsoja sattuu olemaan.
- Olen pahoillani, kun taas on hypätty yhden vuosikamman yli näissä raporteissa.
- Ei se mitään. Olen pannut merkille, että siellä rannalla on tänä kesänä ollut tavallista enemmän kesävieraita.
- Niin on. Tuossa kuun alkupuolella oli oikein kesävieraiden ryntäys. Oli kylläkin vallan mukavaa tavat heitä, mutta bloggaaminen jäi pahasti paitsioon.

 - Laitan tähän vielä pari kuvaa eri kuvakulmista, jotta lukijat ymmärtävät, miten mahtavan kokoinen olet.

 

 

- Ja vielä yksi, asian selkiinnyttämiseksi. Noita kuvia ottaessani olikin yksi tämän kesän kauneimmista päivistä sään suhteen.

- Sen verran pitkälle on kesä jo ehtinyt, että illan hämärtyessä laivojen valot näyttävät kauniilta.
- Niin näyttävät. Ne ilahduttavat minuakin.

 

- Sinusta on tainnut useamminkin viime aikoina tuntua siltä, että taivas putoaa niskaasi?

- Ei se minua pelota. Aika mahtavan näköistä oli tuokin mielestäni.

- Niin oli. Tänäänkin on satanut koko päivän.

- Vielä niitä kauniitakin päivä tulee. Kenties jo huomenna. Lähetetään aurinkoisia terveisiä kaikille lukijoillemme!

 

 





Kesäjuhla

 Vietettiin Enson eläkeläisten jokakesäistä kesäjuhlaa. Enson eläkeläiskerhot ympäri Suomenmaata kokoontuvat tapaamaan toisiaan kerran vuodessa. Tällä kertaa oli Kotkan kerhon vuoro järjestää juhla. Nappasin muiden toimieni ohella iloksenne oheiset kuvat.
Nämä mainiot miehet esiintymiskuteissaan ovat Kotkan vanhanajan miesvoimistelijat Möljän pöljät.
Takana seisova komentaa ja tahdittaa rumpua lyömällä.
Esiintymisasuihinsa kuuluuvat viikset, knalli ja raitapuku.  Jalassa heillä on  valkoiset sukat ja reinot.

 Tässä on saatu aikaan pyramidi. Komentaja vakuutti meille, ettei yksikään heistä vielä ole kuollut tätä tehtäessä.

 Tämä on tandem-pyörä. Siihen haetaan yleisön joukosta kaksi naista kyytiin.

Meneillään on naruhyppely. Rohkea mies, mielestäni, tuo naruna oleva.
Juhlassa oli paljon muutakin ohjelmaa muun muassa aivan hurmaavia lapsitanssijoita. Heiltä sujuivat niin samba, jive kuin muutkin tanssit mallikkaasti. En kuitenkaan halua julkaista kuvia heistä, koska minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä siihen lupaa heidän vanhemmiltaan.
Lisäksi kuultiin lauluesityksiä ja Kotkan ja Gutzeitin historiaa. Pidettiin tikanheitto ja mölkkykilpailuja. Lopuksi kaikki halukkaat pääsivät tanssahtelemaan orkesterin tahdissa.
Hyvää viikonloppua kaikille!