Saariretki

 Jokaisen perinteitä noudattavan saarikylän asukkaan tulee kesäisin tehdä retkiä muihin saariin. Käynnistetään vene ja ohitetaan rannan tuntumassa kivellä oleileva lintusekamelska.

 Vilkutetaan taakse jäävälle kotisaarikylälle.

 Vilkutetaan vastaan tulevalle vuoroveneelle. Sillä matkaavat turistit vilkuttavat meille.

Ohitetaan Kukourin linnake.
Rantaudutaan saaren hiekkarannalle. Saaren nimi on Lehmä, mutta ei anneta sen häiritä. Minkäpä saari nimelleen mahtaa. Riisutaan kengät, nautitaan hienon rantahiekan varpaita syleilevästä kosketuksesta. Levitetään rannalle suurin huushollista löytyvä kylpypyyhe. Mieluiten kissakuvioinen.
Istutaan pyyhkeelle. Levitetään pöytäliina. Kaivetaan esiin mukaan otetut eväät. Kanasalaattia ja savulohta. Otetaan esiin kielletty hedelmä. Se on huolella kaupasta valittu eniten 60-luvun ranskanleivän kaltainen ranskanleipä sekä siihen kuuluva voi. Voin tulee mieluiten olla lasipurkissa. Syödään kanasalaattia ja savulohta. Nautitaan kiellettyä hedelmää kahvin kera. Kahvia tulee  olla mieluiten pari litraa pumpputermoksessa, ettei se lopu kesken. Jälkiruoaksi nautitaan sallittuja hedelmiä - mansikoita ja vadelmia.
Nautintojen jälkeen heittäydytään selälleen kylpypyyhkeelle ja katsellaan poutapilvien leijailua kesätaivaalla.  

 Noustaan äkisti istumaan, koska meille järjestetty televisio-ohjelma yllättäen alkaa. Sen nimi on Merivartijat.

 Seurataan ohjelmaa, jossa merivartijat tällä kertaa puhalluttavat erityisesti vesiskootterin kuljettajia.

Katsotaan ohjelma loppuun. Kaikki pysäytetyt vesiskootterit saivat jatkaa matkaa.

 Päätetään harrastaa liikuntaa. Kiivetään aikamoista rinnettä ylös saaren halki ja jatketaan matkaa mäntykankaan läpi toista rinnettä alas saaren toiselle puolelle, jota nimitetään tässä tapauksessa takarannaksi.

 Katsotaan vasemmalle.

 Katsotaan oikealle. Aika hienot näkymät. Kaikki saaressaolijat olivat siis kokoontuneet eturannalle, josta tulimme.

Otetaan kuva hiekassa kasvavasta kurtturuusupensaasta. Tutkaillaan muutenkin rantaa ja erivärisiä kiviä. Otetaan pari erittäin valkoista kiveä. Laitetaan ne taskuun eikä kerrota kenellekään, että näin on tehty.

Kävellään takaisin eturannalle. Kerrotaan ohimennen terveisiä Herra Kiveltä hänen pikkuserkulleen, joka paistattelee päivää rannalla.

Kuvataan saaren korkeimmalta kohdalta alhaalla rannalla olevia veneitä. Makaillaan vielä tovi hiekkarannalla ja juodaan välillä kahvia.

Kotimatkalla kuvataan matkan varrella näkyvä lintusekamelska.

Kotona otetaan taskussa olevat kivet ja laitetaan ne puutarhaan sen yhden tavattoman valkoisen kiven viereen, joka sijaitsee yhdessä kukkapenkissä.

Seuraavana päivänä muistellaan saariretkeä. Ja sitä seuraavana päivänä.

Oikein ihanaa elokuuta teille blogiystäväni! Herra Kivi lähettää terveisiä.

Kotiseuturetki

 

 Sään sattuessa sateiseksi ja tuuliseksi, koleaksi ja harmaaksi, on sopivaa lähteä kotiseuturetkelle.
Hypättiin autoon ja ajettiin - ei me kaikki ajettu - sukulaistytön autonkuljettaja ajoi, me muut vain nautittiin kotiseutumaisemista. Ensin päädyttiin Kymen Paviljonkiin Kuusankoskelle Kymijoen rannalle. Ihailtiin Anu Pentikin näyttelyä nimeltä Polku.

Taiteilijalla on ollut hieno vuosi.
Kannatettiin Kymen Paviljonkia nauttimalla kahvit.





