torstai 25. kesäkuuta 2009

Perheenlisäys valtaisan metelin kera.

Lokinpoikaset kuoriutuivat yksi kerrallaan kolmena eri päivänä. Tarkkanäköinen katsoja havaitsee tässä poikasen numero yksi emonsa edessä oikealla. Tämä on opetustilanne. Sille selitetään, että joutsenäitiä tulee varoa. Se on näet ISO.

Lapsonen ymmärsi opetuksen ja siirtyi emonsa viereen.

Seuraavana päivänä sitä koulutettiin jättämällä se näennäisesti ypöyksin pesään. Siellä on kuvanottohetkellä toinenkin poikanen. Numero kaksi, joka on ensimmäistä vuorokauden nuorempi. Yksi muna on kuoriutumatta.

Emo vahtii laiturin kaiteella.

Puolelta päivin lapset tuotiin meidän rantaan. Se oli emojen mielestä turvallinen paikka niin kauan, kun pysyimme sisätiloissa. Oli pakko pysyä. Sitä huutoa ja meteliä ei kestänyt kuunnella, mikä syntyi, jos yritti viettää aikaansa pihapiirissä.

Siinä metelissä kivitaskun poikanenkin yritti saada äänensä kuuluviin, ja selittää emolleen, että ruokaa pitäisi taas saada.

Iltahämärässä sain yhden lokinpoikasista kameran etsimeen. Kuvaus tapahtui tietenkin ikkunan lävitse.


Eilen lokinpoikaset siirrettiin jonkun muun rantaan. Ihana rauha vallitsi ilta-auringon säteiden osuessa iltapilveen.

8 kommenttia:

  1. Kuvasi ovat muuten uskomattoman kauniita! Ja taiten otettuja. Oppisinpa itsekin!

    Joutsenet ovat aika rohkeita ja aggressiivisiakin.. saattavat uhitella ihmisellekin. :) Nimimerkillä kokemusta on. Meidän kesäpaikallamme on joutsenpariskunta - saattaa sillä nyt olla jo jälkikasvuakin. Järvellä viimeksi näimme suoranaisen lauman joutsenia, olisiko niitä ollut 8-10 kappaletta. Ihana näky.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Ninni!
    En syötä joutsenia, vaikka ne tulevat ihan tähän rantaan. Ne kyllä nimittelevät minua rumilla nimillä siitä syystä. Jos ne opettaa saamaan ruokaa, niistä on pääsemättömissä.

    VastaaPoista
  3. No on siellä vilskettä poikasrintamalla. Lokit on kieltämättä vähän kova äänisiä :)

    VastaaPoista
  4. Lintuja on kiva seurata, mutta ymmarran kylla seuraavan aamun hiljaisuuden, kun lokit olivat siirtyneet muualle. Nyt siihen on totuuttava!

    VastaaPoista
  5. Lasten kasvattaminen on rankkaa puuhaa, joskus siinä äänikin nousee, halusi tai ei.
    Ihana kuva illan punasta ja heijastuksista.

    VastaaPoista
  6. Amalia!
    Vilskettä on ollut ja ääntä riittänyt.

    Hpy!
    Oudon hiljaista;)

    Kaanon!
    On kyllä tullut itsenikin ääntä korotetttua.
    Aurinko on kuvassa laskemassa kuvaajan selän takana.

    VastaaPoista
  7. Siellä luonnon keskellä sinulla ei taida kahta samanlaista päivää peräkkäin olla. Aina tapahtuu ja hienoja kuvattavia riittää. Mukavaa, että mekin taajaman asukkaat saamme osallistua lintuperheiden elämän seuraamiseen.

    VastaaPoista
  8. Unelma!
    Ei käy aika pitkäksi täälläpäin.

    VastaaPoista