Siirryttiin edelleen kotiseutumaisemia ihaillen Elimäelle. Minulle selvisi heti Elimäen tarkoitus: sieltä sai ostaa kärhöntaimen. Taimi seisoo edelleen pihallani ruukussa. Minulle ei ole vielä selvinnyt missä sen on tarkoitus täällä kasvaa. Ostin myös suloisen vaaleanpunaisen mehitähden. Se löysi heti paikkansa. Viinipuodissa viihdyttiin tovi. Viinien nimet olivat satumaisen mainioita. Tyydyin silti ostamaan vain Maria Mamman tyrnihyytelöä.  

 

 



Kaupan vieressä sijaitseva viinitupa ei ollut auki. Sinne voi kuulemani mukaan mennä syömään strutsinlihaa!

 



Tuollaisen viinitynnyrin olisin myös halunnut, mutta eihän se olisi mahtunut autoon, enkä sitäpaitsi jaksanut sitä nostaa. Matka kotiin sitä kierittämällä olisi tietysti kestänyt useita vuorokausia. Olkoon sitten!!

Tyydyin tutustumaan info tauluun. Vielä löytyy monia tutustumisen arvoisia paikkoja. Info-taulun tyyliin sopi vallan mainiosti sen vieressä kasvava kurpitsa.

Kannatetiin tätäkin paikkaa kahvittelemalla Piika ja Renki-kahvilassa. Sielläkin oli vallan hieno taidenäyttely yläkerrassa. Mikähän minuun meni, kun en saanut sieltä kuvaa aikaiseksi,  ihmettelen minä. 

Sadepäivä tuli ainakin käytettyä hyvin.

Leppoisaa loppukuuta blogiystäväni!

 

Kesän iloja

 Kesän moninaisiin iloihin kuuluu maanantaikerholle omalla pihallani,  rannan äärellä,  järjestetty kahvikekkeri. On ilo kattaa kahvit kuudelletoista hengelle kauniina kesäpäivänä, kun etelätuuli leyhyttelee pöytäliinojen helmoja. Nuo "ihanat naiset rannalla" toivat minulle lahjaksi yllänäkyvän ihastuttavan kiven.
Näytin sitä Herra Kivelle. Mikäli oikein kuulin hän mutisi jotain sinneppäin että: "Minä olen kyllä painavampi." Ettei vaan olisi lievää mustasukkaisuutta kuulunut äänen värinästä!

 Luontoäiti oli koristanut rannan tyylikkäin istutuksin. Siitä hänelle kaunis kiitos!

 Kesän iloihin kuuluu, kuten blogiystäväni ovat tietenkin huomanneet, meriliikenteen tarkkailu. Vielä löytyy hämmästyttäviä venemalleja, joita en ennen ole nähnyt.

Moninaiset lintuperheet saavat kuvaajan juoksemaan kameran hakuun. Tässä kanadanhanhipariskunta lapsineen.

Mikäpä ihanampaa kuin kesäyö kello kolme. Kuvaaja hiipii kameroineen takaterassille ja huokailee onnesta.
Suloista kesän jatkoa kaikille!

 

 

 

 

 

 

Uuden uutukainen puisto.

 Kävipä minulle tässä päivänä muutamana tavanomaisesti. Menin kampaajalle leikkauttamaan tukkaani kesätukan malliseksi enkä ollut ymmärtänyt aikaa varatessani, että nythän on bussin aikataulussa siirrytty kesäaikaan. Niinpä minulle jäi bussia odotellessani kosolti niinsanottua ylimääräistä aikaa. - Jos nyt ihmisellä mitään ylimääräistä aikaa voi olla.
Päätin sitä ylimääräistä aikaa kuluttaessani käydä tutustumassa Kotkan kaupungin uuden uutukaiseen puistoon. Puisto vihittiin äskettäin, vai pitäisikö sanoa kastettiin, se sai silloin nimekseen Jokipuisto.
Oikein sopiva nimi, rajoittuuhan puisto yhdeltä laidaltaan Kymijokeen.
Puiston korkeimmalle kohdalle on sijoitettu yllänäkyvä, 8 metriä halkaisijaltaan oleva lampi.
Lammen keskellä seisoo kuvanveistäjä Antti Maasalon 7 metriä korkea veistos nimeltään "Alkulähteellä".

Lammesta lähtee puroja. Vesi lampeen pumpataan joesta.

Purosta muodostuu hauska putous.

Kissaveistos tarkkailee mahdollista kalansaalista.

 Purot yhtyvät kahdeksi lummelammeksi, joihin kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen on saanut innoituksen Claude Monet'n lummepuutarhasta Givernystä Ranskasta.

Puiston rakentaminen on vielä jonkinverran kesken, lumpeet eivät ole kunnolla kukassa, mutta lammen reunalla istutukset jo kukoistivat.

 Joki virtailee tunnelmallisesti puiston laidalla.

Veneet nukkuivat päiväuntaan joen toisella laidalla.

 Keskellä puistoa kasvaa aika iso ruukkukasvi. Meidän pihalla moinen olisi järkyttävän näköinen.

 Mustalaukat ovat hupaisan koristeellisia tästä kuvakulmasta katsottuna.

 Iso kivipöytä houkutteli istahtamaan penkille.

 Seurasin tovin joen pyörteitä.

Päivän taidekuva kivipöydän pinnasta.
P.S. Minusta meillä on erittäin hyvä kaupunginpuutarhuri!

Olipa eloisa juhannus.

 

 Juhannus sujui hyvin joskin aika eloisasti. Kalalokkipariskunta sijoitti lapsensa kasvamaan tähän rantaan. Lapsia oli alunperin kolme, mutta varis onnistui sieppamaan yhden. Lienee vienyt sen ruoaksi omille jälkeläisilleen. Tästä tuohtuneena lokit vahtivat kahta jäljelle jäänyttä raivokkaasti. Heti kun joku lähestyi rantaa - välillä riitti se, että astuin aivan rauhallisesti takaterassilleni - alkoi korviahuumaava kimeä huuto. Hermostuneet vanhemmat hyökkäilivät ympäriinsä raivokkaasti kiljuen.
Yhdessä vaiheessa yksinäinen joutsen yritti lähestyä. Sen kimppuun käytiin niin monta kertaa, että se katsoi viisaammaksi poistua.
Ylläoleva kuva on otettu juhannusiltana kello 22.17. Sataa aika tavalla. Kaunista on. Siihen aikaan paikalle ilmestyi joutsenpari mukanaan kolme aivan pientä poikasta. Ihme ja kumma! Ne saivat uida aivan rantaan lokkien hermostumatta. Niiltä ilmeisesti riitti ymmärrystä toisille vanhemmille.
Saimme seurata miten joutsenäiti polki matalan rannan pohjaa saaden siten pohjakasvustoa nousemaan pinnalle pikkuistensa ravinnoksi.

 Veneitä näimme varmaan kaikki mahdolliset merkit ja mallit. Merivartiolaitos paineli vauhdilla ohi useampaan otteeseen samoin Meripelastus erikokoisine veneineen. Eilen illalla hämmästyimme sekä Herra Kivi että minä, kun poliisivene ilmestyi näihin maisemiin. Aika harvinaista. Kävivät toteamassa tilanteen ja poistuivat maihin nousematta.

Tilanteen rauhoituttua ihailimme illalla kello 22.50 paljon mainostettua superkuuta.
Oikein mainiota loppukuuta kaikille!

Käpykakkuilua

 

Sukulaistyttö osti käpykakun nimipäivän kunniaksi. Syötiin käpykakkua ja ojennettiin päivänsankarille juhannusruusuihailua.

 

 Sukulaistytön autonkuljettajan autolla sattui samaan aikaan syntymäpäivät. Syötiin lisää käpykakkua ja ojennettiin autolle iiris-ihailua.

 Sukulaistytön autonkuljettajan vene pääsi samana päivänä veteen kotirantaansa. Sukulaistytön autonkuljettaja muuntui sukulaistytön veneen kapteeniksi. Tapauksen kunniaksi syötiin vielä lisää käpykakkua ja ihailtiin hämähäkkikukkaa.

 Syötiin loputkin käpykakusta ja ihailtiin hämähäkkikukkaa lähempää.

 Vene joutui aluksi kauhistumaan nousevaa myrskyrintamaa.

 Käpykakunsyöjätkin ymmärsivät vetäytyä sisätiloihin tämän näyn edessä.

 Herra Kivi ei tietenkää sadetta ja tuulta pelkää. Hän lähettää terveisiä kaikille ja kehottaa nauttimaan kesäaamuista, päivistä, illoista

ja etenkin öistä.
TOIVOTAMME MOLEMMAT KERTAKAIKKISEN IHANAA JUHANNUSJUHLAA KAIKILLE BLOGIYSTÄVILLEMME!